Nine Lives (2016)

On jälleen sunnuntai ja viikon neljännen arvostelun vuoro – ja tehän taatusti tiedätte mitä se tarkoittaa: suuntäydeltä kakkaa! Nine Lives on suunnilleen jokaisessa rankkauksessa valittu viime vuoden surkeimmaksi elokuvaksi - kädettömyydessä jopa itsensä Norm of the Northinkin edelle! Jopa tämän tekijät selvästi tiesivät koko homman menneen reisille, sillä trailerissa on tuskin ainuttakaan katkelmaa itse elokuvasta ja kaikki siinä esiintyvät positiiviset sitaatitkin ovat johdonmukaisesti täysin feikkejä. Jopa tämän elokuvan alkutekstit koostuvat pelkästään Youtuben kissavideoista, koska tekijät ilmeisesti halusivat tähän väkisin edes jotain hyvää ja viihdyttävää. Tästä eteenpäin kaikki onkin pelkkää alamäkeä.

Nine Livesin huippuoriginaali juoni kertoo Kevin Spaceyn esittämästä liikemiehestä, joka haluaa rakentaa Amerikan korkeimman tornin. Ikävä vain, että joku toinen on rakentamassa vieläkin pitempää teräsbetonista fallossymbolia Chicagoon ja sekös pistää vihaksi. Kevin on myös kovin kiireinen eikä miehellä ole aikaa perheelleen. Onnettomuuden seurauksena Kevin sitten vaipuu koomaan ja tämän tietoisuus siirtyy tämän tyttärelle hankittuun kissaan. Christopher Walkenin esittämä kissakuiskaaja tietää informoida tyhmää katsojaa, että Kevinin on opittava olemaan perheensä kanssa muuttuakseen takaisin ihmiseksi.

"I did not touch that cat."

Kaikki, toistan, aivan kaikki tässä tarinassa on miljoonaan kertaan nähtyä ja niin valmiiksi pureksittua, että ihan oksettaa. Todennäköisesti jo ihmisapinat luolissaan ja risumajoissaan kertoivat toisilleen tarinoita eläimiksi muuttuvista opetusta kaipaavista kiireisistä isistä ja nauroivat koko homman kliseisyydelle. Jopa Adam Sandler on jo tehnyt tämän saman paremmin Klik!ssä, ja siinä kakkamaestro sentään pöräytteli kunnon jöötituhnut David Hasselhoffia naamalle! Nine Livesin juoni onkin kuin suoraan South Parkin Rob Schneider -parodiasta 2000-luvun alkuvuosilta. Ja tällä sentään oli kokonaiset VIISI käsikirjoittajaa.

Mutta kliseinen juoni on vasta alkua tämän syöpäisyydelle. On nimittäin olemassa ihan pätevä syy, miksi maailmassa on enemmän koira- kuin kissaelokuvia ja se on tämä: koiria voidaan kouluttaa ja panna tekemään kaikenlaista hauskaa kun taas kissaa ei voisi vähempää temput kiinnostaa. Tämän perustavanlaatuisen virheen vuoksi Nine Livesissa joudutaan seuraamaan pitkät tovit lähinnä kömpelöä Kevin Spaceyn äänellä puhuvaa cgi-kissaa, joka saa kökköydessään sen taannoisen cgi-Karvisenkin näyttämään ihan hyvältä.

Tältä se näyttää.

Ei siinäkään vielä kaikki, meno nimittäin pahenee vieläkin entisestään. Nine Lives on ilmeisesti suunnattu kevyeksi viihteeksi kissoista pitäville ja vähän lapsenmielisille aikuisille, mutta suurin osa tämän elokuvan dialogista on pelkkää tylsää bisneslätinää ja numeroiden latelemista itse tarinan seisoessa lähes koko puolentoista tunnin ajan täysin paikallaan. Vähissä käänteissäkään ei tunnu olevan hippustakaan järkeä ja kaikki näyttelijätkin ovat Jennifer ”Elektra” Garnerin johdolla lähinnä myötähäpeää herättävän karmeita. Ainoat valopilkut näyttelymielessä ovat Kevin Spacey ja Christpher Walken, joita ei alun kymmenminuuttisen jälkeen käytännössä nähdäkään enää ollenkaan.

Aivan omanlaisensa märkä tuhnu katsojan naamalle on tämän viimeiset kymmenen minuuttia, jotka ovat jo huonoudessan melkein ihan hyvää settiä. Yksi hahmoista yrittää tehdä itsemurhan hyppäämällä pilvenpiirtäjän katolta, mutta tekijät ilmeisesti muistivatkin tekevänsä kevyttä viihde-elokuvaa, joten kesken kohtauksen tämän hahmon selkään ilmestyykin leikkausten välissä tyhjästä laskuvarjo! Kuin kirsikkana kakun päällä Kevin Spaceyn esittämä kiireinen isä ei lopussa edes OPI YHTÄÄN MITÄÄN vaan elokuva vain loppuu ja se oli siinä. Jopa tarinan keskeinen pointti unohtui tekijöiltä jonnekin matkan varrelle!

" I hid this uncomfortable hunk of metal up my ass two years and... wait, wrong film."

Nine Lives on puolitoista tuntia pelkkää ilmaa vailla minkäänlaista henkevää sanottavaa tai järkevää annettavaa. Tämä elokuva epäonnistuu täydellisesti kaikilla mahdollisilla tavoilla aivan kaikessa mitä tekijät ikinä yrittivätkään tässä tehdä. Loukkaavampia ja törkeämpiä elokuvia on taatusi tehty vaikka kuinka paljon pelkästään vuoden 2016 aikana, mutta puhtaassa tylsyydessä tämä vetää kyllä helposti voiton kotiin melkein mistä tahansa toisesta kalkkunasta vuosikausiin. En tiedä montako elämää teillä on, mutta tämän katsomiseen ei niistä kannata tuhlata ainuttakaan.


Arvio: 0.5/5


NINE LIVES, 2016 Ranska
Tuottaja: Lisa Ellzey
Ohjaus: Barry Sonnenfeld
Käsikirjoitus: Ben Shiffrin, Caleb Wilson, Dan Antoniazzi, Gwyn Lurie , Matt Allen
Näyttelijät: Kevin Spacey, Christopher Walken, Jennifer Garner,