Täytyy heti alkuun tunnustaa, että kirjoittaessani alkuvuodesta arvostelua Disneyn Kaunottaresta ja Hirviöstä ja Jean Cocteaun ranskalaisesta originaalista, en todellakaan tiennyt, että tällainenkin uusversio oli vielä tekeillä. Tämä tuli itselleni vähintäänkin täydellisenä yllätyksenä. Mutta koska avasin sanaisen arkkuni jo niistä kahdesta muusta, täytyy kai sitten kirjoittaa tästäkin. Ajatelkaa näitä vaikka jonkinlaisena tahattomana arvostelutrilogiana ja tätä sen eeppisenä klimaattisena päätösosana.
Mikäli Kaunottaren ja Hirviön tarina ei vieläkään ole tuttu, niin täältä pesee: Kauan sitten kaukaisessa Ranskassa kaunis Belle asuu isänsä Mauricen kanssa pienessä Mentos-mainoksen näyttelijöiden ja huippumallien asuttamassa gallialaisessa kyläsessä, jonka sankarina häärää tässä versiossa karvarinnaton riukukeppi-Gaston. Kerran matkallaan Maurice eksyy salaperäiseen pahan hirviön ja puhuvien huonekalujen asuttamaan lepakkolinnaan ja erehtyy poimimaan sen puutarhasta ruusun. Raivostunut hirviö heittää ukon selliin, mutta heltyy lopulta vaihtamaan Mauricen tämän tyttäreen Belleen. Kyseessä on siis pohjimmiltaan romanttinen satu.
Tämä uusversio on käytännössä sanasta sanaan ja kohtauksesta toiseen 90% sama kuin alkuperäinen animaatiokin, joten alkuperäisen arvion pointeistakin suurin osa on validia tässäkin tapauksessa. Muutamia muutoksia tähän on kyllä tehty, pieniä yksityiskohtia lisätty ja kohtauksien järjestystä muutettu. Ensinnäkin animaation kaunis lasimaalausintro on vaihdettu tympeään näyteltyyn kuvaukseen hirviön hovista. Alkuperäisessa mitään ei näytetty ja katsoja sai vaikutelman, että hirviön lisäksi kaikki muu saattoi olla pelkkää sivullista vahinkoa, mutta tässä versiossa linnanväkikin on inhottavaa ja pinnallista. Viimeistään tässä vaiheessa huomaa joko rakastavansa tai vihaavansa tätä elokuvaa. Itse huomasin lähinnä inhoavani kaikkia linnan asukkaita tämän pikku kohtauksen jäljiltä.
Mutta tämä olikin vasta alkuintro. Seuraavaksi mennään metsään Bellen kotikylän kanssa. Ensinnäkin, alkuperäisessä Belle ja Hirviö oli erotettu muista hahmoista sinisillä vaatteilla, mutta tässä versiossa Belle lähinnä hukkuu koko kylän värikylläiseen oksennukseen. Alkuperäisessä Gaston esitellään ovelasti heti alussa ampumassa lintuja ja hahmo nähdään astuvan esiin pahaenteisesti varjoista. Tässä versiossa Pepsodent-mainoksesta karannut Gaston vain tulee jostain ja se siitä. Luonnollisesti Gaston itse ei tässä ole mikään lihaskimppu ja muhkealla baritonilla varustettu sonni vaan geneerinen valkaistuilla hampailla varustettu huippumalli peruukki päässä. Muutoin alku seuraa melko tarkkaan alkuperäistä animaatiota.
This is what Gaston should look like. Not some sissy Mentos-model.
