Amazing Lives of the Fast Food Grifters (2006)

Mamoru Oshiille vuodet 1993-2004 Patlabor 2: The Moviesta alkaen olivat ehkä ne miehen uran ikimuistoisimmat, jolloin ohjaaja käytännössä teki kokonaisen sarjan menestyselokuvia ja uusia mestariteoksia sekä nousi samalla kansainvälisesti tunnetuimpien ja kiitetyimpien elävien japanilaisten elokuvantekijöiden joukkoon. Kansainvälisen läpimurron Oshii teki viimeistään ensimmäisellä Ghost in the Shellillä, jota ansaitusti pidetään yhtenä parhaista animaatioelokuvista koskaan sekä samalla jonkinlaisena Mamoru Oshiin magnum opuksena. Jatko-osa ja miehen kultaisen kauden näyttävästi päättänyt Ghost in the Shell 2: Innocence on edelleen ainut kultaisesta palmusta kilpailemaan päässyt anime.

Mitä tulee Mamoru Oshiin vähintään viimeisen vuosikymmenen kestäneeseen alamäkeen, ainakin itse katson sen alkavan tästä elokuvasta. Taisin mainita The Red Spectaclesin arvostelussani hahmojen jatkuvan nuudelien syönnin vaikuttavan jotenkin epäilyttävältä. Asia on nimittäin niin, että sillä oli kuin olikin merkitystä ja tämä elokuva perustuu juurikin sille. Maestro Oshii on nimittäin tunnustautunut japanilaisen pikaruuan ystäväksi ja mies on omistanut kokonaisen Kerberos-sivukaanonin pelkästään nuudeleille ja pikaruualle.

Nimihirviö Amazing Lives of the Fast Food Grifters on jälleen taatun oshiimainen ja kaheli mockumentary nousevan auringon maan pikaruokakulttuurista toisen maailmanpalon lopusta kahdeksankymmentäluvulle. ”Fast Food Griftersit” ovat eräänlainen pummien ja lusmujen ammattikunta, joka on alkujaan peräisin Rumiko Takahashin Urusei Yatsurasta. Homman nimi kuuluu siten, että nämä ammattipummit käyvät pikaruokapaikoissa syömässä ja käyttävät hyväkseen mitä mielikuvituksellisimpia temppuja paikalta livistämiseen. Ammattipummeilla on luonnollisesti erilaisia kilpailevia koulukuntia, mestareita ja erikoistekniikoita ym. Siinä käytännössä koko parituntisen elokuvan juoni pähkinänkuoressa.

Amazing Livesin idea saattaa kuulostaa hauskalta, mutta oikeasti se ei ainakaan omalla kohdallani sitä ollut. Koko elokuvassahan ei varsinaisesti ole kunnollista punaista lankaa tai päähenkilöä, vaan se koostuu enimmäkseen paperinukeilta näyttävistä hahmoista, tylsän harmaasävyisestä digianimaatiosta ja taustalla parhaimmillaan kymmenien minuuttien edestä pelkistä tattarinuudeleista papattavasta kertojasta. Jos Marokossa ja Talking Headissa tuntui olevan liikaa tekstiä normaali-ihmisen makuun, niin eipä hätiä. Tässä on turhaa horinaa varmaan viisi kertaa enemmän ja kertoja etenee yleensä niin nopealla tahdilla etteivät ainakaan oman itäkopioni kankeat tekstitykset pysyneet perässä alkuunkaan. Lienee turha sanoa, mutta mikäli ei satu itse osaamaan virheetöntä japania, niin tätä lienee turha edes yrittää katsoa.

Henkilökohtaisesti en oikeasti ymmärtänyt tämän elokuvan huumoria tai tarkoitusta noin muutoinkaan. Sen verran ymmärsin, että tässä pummeina heiluu koko joukko Mamoru Oshiin lähipiiriä Kenji Kawaista ja Studio Ghiblin perustaneesta Toshio Suzukista lähtien, eli on tässä kai ainakin selkeä itseironinen ote, mutta käytännössä kaikki kertojan latelemat nokkeluudet hukkuvat täysin käsistä karanneen tekstitulvan ja ontuvan käännöksen sekaan. Todennäköisesti tässä väännetään enemmänkin huumoria pelkästään japanilaisille itselleen tutuista asioista ja nuudeleista, joten länsimainen katsoja ei tästä saa sitten senkään vertaa irti.

Ikinä en ole nähnyt yhtä paljon vaivaa yhden ainoan elokuva katsomiseksi kuin Amazing Lives of the Fast Food Griftersin tapauksessa. Tätä elokuvaa tai tachiguishi-kaanonin muita tekeleitä ei ole koskaan taidettu julkaista lännessä missään muodossa eikä tästä meinaa löytää edes internetistä kunnon juonireferaatteja tai arvosteluja homman selkiyttämiseksi varsinaisesta tekstityksillä varustetusta kopiosta nyt puhumattakaan. Elokuvan itsensä katsominen toi mieleen lähinnä epätoivoisen jyrkkään ylämäkeen yksipyöräisellä polkemisen; pelkästään sekavan kerronnan setvimiseen tarvittiin taukoja vähintään kymmenen minuutin välein. Selvästikään tätä ei ole tarkoitettu meikäläiselle yleisölle alkuunkaan ja sen kyllä huomaa aivan kaikesta.

En jaksa uskoa, että idän ihmemiehetkään löytävät tästä kauhean paljoa superhauskaa sisältöä, muutenhan tämä olisi varmaan siellä päin edes jonkinlaisen kulttileffan maineessa, mutta kun näinkään ei ole. Itse koin tämän lähinnä äärimmäisen pitkäveteisenä ja epämukavana töräyksenä, josta ei missään kohtaa tiennyt onko kyseessä lintu vai kala. Itse olen vielä jonkinlainen Japani- ja Mamoru Oshii -nörtti, joten ainakin omalla kohdallani tämän pitäisi vielä olla ainakin välttävästi selvää kauraa. Aihetta tuntemattomalle keskivertokatsojalle tämä on varmasti täysin katselukelvoton kaksituntinen. Toistaiseksi näkemistäni Mamoru Oshiin elokuvista tämä taitaa olla kaikkein kehnoin The Next Generation Patlabor: Tokyo Warin ohella. Välttäkää.

Arvio: 1/5

TACHIGUISHI-RETSUDE 2006, Japani
Tuotanto: Toshihiko Nishikubo
Ohjaus: Mamoru Oshii, Toshihiko Nishikubo
Käsikirjoitus: Mamoru Oshii
Näyttelijät: Kaito Kisshoji, Kenji Kawai, Mako Hyōdō, Mitsuhisa Ishikawa, Shinji Higuchi, Toshio Suzuki