Red Hot Riding Hood (1943)

Käsi käy.

Muistan kun kerran kouluvuosina näin televisiosta Tex Averyn Bad Lck Blackien ja se räjäytti tajunnan kerrasta. Kyseessä on omasta mielestäni edelleen hauskimpia ja parhaita koskaan tehtyjä piirrettyjä komedioita. Tex Averya onkin tapana kutsua vaatimattomasti animaation kuninkaaksi. Jos ikinä sattuu lukemaan genreä koskevaa kirjallisuutta tai katsomaan aihetta käsitteleviä dokumentteja, on aivan varmaa, että tämän kaverin nimi vilahtaa jossain vaiheessa. Tex oli piirretyn komedian nero ja maestro numero uno.

Normaalisti ei ole tapana arvostella muutaman minuutin lyhytelokuvia, sillä niistä harvoin saa kunnolla irti. Red Hot Riding Hood on poikkeustapaus. Tämä piirretty on Tex Averylle ja animaatiolle vähän samaa kuin joku Citizen Kane näytellylle elokuvalle. Se on piirretyn komedian perusteos ja tekijänsä magnum opus, joka on järjestään aina valittu alansa parhaiden teosten joukkoon. Jos kyseinen piirretty ei vielä ole tuttu, niin se kannattaa ehkä katsoa ennen tämän analyysin lukemista.

"Bojoing!"

Red Hot Riding Hood on perinteiseen Tex Avery -tyyliin aikuisille suunnattu Disney-parodia, jonka perusjuoni on eräänlainen freudilainen seksin ja erotiikan ympärillä pyörivä versio Punahilkasta. Lyhäri alkaa perinteisenä punahilkkana, mutta hahmojen protestoitua kertoja päättää vähän ”päivittää” tarinaa. Uudessa versiossa Iso paha susi on himokas gigolo, Punahilkka on kuuma tanssijatar ja Isoäiti on hulppeassa pilvenpiirtäjässä asuva puumanainen. Aluksi Susi menee yökerhoon vikittelemään Punahilkkaa, mutta päätyykin itse puumanaisen metsästämäksi. Triviaa tähän sen verran, että tämän lyhärin Punahilkka on Jessica Rabbitin esikuva.

Koko lyhärin huumori on periaatteessa hämmästyttävän härskiä ja monimielistä. Jutun hienous piileekin siinä, että kaikki seksihuumori on muotoiltu niin nokkelasti symboliikan, ironian ja rivienvälijuttujen taakse, että se on jo suorastaan nerokasta. Mitään ei sanota suoraan. Melkein jokainen kohtaus ja kuva sisältää jotain tylppää ja pitkulaista tai kasvavaa, jäykistyvää ja nousevaa. Kun Susi näkee Punahilkan kuuluu äänekäs ”bojoing” ja susi jäykistyy. Suden hulppea limusiini on yksi iso fallossymboli. Kun Susi hurauttaa Isoäidin kämpille limusiini painuu kasaan. Tässä kontekstissa kaikki tällainen on pelkkää freudilaista symboliikkaa ja viittauksia ihmisen anatomiaan.

Jalka "kramppaa".

Yksi iso vitsi on siinäkin, että tämä on tehty äärimmäisen elokuvasensuurin aikaan, jolloin suuteleminen ja kädestä piteleminenkin oli elokuvissa kiellettyä – saati sitten piirretyissä. Red Hot Riding Hoodista sensuroitiin ainoastaan alkuperäinen eläimiin sekaantumiseen viittaava loppuvitsi. Tilalle saatiin jotain melkein yhtä epäkorrektia. Yksi hassu pikku juttu mihin tässä kannattaa kiinnittää huomiota on Suden viheltely. Sitä tiettyä vihelteltyääntä sanotaan englanninkielessä ”wolf whistleksi”. Nerokasta.

Red Hot Riding Hood on puhdasta komedian neroutta ja niitä alan pieniä mestariteoksia, jotka kuuluvat Bad luck blackien kera jokaisen genren ystävän pakolliseen yleissivistykseen. Tällaista kamaa ei varmaan vieläkään ole tullut keneltäkään muulta kuin Tex Averyltä itseltään. Muuten. Nyt kun tuli puheeksi monimieliset piirretyt komediat, niin tiedättekös miksi se Looney Tunesin haisunäätä jahtaa nimenomaan kissoja? No tietysti siksi, että kissa on englanniksi ”pussy”! Sanaleikkejä, sanaleikkejä...

RED HOT RIDING HOOD, 1943 USA
Tuotanto: Fred Quimby
Ohjaus: Tex Avery
Käsikirjoitus: Tex Avery
Näyttelijät: Daws Butler, Frank Graham, June Foray, Kent Rogers, Sara Berner