Battle Angel (1993)

2000-luvun päättömän manga- ja animevillityksen sävyttämä alkuvuosikymmen oli ainakin itselläni erittäin huoletonta ja iloista aikaa. Muistan vieläkin ensimmäisen kesätyöpaikkani ensimmäisen parin viikon palkan saatuani tuhlanneeni siitä huolettomasti ison siivun pelkästään uusiin sarjakuviin. Yksi silloisista hankinnoistani oli paljon kehuttu ja ylistetty japanilaisen kyberpunkin perusteos Yukito Kishiron Gunnm tai englantilaisittain Battle Angel Alita, jota ei vielä siihen aikaan suomeksi saanut. Kyseessä on edelleen yksi omista suosikkisarjakuvistani koskaan, lukekaa ihmeessä jos ette vielä sitä ole tehneet.

Sarjakuvan tarina sijoittuu kaukaiseen synkeään kyberpunk-tulevaisuuteen, palkkionmetsästäjiä, väkivaltaa ja rappiota kuhisevaan paikkaan nimeltä Rautakaupunki. Tarina alkaa, kun kyberneetikko Ido löytää romukasasta elävän kyborgitytön pään. Mies päättää ottaa tytön suojiinsa ja asentaa päälle robottiruumiin. Muistinsa menettänyt tyttö muistaa alussa ainoastaan osaavansa mystistä taistelulajia nimeltä Panzer Kunst. Sarjakuvan tarinan aikana versiosta riippuen Alitalla tai Gallylla on useitakin eri ruumiita ja erilaisia pienempiä sivutarinoita, mutta päätarinassa seurataan hänen pyrkimystään päästä sinuiksi oman menneisyytensä kanssa sekä selvittää synkeän maailmansa ja Rautakaupungin yllä leijuvan mystisen saarekkeen salaisuutta.

Battle Angel -animeadaptaatio ei suinkaan kata itse sarjakuvasta kuin karkeasti 2-3 ensimmäistä osaa, eikä tarinalla ole tässä varsinaista loppua. Positiivisempi puoli tässä on, että tekijät ilmeisesti ymmärsivät tämän jäävän torsoksi ja tarinaan on tehty erittäin paljon onnistuneita pikku muutoksia, jotta tarinan alku saatiin sopimaan tynkämuotoon ilman cliffhangereita tai turhia avoimia juonenpätkiä. Tässä versiossa Idolla on jo alussa kiinnostuksen kohde, jonka osalta ympyrä sulkeutuu nätisti toisen osan lopussa. Alita ja Yugo tapaavat tässä jo aivan alussa ja muodostavat suhteen, jonka osalta tarina niin ikään umpeutuu toisen osan lopussa. Eri tapahtumien järjestystä on lisäksi muuteltu ja sivuhahmoja yhdistelty tai jätetty pois, mutta alkuperäistarinan ydin ja henki on saatu mukaan täydellisesti.

Jo aivan ensimmäinen kuva koko minisarjasta toi itselleni mieleen Ninja Scrollin ja ihmekös tuo, sillä tämä on saman studion samaan aikaan tuottama kuin kyseinen animeklassikko. Parhaiten samojen tekijöiden jäljen huomaa viimeistään muutamissa Ninja Scrollin vastaavat mieleen tuovissa komeissa toimintakohtauksissa, jotka ovat edelleen sangen makoisaa katseltavaa. Vähän yllättäen parhaiten mieleenjäävintä tässä minisarjassa ei ehkäpä ole sen enempää animaatio kuin tarinakaan vaan hieno soundtrack, joka monessa kohtaa hengittää kohtaukseen kuin kohtaukseen parhaimmillaan hengästyttävän tiheän tunnelman. Musiikeista vastaa kaveri nimeltä Kaoru Wada, joka tämän ja Ninja Scrollin tunnetaan parhaiten ehkä Inuyashan soundtrackista.

Battle Angel Alitan kehutusta animeadaptaatiosta olin kuullut jo oman fanitukseni alkuvuosina, mutten jostain mystisestä syystä tullut sitä katsoneeksi ennen eilistä iltapäivää ja sekös pistää harmittamaan. Tämä on oikeasti pahuksen hyvä ja rakkaudella tehty kyberpunk-minisarja, josta ehkä isoin miinus annettava harmittavasta lyhykäisyydestä. Tästä matskusta ja näillä tekijöillä olisi saanut helposti tehtyä vaikka kymmenosaisen huippusarjan, mutta jostain kumman syystä homma jäi kesken vain kahden osan jälkeen. Maailmassa ei ole oikeutta.

Tiedättekös kuka muu tykkää tästä kamasta? No James Cameron. Ukkohan on tunnetusti suunnitellut tästä omaa versiotaan jo vuosikausia; viimeisimmän tiedon mukaan Cameronin tuottama ja Robert Rodriguezin ohjaama länsiadaptaatio tulee teattereihin ensi vuoden heinäkuussa, joten sitäkin suuremmalla syyllä tähän matskuun sopii tutustua jo nyt.

Arvio: 4/5

GUNNM 1993, Japani
Ohjaus: Hiroshi Fukutomi
Käsikirjoitus: Yukito Kishiro
Näyttelijät: Miki Itô, Shunsuke Kariya, Kappei Yamaguchi, Mami Koyama, Shigeru Chiba