Ren & Stimpy "Adult Party Cartoon" (2003)

Mikäli sellainen televisiopiirretyn kuolematon klassikko kuin The Ren & Stimpy Show ei vielä ole tuttu niin kipin kapin katsomaan ja äkkiä. Ralph Bakshin ja Looney Tunes -veteraani Bob Clampettin opissa olleen John Kricfalusin ja muun nuorehkon animaatiotiimin suttuinen ja hullu tyyli oli aikoinaan niin luovaa ja repäisevää, ettei mitään vastaavaa ole oikeastaan koskaan ennen tai jälkeen onnistuttu täysin toteuttamaan. Kyseinen sarja määritteli aikoinaan koko myöhemmän animaation suuntaviivat ja teki kaikista sen vaatimattomimmistakin apupojista ja ääninäyttelijöistä isoja tähtiä, joihin törmää edelleen säännöllisesti suunnilleen jokaisen uuden piirretyn televisiosarjan ja elokuvan yhteydessä Disneystä ja DreamWorksista lähtien.

Alkuperäissarjan nimekkäistä tekijöistä ainut limboon ajautunut taitaa olla John Kricfalusi itse. Aikoinaan kaveri potkittiin oman luomuksensa ohjaksista jo ensimmäisen tuotantokauden jälkeen ja pieniä Simpsoneihin ja muihin sarjoihin tehtyjen vierailujen ohella miehen ura on ollut yhtä suurta epäonnistumista. Yksi suuri syy Kricfalusin uran täydelliselle floppaamiselle on maestron itsensä maine täydellisenä riitapukarina ja riivinrautana, joka saa Dave Mustainenkin näyttämään tosi tolkulliselta ja yhteistyökykyiseltä kaverilta. Encyclopedia Dramaticaan on koottu kokonainen lista taikasanoja ja juttuja, joita mainitsemalla maestron saa varmuudella täydellisen raivon valtaan riehumaan kuin villieläin. Jostain syystä kukaan miehen tunteva ei yleensä halua olla herran kanssa juurikaan tekemisissä.

2000-luvun alussa Kricfalusi sai itselleen unelmaduunin ja uuden mahdollisuuden kun mies palkattiin toteuttamaan vanhan klassikkosarjan uutta tulemista, Adult Party Cartoonia. Tällä kertaa sarja olisi suunnattu suoraan aikuisille ja maestro sai siksi täysin vapaat kädet tehdä mitä ikinä huvitti ilman turhaa sensuuria ja kyttäystä; sarjan ensimmäinen pilottia edeltänyt ”nollajakso” koostui pelkästä alkuperäissarjasta liian kipeänä ja väkivaltaisena poistetustaa materiaalista. Episodeja tälle suunniteltiin kaikkiaan 13, mutta niitä ehdittiin tekemään vain 6 ja näyttämään 2 ennen koko sarjan pikaista lakkautusta. Laskutavasta riippuen tällä on siis 6 tai 8 jaksoa ja niistäkin suurin osa päätyi suoraan DVD:lle. On sanottu, että tämä sarja käytännössä tappoi kertaheitolla koko franchisen ja Kricfalusin lopunkin uskottavuuden animaattorina.

Joudun jo pyytämään näin etukäteen anteeksi kaikilta lukijoilta, sillä seuraavissa kappaleissa tuleva teksti ei todellakaan tule olemaan mitään mieltä ylentävää. Jotta saisitte mahdollisen tarkan ja todellisen kuvan tämän sarjan abismaalisesta hirveydestä, joudun käymään tätä läpi aika tarkkaan. Jos tietää, ettei vatsa kestä kaikenlaisia ulosteensyöntijuttuja, eläimiinsekaantumista ja muita perversioita niin lukeminen kannattaa jättää tähän.

Okei?

Selvä. Jatketaan.

Katsojan henkinen ja fyysinen kidutus aloitetaan heti ensimmäisessä jaksossa, jossa Ren ja Stimpy asuvat juopon kitalaessa ja muuttavat sieltä sylkykuppiin. Kirjaimellisesti ensimmäisiä asioita, joista tässä väännetään huumoria, ovat Renin ja Stimpyn homous, rotan anuksen suuteleminen ja ulosteensyönti. Homous ja homoeroottisuus on tässä kuvattu niin ällöttävässä ja negatiivisessa valossa, että tämä voisi yhtä hyvin olla jonkun äärimmäisen homovastaisen kultin tai vaikka ISISin propagandaa. Sitten jossain vaiheessa syödään juopon räkää ja oksennusta. Sitten Ren painaa Stimpyä peräreikään ja jakso loppuu. Kestoa tällä tarinalla on vain 30 minuuttia, mutta sen äärimmäistä tahdonvoimaa vaativa katsominen tuntuu ainakin viideltä tunnilta.

