Dream Deceivers (1992)

Nykypäivän hevi on vähän kuin taannoinen anime- ja mangavillitys 2000-luvun alussa. Yhdessä vaiheessa siitä kuuli jatkuvasti telkkarista ja radiosta, sitä tungettiin postiluukusta ja kaikki lehdet oli sitä täynnä. Yhteen aikaan Suomessa ei tainnut olla ketään, joka ei olisi kuunnellut jonkinlaista heavy- tai hardrockia eikä varmaan ole vieläkään. Hevillä on voitettu jo Euroviisutkin, vaikka taannoin sinne ei suostuttu lähettämään edes Nightwishiä. Joku voisi sanoa, että raskaammasta rockista on kaikissa muodoissaan tullut erittäin mainstreamia ja hyväksyttävää.

Näin siis nykyään. Vielä joskus 80- ja 90-luvulla oli vähän erinäköinen meininki. Ennen vanhaan kohistiin metallibändien kieroutuneista sanoituksista ja lavashowsta; moniin yhteiskunnallisiin ongelmiin ja nuorten pahoinvointiin löydettiin syntipukeiksi bändien takaperin soitetuista kappaleista löydetyt salaperäiset saatanalliset viestit, joita vastaan pahoja piirrettyjäkin vastustaneet hihhulit ja huolestuneet vanhemmat lähtivät käymään omaa ristiretkeään. Näistä voisi laukoa vaikka kuinka paljon, mutta joku raja pitää tähänkin tarinointiin vetää. Jos haluatte kuulla kotimaisen alan klassikon, etsikää käsiinne taannoin kouluissa ja rippileireillä paljon kuultu Jyrki Isohellan Rocken rollin maailma -kasetti vuodelta 1986, se on tosi hilpeää settiä.

Dream Deceivers kertoo ehkä yhden tämän hihhuleiden ristiretken kuuluisimmista ja absurdeimmista sivujuonteista, joka sai alkunsa kun vuonna 1985 kaksi hevimusiikkia fanittavaa nuorta päätti tehdä itsemurhan haulikolla; nuorista toinen jäi henkiin, mutta kaverin kasvot käytännössä räjähtivät taivaan tuuliin. Epäonnistuneen itsemurhayrityksensä jälkeen tämä kaveri kertoi tekonsa syyksi suosikkiyhtyeensä Judas Priestin kappaleen Better By You, Better Than Me:n, joka kaverin mukaan sai nuoret ajattelemaan itsensä tappamista. Yksi asia johti toiseen ja pian yhtyettä syytettiin kahden nuoren ajamisesta itsemurhaan kappaleesta takaperin löytyvän ”Do it -viestin” avulla. Tämä kyseinen takaperin löytyvä viesti vedettiin kuvioihin sen jälkeen, kun oikeus totesi oikeinpäin löytyvien lyriikoiden nauttivan perustuslain sananvapauspykälien suojaa.

Tämä dokumentti kuvaa oikeudenkäyntiä ja koostuu lähinnä kummankin osapuolen haastatteluista; erillistä kertojaa ei ole välissä ollenkaan vaan asiat esitetään sellaisina kuin ne ovat, vieläpä hyvin tiiviisti tuntiin puristettuna. Dokkarin edetessä tulee väkisin ajatelleeksi miten naurettava ja älytön koko juttu oikeasti on. Mitään todisteita takaperin soitettujen viestien alitajuisesta vaikutuksesta ei luonnollisesti ole olemassakaan sen enempää kuin tarkoituksellisista viesteistäkään yleensä. Yhtye tiettävästi ihmetteli koko ”Do it” -viestiä jo oikeudenkäynnin aikaan; kyseinen tahaton ”viesti” ei edes tarkalleen kerro mitä pitäisi tehdä saati sitten kehota tappamaan ketään. Rob Halford on yhdessä haastattelussa todennut, että vaikka tällaisilla viesteillä voisikin vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen, ei yhdelläkään artistilla olisi todennäköisesti mitään syytä ajaa fanejaan tappamaan toisiaan vaan lähinnä kehottaa ostamaan lisää levyjä ja käymään näiden keikoilla.

Vähitellen katsojalle alkaa muodostua kuva todellisuutta vastaan itsepintaisesti taistelua käyvistä vanhemmista ja yhteiskunnasta, jotka yrittävät vierittää omaa vastuutaan elämässään epäonnistuneiden nuorten kohtalosta täysin sivullisen metallibändin niskaan. Kummallakin nuorella oli jo varhain ongelmia sopeutua yhteiskuntaan; koulussa ja kotona väkivalta sekä päihteet vallitsivat. Apu näköalattomaan elämään ja ahdistukseen löytyi musiikista ja päihteistä. Lopullisen pelastuksen toivottomuuteen ja ankeuteen toi ajatus itsemurhasta kaverin kanssa.

Dream Deceivers ei todellakaan ole mikään maailman paras dokumentti, mutta se on erittäin kiinnostava katsaus 80- ja 90-lukujen taitteen harhaiseen mielenmaisemaan sekä ihmisten perimmäiseen kyvyttömyyteen nähdä omia vikojaan tai kantaa vastuutaan. Välillä tuntuu, että tätä olisi voinut tiivistää helposti leikkaamalla muutamia turhia tylsemiä rönsyjä pois ja keskittyä enemmän älyttömään oikeustaisteluun, mutta aihe itsessään on sen verran kiinnostava, että se yksinään riittää kannattelemaan tätä dokkaria pitkälle. Sanoisin, että jos tapaus kiinnostaa niin kyllä tämän mielellään katsoo. Tällaiset absurdit tosielämän tapaukset ovat toimineet huomattavana inspiraationa South Parkin ja Simpsonien kaltaisille satiirin klassikoille – ja syystä.

Jos järkyttyy helposti niin varoitus: tässä on sen haulikolla naamansa räjäyttäneen kaverin haastatteluja jonkin verran ja ne voivat olla todella järkyttävää ja graafista katseltavaa.

DREAM DECEIVERS: THE STORY BEHIND JUDAS PRIEST VS JAMES VANCE, 1992 USA
Tuotanto:-
Ohjaus: David van Taylor
Näyttelijät: James Vance, Judas Priest