Fifty Shades Darker (2017)

Muistan joskus lukeneeni eräästä tieteellisestä kokeesta, jonka tarkoitus oli mitata kastemadon älykkyysosamäärä. Koetta varten tehtiin kahteen haaraan jakautuva simppeli labyrintti, jossa oli kaksi päätepistettä. Toisessa päätepisteessä kastemato sai pienen sähköiskun, jonka jälkeen koe aloitettiin alusta kunnes kastemato ymmärsi kääntyä toiseen suuntaan ja sai palkinnon. Kastemato sai sähköiskun muistaakseni 40-400 kertaa ja sen älykkyysosamääräksi arvioitiin n. 0,10 keskihajonnalla 16.

Uskon vakaasti, että Twilight- ja Fifty Shades -sarjat ovat osa jotain ihmismassoille suunniteltua suurta kollektiivista älykkyystestiä, jossa kansalle luvataan kerta toisensa jälkeen jumalaista romantiikkaa ja kuumaa seksiä, mutta lupaukset petetään kerta toisensa perään ja tulos on aina täyttä kuraa. Näin jatkuu, kunnes kansa vihdoin oppii ja jättää ne suosiolla katsomatta. Kokeen loppua ei ainakaan vielä ole näköpiirissä. Massojen kollektiivista älykkyysosamäärää en ilkeä edes arvioida.

Parin vuoden takainen Fifty Shades of Grey oli täyttä kuraa, joka sai lähinnä kivekset vetäytymän vatsaan. Lankesin siihen itsekin. Mutta miten ihmeessä ajauduin katsastamaan tämän jatko-osan vaikka tiesin sen kusevan vähintään yhtä paljon kuin edeltäjänsä? Uteliaisuus. Sitä se on. Tai ehkä syy on se, että kuulin kirjailijamestari E.L. Jamesin pettyneen edelliseen osaan ja päättäneen ottaa ohjat tällä kertaa omiin käsiinsä. Näistä lähtökohdista tämän piti kaiken järjen mukaan olla jo niin huono, että se on hyvä. Väärin. Järki on yliarvostettu kapistus. Katsoin elokuvan ja nyt lähinnä hävettää.

Koska tämä on suoraa jatkoa Fifty Shades of Greylle, täytynee vähän avata myös sen juonta. Jos ette ole kyseistä merkkiteosta nähneet, niin loppukappaleen mittainen spoilerivaroitus. Edellisessä osassa ujo, mutta himokas Anastasia Steele (Dakota Johnson) kohtasi timmeillä vatsalihaksilla varustetun namupoika Christian Greyn (Jamie Dornan), joka paljastui stalkkeriksi, kontrollifriikiksi ja erilaisten seksileikkien spesialistiksi. Sitten elokuvassa kuksittiin yhteensä sellaiset 5 minuuttia. Lopussa Christian vähän läpsäisi Anastasiaa turhan lujaa pepulle ja Ana lähti matkoihinsa.

Fifty Shades Darkerin alussa Ana palaa jälleen Christianin kainaloon ja kireillä vatsalihaksilla varustettu Seattlen Rapsutin pääsee jälleen kutupuuhiin. Tällä kertaa varsinaisia seksikohtauksia on ehkä puolet vähemmän kuin edellisessä elokuvassa ja nekin pitkälti housut jalassa ja paita tai takki päällä, koska ihmiset yleensä rakastelevat vaatteet päällä, koska kylmä? Välillä sitten vähän nuoleskellaan ja suudellaan, toisinaan läpsitäänkin, muttei liikaa ettei Ana taas lähde. Sitten Ana on välillä vähän suu auki ja sitten välillä vähän kiinni.

On tässä kai ihan juonikin, mutta itse en saanut siihen mitään kunnon tolkkua. Lähes kaksi tuntia pitkä elokuva koostuu pääosin joutavista kohtauksista, jotka eivät tunnu merkitsevän yhtään kokonaisuuden kannalta. Yhdessä kohtaa esimerkiksi nähdään Christianin vanha heila, joka vähän heiluttaa asetta ja kiukuttelee. Sitten Christian on maahan syöksyvässä helikopterissa, sitten Christian tulee takaisin vähän mustelmilla ja savuten. Kumpaankaan näistä kohtauksista ei käytännössä edes viitata koko muun elokuvan aikana, eikä niillä ole mitään vaikutusta yhtään mihinkään. Yksikään hahmo ei kasva eikä opi mitään, eikä mikään johda lopulta minnekään.

Fifty Shades of Greyn tapaan keskeiset näyttelijät ovat myös tässä puisevia kuin mikä. En kuitenkaan valita. Pitää muistaa minkälaisen käsikirjoituksen parissa nämä ihmiset oikeasti joutuivat työskentelemään. Fifty Shades Darkerin käsis on taatusti kädettömintä kamaa vuosikausiin. Ainut tunne, jota se aika ajoin itsessäni herätti oli jotain myötähäpeän ja tahattoman huvittuneisuuden väliltä. Hauskimmillaan elokuva oli, kun se ihan oikeasti yritti rakentaa jotain vakavaa draamaa tai uskottavia suhdekuvioita. Harmittavasti suurin osa elokuvasta on pelkkää ilmaa ja ne vähät huvittavat kohtaukset valitettavan vähissä.

Fifty Shades Darker on mitä täydellisintä pikaruokaa aivoille. Oikeastaan jälki voisi olla vieläkin pahempaa. Tämä sentään välillä hymyilyttikin ihan silkalla pökkelyydellään vaikka enimmäkseen äärimmäisen tylsää katseltavaa onkin. Siis todella todella todella tylsää. Kauniiden ja Rohkeiden seuraaminen on viihdyttävämpää kuin tämän katsominen – etenkin niiden suomeksi dubattujen legendajaksojen. Jonkun pitäisi dubata myös nämä elokuvat suomeksi Kaunareiden tyyliin, tiedä vaikka niistäkin kuoriutuisi ihan oikeasti viihdyttävää shittiä. Katsoisin. Ehkä. No en. Animaaniset on edelleen parempi. Menenpä katsomaan sitä.


Arvio: 0.5/5

FIFTY SHADES DARKER, 2017 USA
Tuotanto: E.L. James, Marcus Viscidi, Michael De Luca, Dana Brunetti
Ohjaus: James Foley
Käsikirjoitus: Niall Leonard E.L. Jamesin perseestä revityn Twilight-fanifiktion pohjalta.
Näyttelijät: Dakota Johnson, Jamie Dornan, Kim Basinger,