Olipa kerran elokuvakriitikkona esiintyvä hyypiö nimeltä Brutus. Eräänä kauniina keväisenä ehtoona Brutus kieriskeli levottomana sängyssään hiestä märkänä. Brutuksella oli tosi tylsää. ”Olisi nyt edes joku huono elokuva, että pääsisi kirjoittamaan”, hän huokaili. Avattuaan aikansa kuluksi facebookin hän huomasi yllätyksekseen kansan manaavan kovaan ääneen naiskoomikko Amy Schumerin uunituoretta Netflixin stand up -spesiaalia. Tämä kyseinen spesiaali on saanut kaikista mahdollisista lähteistä pelkkää miinusta, IMDB:ssä sillä on pisteitä peräti 3.4 ja Rotten Tomatoesissa prosentteja vain 9% ja kumpikin laskee edelleen.
”Jessss!”, kiljaisi Brutus tyytyväisenä ja kirjoitti koneellaan valmiiksi seuraavan arvostelunsa johdantokappaleen: ”Olipa kerran...”
Sanotaanpa suoraan, etten ole ikinä pitänyt Amy Schumerista, mutta kaikesta päätellen hänelläkin oma yleisönsä löytyy. Kyseinen naikkonen on ymmärtääkseni omissa piireissään jonkinlainen feministi-ikoni ja elävä todiste, että naisetkin voivat olla hauskoja. En epäile naisten huumorintajua noin yleensä, mutta mikäli tästä showsta voi vetää Amy Schumerin itsensä suhteen minkäänlaisia johtopäätöksiä, niin hän osaa ainakin olla vähintään yhtä tyhmä, ällöttävä ja lapsellinen kuin kuka tahansa mies koska tahansa. Jos on herkkä vatsa niin ei ehkä kannata lukea seuraavaa kappaletta, jossa vähän perataan tämän naisen sanomisia.
Kuten mikä tahansa stand up -esitys, myös The Leather Special on tunnin pituinen pläjäys pelkkää maestro Amy Schumerin pälätystä ja ääntelyä. Yhdessä kohtaa Amy Schumer kehuu heränneensä ukon jorma hanurista. Tämä oli se vitsi. Sitten Amy Schumer kehuu sperman makua suussa ja poikakaverin mällien heittoa. Tämäkin on siis se vitsi. Sitten Amy Schumer kehuu vaginansa haisevan joltain elukan karsinalta. Välissä Amy kertoo miltä tuntuu olla naitavana. Sitten mestarillinen naiskoomikkomme puhuu sormien tunkemisesta peräreikään, sitten ripulista. Haha?
Älkää toki erehtykö luulemaan, että tässä puhuttaisiin jostain muustakin kuin anaalijutuista, ehei. Koko 57 minuuttia on pelkästään tätä samaa sikailua. Kun Amy Schumer ei päästä suustaan saastaa, hän pitää joko epämääräistä ääntelyä tai muistaa kesken tolkulliselta kuulostavan lauseen alkaa hokea pissakakkapippelijuttujaan. Koko showssa ei taida olla kuin enintään 0.5 sekuntia väliä, ettei Amy muistaisi puhua omasta sukupuolielimestään - eikä tämä ole edes vitsi. Olen täysin vakavissani. Tätä on länsimainen komedia 2010-luvulla.
Kaikkein omituisinta tässä showssa mielestäni on, että liveyleisö tuntuu rakastavan sitä ja repeilevän jatkuvasti. En pysty millään uskomaan, että tällä väellä oli oikeasti hauskaa tuota seuratessa. Yksikään tunnettu tai tuntematon eläinlaji ei taatusti kykene oikeasti nauramaan näin luokattomalle örveltämiselle; edes ulkoavaruuden mutanteista tämä ei varmasti ole hauskaa. Kyseessä on pakko olla maksettu studioyleisö tai nauhalta soiva äänitenauru. Tai ehkä Amy Schumerin huumorin huonous sai ihmisit nauramaan tuskasta? Ehkä yleisö on tullut hulluksi? Kumpikin todennäköisempää kuin oikea spontaani nauru. Tämä sopisi paremmin vaikka kidutusvälineeksi Isikselle kuin Netflixiin.
En olisi vielä kuukausi sitten uskonut, että keväällä löytyisi Fifty Shades Darkerille haastajaa vuoden huonoimman elokuvan tittelistä, mutta nyt vain kävi näin. Amy Schumerin Leather Specialin on pakko olla huonointa, mitä komediana on koskaan markkinoitu. Tämä saa minkä tahansa Rob Schneiderin ja Adam Sandlerin kuppaisimmatkin tuotokset näyttämään vähintäänkin siedettäviltä, ja tämä on tosi paljon sanottu. Adam Sandler ja Rob Schneider ovat pelkästään ohimenevän ärsyttäviä, mutta Amy Schumerin show riittää yksinään viemään uskon koko länsimaisen sivistyksen ja ihmiskunnan tulevaisuudelta. Milloinkaan en ole yhtä palavasti halunnut tehdä harakiriä tai räjäyttää itseäni kuin tuon emännän vaginajuttuja kuunnellessa. Omalta osaltani Leather Specialin katsominen oli lopetettava jo hyvin aikaa ennen puoltaväliä. Olen katsonut Norm of the Northin, Hillary's America: The Secret History of the Democratic Partyn ja Theodore Rexin yhdeltä istumalta, mutta tähän ei pystynyt edes pienissä pätkissä.
Älkää ajatelko tätä lyhyttä esseetäni pelkkänä arvosteluna vaan ennen kaikkea varoituksena. Tämä hirvitys vain syö korvaamattomat 57 minuuttia teidän elämästänne, ettekä te saa niitä enää ikinä takaisin. Te ette tule tätä katsoessanne nauramaan kertaakaan mistään viihtymisestä nyt puhumattakaan. Käyttäkää aikanne johonkin parempaan; katsokaa vaikka George Carlinin ikivihreitä stand up -esityksiä. Se mies oli oikeasti nero.
Päivän hyvä työ tehty. Nyt nukkumaan.
Hyvää yötä.
Arvio: 0.5/5
Arvio: 0.5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.