tiistai 9. toukokuuta 2017

AD Police (1990)

"I have practically nothing to do with this shit."

Äskettäin siivoillessani komeroani satuin löytämään kaiken kuonan ja ryjän alta kopion tästä jo kauan sitten unohtamastani lyhyehköstä minisarjasta, joka lienee muhinut paikallaan pimeyden sydämessä täysin koskemattomana ainakin viimeiset 15 vuotta. Muistelen hankkineeni tämän joskus 2000-luvun alkupuolen manga- ja animevillityksen aikaan muutamalla eurolla silloisen Anttilan alekorista. Kannessa komeileva nimi AD Police oli itselleni jo niin olennainen juttu, että olin valmis pulittamaan arvokkaat vähäiset roposeni mukisematta kaikista mahdollisista kotelon tahattomista vaaran merkeistä huolimatta.
Mikäli ”AD Police” ei ole nimenä tuttu, niin kyseessähän on kaikkien aikojen rakastettavimman japanilaisen kyberpunk-toimintamusikaalin nimeltä Bubblegum Crisis spin-off -sarja. Alkuperäisen sarjan perusideana oli yhdistää kaikki mahdolliset parhaat kasarikliseet, Blade Runner ja Streets of Fire - Liekehtivät kadut äärimmäisen viihdyttäväksi ja hauskaksi kokonaisuudeksi; vastoin kaikkia odotuksia homma myös toimi vähintäänkin erinomaisesti, mutta kaatui lopulta vain kahdeksan episodin jälkeen eri osapuolten välisiin tekijänoikeuskiistoihin.
Alkuperäisessä sarjassa elettiin vuotta 2032 ja seurattiin nuorista naisista koostuvan karanneita androideja metsästävän palkkasoturinelikon seikkailuja. AD Police oli sarjan maailman statistina toimiva poliisi, jolla useinkaan ei ollut oikein minkään kanssa mitään tekemistä. AD Police -minisarja seuraa nimensä mukaisesti samaisen poliisitiimin androidimetsästystä muutama vuotta ennen Bubblegum Crisisin tapahtumia. Siinä onkin sitten kaikki kolme sarjan jaksoa pähkinänkuoressa. Tässä ei nimittäin ole minkäänlaista hahmonkehitystä tai kunnollista juonta silkan räiskinnän lisäksi. That’s it.

Alettuani katsomaan tätä huvikseni uudestaan muistin välittömästi miksi vihasin tätä minisarjaa aikoinaan niin paljon, että hautasin sen kaappini kätköihin ihmissilmän ulottumattomiin jo hyvän aikaa ennen ensimmäisen jakson loppua. Ensinnäkin, ihan menevästä animaatiosta huolimatta koko julkaisun kuvalaatu on kökköä videotasoa jo valikosta alkaen. Tässä ei ole mukana ainuttakaan alkuperäisen sarjan tähtinäyttelijöistä, alkuperäisen mahtava soundtrack on menty korvaamaan aivan liian hiljaiseksi miksatulla äärimmäisen muovisella syntikkapimputuksella ja ainoa valittavissa oleva puhekieli on hermoja riipivän kömpelö englanninkielinen dubbaus. Viimen korsi, joka lopullisesti katkaisi kamelin selän oli sarjan nimistö, joka oli tässä menty kääntämään aivan miten sattuu. Esimerkiksi androideja kutsutaan alkuperäisen sarjan maailmassa boomereiksi, mutta ne on menty tässä kääntämään voomereiksi.
*Facepalm*
AD Police on lemuava kasa saastaa ja silkkaa moraalitonta klassikkosarjan nimellä rahastusta; vihasin tätä silloin joskus ja vihaan tätä edelleenkin. Tämän sarjan laadun toteaminen ja siitä maksamisen aiheuttama pettymys varmaan yksinään riitti aiheuttamaan itselleni jonkinlaisen elinikäisen psykologisen vamman, tappoi sielustani lopunkin viattoman lapsenuskon, vei ikuisiksi ajoiksi luottamukseni koko vallitsevaan järjestelmään ja teki minusta sen kieroutuneen kyynisen ja erakoituneen vihakirjoittelua netissä harrastavan kusipään, joka nykyään olen. Elämä on ihanaa. AD Police ei. Välttäkää.

AD POLICE 1990, Japani
Tuotanto:-
Ohjaus:
Takamasa Ikegami, Akira Nishimori
Käsikirjoitus: Sho Aikawa, 
Tony Takezaki
Näyttelijät: 
Mika Doi, Mîna Tominaga, Sakiko Tamagawa, Toshio Furukawa, Yôko Asagami, Youko Matsuoka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.