Pääosassa Bellenä naamaansa vääntelee Hermione Granger eli Emma Watson. En jaksa ymmärtää miten ja miksi juuri taikatyttö Hermioneksi leimaantunut Emma Watson piti valita taikaprinsessä Bellen rooliin. Watson ei edes ole kovin hyvä näyttelijä, saati että osaisi vielä laulaa. Parhaimmillaankin hänen laulunsa kuulostaa heikolta ja autotunella korjatulta joikaukselta. Emma Watsonin Bellellä ei vieläpä tunnu olevan mitään kemiaa yhdekään tarinan hahmon kanssa, lähimmäksi jotain sen tapaista Emma pääse Kevin Klinen menevästi esittämän Mauricen kanssa, mutta siihen se jää. Voi vain kuvitella minkälaista Watsonilla on ollut näytellä puhuvansa huonekalujen kanssa yksin loputtomana monologina. Suurin osa koko elokuvan hahmoista ja dialogistahan on lisätty jälkikäteen tietokoneilla.
En ole ennen kuin tämän elokuvan arvosteluja lukiessa huomannut kenenkään muun häiriintyvän niistä puhuvista huonekaluista. Ehkä syy on siinä, että piirrettyä katsoessa ei odota elokuvalta yhtä paljon realismia kuin näytellyltä. Ehkä syy on myös siinä, että tämän elokuvan huonekalujen design on sanalla sanoen aivan liian monimutkainen ja ruma verrattuna animaation simppeleihin suurisilmäisiin hahmoihin. Muutamien hahmojen ulkonäöstä tuli jo suorastaan inhonpuistatuksia. Katsokaa esimerkiksi sitä puhuvaa vaatekaappia. Onko sillä silmiä enää ollenkaan? Yhhyi.
The main cast of the film. I am not even kidding.
Tämän elokuvan Hirviö näyttää joltain Chewbaccan ja vuohen risteytykseltä. Itse en nähnyt hahmossa edes mitään kovin hirviömäistä tai uhkaavaa, pelkän cgi-muokatun ja silotellun mallinaaman sarvilla. Ehkä vuohensarvilla yritettiin tässä jotenkin viitata hahmon paholaismaisuuteen? Mene ja tiedä. Itselleni se toi lähinnä mieleen jonkun Goat Simulatorin ja Goatsen. Miten paljon kiinnostavampaa olisi ollut, jos jonkun vuohen sijaan Hirviöstä olisikin tehty hirviömäisen ruma huonekalu tai jostain John Carpenterin kasarileffasta karannut susiruma ufo. Hyvältä haltijalta olisi ollut aikamoinen käytännön pila muuttaa prinssi vaikka vessanpöntöksi. Rakastapa siinä sitten vesiklosettia. Mitäköhän vessanpötöt syövät? Entäs ne muut huonekalut?
Yksi muutos, jota erityisen paljon inhosin tässä versiossa on sen ”hyvän” haltijan roolin kasvattaminen. Tässä versiossa se pahus on mukana lähes koko tarinan ajan ilman sen järkevämpää syytä kuin millään muillakaan lisäyksillä. Ensin haltijahahmo muuttaa kokonaisen linnanväen huvikseen rumiksi cgi-huonekaluiksi ja vuoheksi, asettaa vielä aikarajan, jonka päättyessä koko konkkaronkka heittää veivinsä ja sitten pyyhkii vielä muistot linnasta ja sen palvelusväestä kokonaiselta kansakunnalta, ettei kukaan vahingossakaan sinne eksy. Noitanainen antaa hirviölle vielä joukon taikakaluja, joista uutuus tässä elokuvassa on kirja, jota lukemalla pystyy teleporttaamaan minne hyvänsä. Tämä kirja esitellään perusteellisesti yhdessä kohtauksessa, mutta siihen ei enää jatkossa viitata mitenkään eikä Bellekään ymmärrä käyttää sitä kiirehtiessään takaisin kotikyläänsä. Hups.
Muutama lyhyt kaunis sana elokuvan erikoistehosteista ja leikkauksesta. Erikoistehosteet ovat pelkkää cgi-mössöä kohtauksesta toiseen ja paikoin hyvä editointi on toisinaan päin seiniä. Yhdessä kohtauksessa esimerkiksi kaksi henkilöä pelkästään puhuu keskenään minuutin tai parin ajan ja erilaisia leikkauksia on vähintään sekunnin välein. Tämäkin tietty keskustelu näytetään varmuuden vuoksi päräyttävästi kaikista mahdollisista kuvakulmista ilman mitään selkeää syytä tai järkeä. Lopun lyhyt tappelukohtauskin on pelkkää geneeristä cgi-kaaosta, josta on vaikeaa saada mitään selvää. Musikaalikohtaukset ovat vähintään yhtä ärsyttäviä kuin alkuperäisessäkin ja tässä on niitäkin vielä muutama enemmän. Nuff’ said.
