Mamoru Oshiin vuonna 1993 ilmestyneen huikean Patlabor 2: The Movien piti olla koko Patlabor-sarjan klimaattinen päätösosa, mutta loppujen lopuksi kymmenisen vuotta elokuvan ilmestymisen jälkeen uudelleen kokoontuneen Headgearin vanhat ja uudet jäsenet päättivät kuitenkin herätellä vanhaa klassikkosarjaansa jälleen henkiin kolmannella pitkällä Patlabor-elokuvalla. Alkuperäiset kaksi elokuvaa ohjannut suurmestari Mamoru Oshii ei tällä kertaa osallistunut vanhan lempilapsensa uustuotantoon, vaan ohjaajan palli jaettiin vähän tuntemattomampien Takuji Endon ja Fumihiko Takayaman kesken. Ensimmäinen lienee useimmille tutumpi Highlander: The Search for Vengeancen avustavana ohjaajana sekä jälkimmäinen ikivihreän Bubblegum Crisisin ohjaksista. Osaavia tekijöitä siis kumpainenkin.
Patlabor 3 sijoittuu Patlabor the Movien ja Patlabor 2:n väliseen aikaan. Elokuvan vaihtoehtoisessa maailmassa eletään vuotta 2000. Tokionlahden edustalla joku tai jokin häiritsee ja tuhoaa vedenalaisia robotteja. Tapausta tutkimaan lähetetään kaksi poliisia, jotka törmäävät kokonaiseen salaliittojen ja peiteoperaatioiden verkkoon. Elokuvan juoni perustuu pitkälti Mobile Police Patlabor: The Early Daysin kolmannen jakson käsikirjoitukseen.
Ensimmäinen asia, joka tässä itsellä töksähti ja pahasti oli tarinan varsinaiset päähenkilöt, joilla ei ole mitään tekemistä alkuperäissarjan kanssa. Alkuperäisen Patlaborin Osasto 2:n hahmot tekevät muutamissa kohdissa pieniä cameo-esiintymisiä, mutta pääosa elokuvasta keskittyy aivan muuhun. Ilman niitä muutamia tuttuja naamoja tätä tuskin kehtaisi Patlaboriksi mennä nimittämäänkään. Uusista hahmoista yksikään ei varsinaisesti ollut mitenkään persoonallinen tai muistettava saati sitten omannut yhtä ainutta ilmettä enempää luonnetta. Asiaa ei tietenkään auta puiseva dialogi, joka sai kaipaamaan pikakelausnappulaa aina kun hahmot olivat suutaan avaamassa tai virittelemässä vähäisempääkin dialogia. En jaksa ollenkaan ymmärtää miksi nämä tekijät menivät vaivautumaan jopa houkuttelemaan alkuperäiset ääninäytteljät tähän rainaan mukaan, mutteivät antaneet heille ollenkaan ruutuaikaa tai kahta sanaa enempää dialogia.
Toinen varsinainen ongelma tässä elokuvassa on keskinkertainen tarina ja kömpelö tapa, jolla se on kerrottu. Paperilla tämä kuulostaa varmasti todella kiinnostavalta ja monimutkaiselta trilleriltä, mutta oikeasti tässä ei ole alun jälkeen juuri jännityksen
poikastakaan. Tarina itse sisältää runsaasti pieniä epäloogisuuksia sekä aukkoja, minkä lisäksi varsinainen hirviö paljastetaan jo aivan alkuvaiheessa vain jotta koko homma voidaan melkein koko loppuelokuvan osalta unohtaa ja palata asiaan vasta aivan lopussa. Siinä missä kaksi edellistä elokuvaa huipentui tavalla tai toisella vauhdikkaaseen ja jännittävään toimintajaksoon, tässä sekin on tylsästi toteutettu ja loppuu muutamassa minuutissa yhteen ainoaan laukaukseen ärsyttävästi kirkuvan merihirviön kitalakeen.
poikastakaan. Tarina itse sisältää runsaasti pieniä epäloogisuuksia sekä aukkoja, minkä lisäksi varsinainen hirviö paljastetaan jo aivan alkuvaiheessa vain jotta koko homma voidaan melkein koko loppuelokuvan osalta unohtaa ja palata asiaan vasta aivan lopussa. Siinä missä kaksi edellistä elokuvaa huipentui tavalla tai toisella vauhdikkaaseen ja jännittävään toimintajaksoon, tässä sekin on tylsästi toteutettu ja loppuu muutamassa minuutissa yhteen ainoaan laukaukseen ärsyttävästi kirkuvan merihirviön kitalakeen.
Tavallaan sääli, että tässä on niin kauhean keskinkertainen käsikirjoitus ja puisevat hahmot, koska oikeastaan kaikki muu on oikein hyvin tehty, lähtien vaikka ensiluokkaisesta animaatiosta, joka muutamia pieniä kömmähdyksiä lukuun ottamatta vetää lähes vertoja kahdelle aiemmalle osalle. Tähän on jopa saatu mukaan Mamoru Oshiin aiemmin lanseeraamia tunnelmallisia kaupunkimontaaseja. Muutamia pikkuvikoja tässä kuitenkin on siellä täällä. Heti alussa esimerkiksi nähdään kökköä cgi-animaatiota ja yhdessä kohtaa taustana on käytetty selvästi sattumanvaraista liikkeessä olevia ihmisiä esittävää stillkuvaa. En ole vastaavaa kömmähdystä nähnyt missään toisessa animaatiossa ikinä. Täysin oma lukunsa tämän elokuvan onnistumisissa ovat tietysti Kenji Kawain takuuloistavat musiikit, jotka mielestäni ovat jälleen moitteetonta jälkeä.
Patlabor 3 ei todellakaan ole elokuvana mikään kelvoton tai edes erityisen huono, mutta Patlaborina se häviää reippaasti kahdelle ensimmäiselle Mamoru Oshiin ohjaustyölle ja aiemmille sarjoille. Erittäin mielenkiinnoton käsikirjoitus ja hengettömät hahmot syövät tätä elokuvaa pahasti, mutta animaatio ja musiikit pelastavat mikä pelastettavissa on. Omasta mielestäni tätä elokuvaa ei olisi tarvinnut tehdä ollenkaan vaan vanhan ja kunniakkaan sarjan olisi suonut saavan lopettaa huipulla ja positiivisissa merkeissä. Mutta vanha kunnon Patlabor ei vielä tämänkään jälkeen saanut levätä rauhassa. Seuraavan suoneniskun tarjoili maestro Mamoru Oshii itse The Next Generation Patlabor: Tokyo Warin muodossa. Mutta siitä lisää myöhemmin...
Arvio: 3/5
WEISUTEDDO SATIN KITO KIDO KEISATSU PATOREIBA 2002, Japani
Tuotanto:
Ohjaus: Fumihiko Takayama, Takuji Endo
Käsikirjoitus: Miki Tori
Näyttelijät: Atsuko Tanaka, Hiroaki Hirata, Junpei Morita, Katsuhiko Watabiki, Masaru Ikeda, Miina Tominaga, Ryūsuke Ōbayashi, Shingo Hiromori, Takanobu Hozumi
Tuotanto:
Ohjaus: Fumihiko Takayama, Takuji Endo
Käsikirjoitus: Miki Tori
Näyttelijät: Atsuko Tanaka, Hiroaki Hirata, Junpei Morita, Katsuhiko Watabiki, Masaru Ikeda, Miina Tominaga, Ryūsuke Ōbayashi, Shingo Hiromori, Takanobu Hozumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.