torstai 9. maaliskuuta 2017

Verta, hikeä ja filminauhaa (1999)


Verta, hikeä ja filminauhaa on niitä dokumentteja, joiden alkuperäistä inspiraation lähdettä voi vain arvailla. Tämä dokumentti ei nimittäin kerro kenestäkään erityisen merkittävästä, tärkeästä tai ylipäänsä mistään sensaatiomaisesta, jonka luulisi kiinnostavan useimpia keskivertokatsojia. Verta, hikeä ja filminauhaa kertoo persoonallisen tarinan omakustanne-elokuvan teosta pienessä amerikkalaisessa syrjäkylässä sekä koomisista tilanteista, erikoisista vastoinkäymisistä ja omituisista ihmisistä, joita kolmivuotisen projektin aikana kohdattiin.
Chris Smithin ohjaaman dokumentin päähenkilö on Mark Borchardt, vanhoja kauhuelokuvia ja hevimusiikkia fanittava paranteleva entinen alkoholisti ja sinikaulustyöläinen, joka asuu vielä kolmekymppisenä vanhempiensa luona. Dokumentti seuraa Markin ja tämän parhaan kaverin Mike Schankin sekä muutaman muun tragikoomisia vaiheita. Yksi omista suosikkihenkilöistä tässä tarinassa on saita ja kyyninen Bill-setä, joka muiden tavoin pitää Markia pelkkänä lusmuna ja jatkuvasti epäilee ääneen tämän puuhia. Bill on tämän dokumentin päällikkö numero uno; aina kun ukko on kuvioissa on viihde taattu.

Mike on vanha hippi ja Markin tavoin päideongelmat selättänyt kaveri, joka yhdessä Markin kanssa muodostaa lyömättömän duon jonkun Abbottin ja Costellon tyyliin. Mike on yleensä hiljainen ja puhuu monotonisella äänellä ja Mark taas on täysi turbohuuli. Markin höpinät ovat parhaimmillaan täydellistä tajunnanvirtaa, jossa ei tunnu aina olevan päätä eikä häntää, mutta jota on vain jostain syystä kiinnostavaa kuunnella. Mark on luonnostaan harvinaisen hyvä puhuja. Miken ja Markin väliset keskustelut ovat muutenkin ehkä elokuvan parasta antia, sen verran hyvää läppää ja muistettavia turinoita näiltä kavereilta tulee kuin sarjatulena.
Koska tämä ei ehkä ole se kaikkein tunnetuin tarina, on ehkä parempi lopettaa juonellisen sisällön kuvaus tähän. Kuitenkin täytyy sanoa, tämän dokumentin kuvaama maailma ja ihmiset ovat katu-uskottavuudessaan jotain ihan muuta kuin jotkut muoviset julkkikset ja Hollywood-mallit. Väitän, että jokainen omaa elokuvaa tehnyt tunnistaa tässä dokumentissa kuvatut jutut. Näihin tilanteisiin on naurettavan helppo asettua kenen tahansa ja siksi meno onkin niin pahuksen kiinnostavaa kuin se onkin.
Kaksi hauskaa kohtausta nousevat elokuvasta ylitse muiden. Ensimmäinen on juttu, jossa Markin on tarkoitus lyödä kaverin pää keittiön kaapin ovesta läpi, mutta kaapin ovi ei petäkään ja kaveri saa kunnolla päihinsä. Toinen aivan erityisen hilpeä juttu on lopun jälkiäänityskohtaus, jossa Mark vinkkaa Mikea huutamaan vähän nokan edessä olevaan mikkiin. Normaalisti hiljainen Mike sitten repäisee ja kiljuu sekuntikaupalla kuin kuoleva eläin. Seuraa hetken hiljaisuus ja taustalta kuuluu ääntä kun porukka meinaa tukehtua nauruunsa. Sitten Mark tokaisee Mikelle silminnähden huvittuneena: ”Th-that was wicked, man!”. Aivan jäätävä!

Verta, hikeä ja filminauhaa ei ole mikään kauhean moniulotteinen dokumentti eikä siitä siksi saa kovin pitkää ja syvällistä arvostelua aikaiseksi ellei sitten ala kauhean yksityiskohtaisesti avaamaan kaikkia sen käänteitä, mitä en tietenkään tee. Henkilökohtaisesti kyseessä on yksi sympaattisimmista ja hauskimmista näkemistäni dokumenteista ja ylipäänsä omasta mielestäni paras elokuvanteosta tehty dokkari.
Jos mietitte mitä tarinan keskeisille henkilöille nykyään kuuluu, niin Mark Borchardt ainakin on indie-puolella jonkinlainen kulttihahmo, joka aina silloin tällöin vilahtaa satunnaisissa pienemmissä rooleissa amerikkalaisissa omakustanne-elokuvissa. Bill-setä kuoli vähän tämän dokumentin kuvauksen jälkeen. Epäileväinen ukko sai Markin elokuvaan sijoittamansa rahat korkoineen takaisin. Mark ja Mike tekivät myöhemmin myös pienet cameot Family Guyssa. Ehkä isoin rooli, jossa Mark on tämän dokkarin jälkeen näytellyt, on Cabin Fever 2:ssa. Tässä mainittu Markin unelmaprojekti Northwestern ei ole vieläkään valmis, ilmeisesti rahoitusvaikeuksien vuoksi. Dokkarissa kuvattu Coven sen sijaan valmistui ja se löytyy myös Tykistä.

Arvio: 5/5

AMERICAN MOVIE, 1999 USA
Tuotanto: Chris Smith, Sarah Price
Ohjaus: Chris Smith
Näyttelijät: Mark Borchardt, Mike Schank Bill Borchardt, Alex Borchardt, Tom Schimmels

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.