Säästin tarkoituksella parhaan viimeiseksi. Olette varmaan kuulleet tämän leffan aiheuttamasta suuresta homokohusta. Jotkut konservatiivisemmat teatteriketjut ja kommarimaat ovat nimittäin kieltäytyneet näyttämästä tätä irstasta ja moraalitonta homostelupropagandaa herkkähipiäisille kansalaisille. Valitettavasti joudun pettämään teidänkin kaikki odotukset ja spoilaamaan tän jutun. Mitään puhtoisuussormuksia ei tarvita taaskaan. Tässä elokuvassa on tasan yhtä vähän homo-orgioita ja peppuseksiä kuin suihinottoa Pinokkiossa. Koko homokohu on pelkästään osa markkinointia ja sillä pyrittiin lähinnä vähän herättämään jästien huomiota. Oliko peräti yllätys? Ihan sama kuvio kuin Fifty Shades of Greyn tapauksessa. Seksi ja sensaatiojutut myy. Tätä on Disney 2000-luvulla. Totu siihen.
Täytyy nyt kerrankin yhtyä monen muun kanssakatsojan mielipiteeseen ja todeta, että tämä jos mikä lisää niitä kahta klassista filmatisointia kohtaan tuntemaani arvostusta. Cocteaun vuoden 1946 näkemys oli pelkästään runollinen, älykäs ja kaunis; siinä versiossa oli mielikuvitusta ja symboliikkaa vaikka kuinka ilman niitä pahuksen huonekaluja. Disneyn animaatio oli erinomaisesti kerrottu kaunis ja höpsöimmilläänkin erittäin viehättävä elokuva, ja siinä oli vielä mahtibaritoni Esa Ruuttunen Gastonina. Tämä versio yrittää olla vähän kumpaakin, muttei onnistu tavoittamaan mitään niiden positiivisista puolista. Ei jaksa ymmärtää miksi tällainenkin elokuva on täytynyt mennä edes vääntämään. Selvästikään Disneyllä ei ole ollut minkäänlaista aikomustakaan tehdä kovin merkitseviä muutoksia siihen alkuperäiseen vaan rahastaa pelkällä nostalgialla. Kaunotar ja Hirviö vuosimallia 2017 on pelkkää tyylipuhdasta isolla rahalla väännettyä sielutonta ja hengetöntä kitschiä ja tusinatavaraa, josta tuskin innostuu kukaan muu kuin kiihkeimmät Disney-fanaatikot ja Emma Watson -fanit. Ei hyvä.
Siitä on varmaan yli 25 vuotta aikaa kun näin alkuperäisen Kaunottaren ja Hirviön ensimmäistä kertaa. Sittemmin olen nähnyt molemmat klassiset versiot useita kertoja ja oppinyt tykkäämään kummastakin enemmän ja enemmän. Vasta tätä katsoessa tulin ajatelleeksi sitä pahuksen ruusua, joka tuntuu löytyvän jokaisesta tämän tarinan variaatiosta. Ruusu on kaunis kukka, jossa on lisäksi ne pahuksen piikit. Beauty and the Beast. Ruusu on sekä kaunotar että hirviö. Siinä on koko jutun ydin. Jawohl!
Sen pituinen se.
Arvio: 1.5/5
BEAUTY AND THE BEAST, 2017 USA
Tuotanto: Todd Lieberman, David Hoberman
Ohjaus: Bill Condon
Käsikirjoitus: Stephen Chbosky, Evan Spiliotopoulos Jeanne-Marie Leprince de la Beaumontin tarinan pohjalta.
Näyttelijät: Emma Watson, Kevin Kline, Dan Stevens, Luke Evans
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.