Seuraava ja viimeinen televisiossa näytetty jakso on täydellinen analogia koko tämän sarjan katsomiselle. Tällä kertaa Ren on loukannut Stimpya ja päättää mennä psykiatrin juttusille. Koko jakson ajan seurataan takaumina Renin lapsuutta ja nuoruutta, mistä nähdään, että hahmo on koko ikänsä kiduttanut eläimiä ja erityisesti yhtä sammakkoa mitä sadistisimmin keinoin, eikä kurnuttajalle tule lopussa edes armahtavaa kuolemaa vaan pelkästään lisää kärsimystä. Kaiken sympaattisuuden ja hauskuuden, jota näillä hahmoilla on koskaan ollut, tämä jakso onnistuu tappamaan täydellisesti. Tämä jakso saa rakastettavan hullun Renin näyttämään pelkästään poskettoman julmalta sadistilta ja potentiaaliselta sarjamurhaajalta ja Stimpyn lähinnä ärsyttävältä ulisevalta tyttöystävältä. Ei tällaista halua kukaan katsoa. Nämä olivat koko sarjan ”parhaat” jaksot. Vielä neljä jäljellä.

Loput neljä episodia jatkavat pitkälti samaa kaavaa, mutta vieläkin kädettömämmin. Kolmannessa jaksossa palaillaan alkuperäissarjan palomiesjakson tunnelmiin kakka-, pissa- ja spermajutuilla kuorrutettuna. Oman osansa visvaisen kauhistuttavaan keitokseen heittää sikailevalle palomiehelle äänensä lainaava Ralph Bakshi, jonka syitä lähteä tällaiseen mukaan voi selittää vain alkaneella dementialla tai halulla suolistaa oma uransa kerralla ja lopullisesti. Neljäs jakso pyörii koko kestonsa edestä käytännössä pelkkien homo- , pippeli- ja orgasmijuttujen ympärillä ja viidennessä paneskellaan ankkaa. Koko komeuden kruunaa viimeinen, koko sarjan pahamaineisin ja kammottavin jakso, jossa Stimpy tulee raskaaksi, mutta lopussa paljastuukin, että kyseessä oli vain ummetus ja ”lapsi” on vain läjä ripulia! Tämä jakso viimeistään saa irvistämään ja olon tuntumaan tosi likaiselta.

Jo ihka ensimmäisen jakson katseleminen oli täydellistä sielun musertavaa tuskaa ja kuolemaa, mutta pinnistelin sitkeästi aina kolmanteen asti, joka meni vielä kelatessa pahimpien kohtien yli. Neljäs jakso oli viimeinen, jonka pystyin edes osittain katsomaan. Kaksi viimeistä olen nähnyt aiemmin, joten siinä kohtaa annoin suosiolla periksi. Tuska oli liikaa jopa minulle.

Yllä olevan perusteella ei taida enää olla lainkaan epäselvää miksi tämän sarjan panos televisioviihteelle jäi vain kahteen näytettyyn episodiin. Adult Party Cartoonin luokaton käsikirjoitus ei kantaisi edes viiden minuutin episodeja, yksikään vitsi ei missään kohtaa osu maaliinsa vaan saa lähinnä tuntemaan olon todella onnettomalta ja ahdistuneelta, ääninäyttely on kauttaaltaan ala-arvoista ja tapa jolla Kricfalusi raiskaa hahmonsa lähentelee jo jonkinlaista pyhäinhäväistystä. Ainoa läheskään siedettävä puoli koko sarjassa on ilmeikäs animaatio, jonka mahdollisuudet kuitenkin hukataan täydellisesti kaiken rappion ja saastan kuvaamiseen. Pelkästään visuaaliselta kantilta tämän katsomista voisi suoraan verrata johonkin äärimmäiseen henkiseen väkivaltaan tai joukkoraiskaukseen.

Adult Pary Cartoonin täydellinen hirveys on jo suorastaan legendaarista luokkaa. En todellakaan liioittele tai valehtele jos sanon, että tässä taitaa olla likimain surkein koskaan näkemäni pala audiovisuaalista ongelmajätettä koskaan, jopa huonompi kuin mitään, mitä Rob Schneider tai Adam Sandler ovat huonoimmillaankaan kyenneet tuottamaan - lähes Amy Schumerin tasoa. Tämä on niin uskomattoman kivuliasta katseltavaa, että tämä voisi yhtä hyvin olla jonkun vieraan vallan tiedustelupalvelun tai ufojen kehittämä vihollisen henkiseen murtamiseen ja kiduttamuiseen suunniteltu ase. Cthulhu ja Suuret Muinaiset ovat varmaan lähettäneet tämän maan päälle ajamaan ihmisiä täydelliseen hulluuteen ennen paluutaan ja ikuisen pimeyden ajan alkua. Tämän sarjan painajaismaisen sanoin kuvaamattoman kauheuden ja epäinhimillisen kamaluuden täydelliseen kuvaamiseen ei suomen kielen sanasto edes riitä. Jos ette muuten usko, hankkikaa vaikka itsellenne kopio ja katsokaa. Lupaan, ettei tämä jätä ketään kylmäksi.

PH'NGLUI MGLW'NAFH CTHULHU R'LYEH WGAH'NAGL FHTAGN

Y'AI'NG'NGAH YOG-SOTHOTH H'EE-L'GEB F'AI THRODOG UAAAH

Suuri pimeys tulee ja me kaikki kuolemme.

REN & STIMPY "ADULT PARTY CARTOON" 2003, USA, Kanada
Tuotanto: -
Ohjaus: John Kricfalusi, Nick Cross
Käsikirjoitus: John Kricfalusi
Näyttelijät: John Kricfalusi, Ralph Bakshi, Eric Bauza, Cheryl Chase, Harris Peet