Gods of Egypt (2016)

"This is Spartaaaa!!!"

Näin tässä taas kävi. Näin tässä käy aina. Maailmassa olisi varmasti loputon määrä paljon parempia ja kiinnostavampia elokuvia, mutta lopulta aina perverssi rakkaus tällaisia todella huonoja kalkkunoita kohtaan vie voiton ja johtaa tällaiseen yhteen ja samaan puolikkaan tähden pökälearvosteluun. Miten ja miksi näin käy kerta toisensa jälkeen, en osaa sanoa, mutta pahuksen hauskaa tämä on aina.

Tämänkertaisen kökkäreen meille tarjoaa Crown ja Dark Cityn ohjaajana tunnettu Alex Proyas, jolla taitaa hädin tuskin montaa muuta katsottavaa elokuvaa urallaan ollakaan. Proyas oli ennen tätä elokuvaa vielä melkein vuosikymmenen tauolla ohjaushommista, joten mistään huippuvuosista ei enää liene miehellä kysymys. Elokuvan kaunokirjallisesta puolesta vastaa sama kaksikko, joka kirjoitti aivot nyrjäyttävän typerän Dracula Untoldin ja kuluvan vuoden surkeimman uutuuselokuvan tittelistä sitkeästi kilpailevan Power Rangersin, joten pelkästään paperilla tämä on jo täysin menetetty tapaus.

Gods of Egypt sijoittuu myyttiseen muinaiseen ihmismäisten valkoihoisten ja brittiaksentilla puhuvien jumalten hallitsemaan cgi-Egyptiin. Heti elokuvan alkuun paha parrakas jumala anastaa vallan hyvältä jumalalta ja öhhh… hyvä jumala lähtee seikkailuun Aladdin-tyylisen kikkarapään kanssa saavuttaakseen… öhhh… sitten kaikki räjähtää ja… äähhh… öhh… elokuva loppuu. Tarina on oikeasti niin sekava, ettei sitä pysty mielekkäästi selittämään auki. Itse en kyennyt edes muistamaan hahmojen nimiä ensimmäisen kymmenminuuttisen jälkeen saati sitten ymmärtämään koko jutun hahmojen motiiveja, pahiksen suurta suunnitelmaa tai ylipäänsä juonen punaista lankaa. Käytännössä tämä on kuitenkin taas yksi ylipitkä buddy-leffa cgi-supersankareilla.

Tämä elokuva ampuu omaan jalkaansa jo aivan ensimmäisistä kuvista lähtien sellaista tahtia, että heikompaa hirvittää. Koko jutun kertojaäänenä kuullaan tulevaisuuden ”Aladdinia” ja samalla tapetaan koko jutusta kaikki jännitys heti kättelyssä paljastamalla ettei käkkäräpää varmastikaan kuole missään kohtaa. Sitten näytetään vähän myyttisen menneisyyden Egyptiä, jossa piisaa kaupunkien keskelle rakennettuja pyramideja ja muita muistomerkkejä. En ole mikään egyptologi, mutta minusta pyramidien määrä ei viittaa kovinkaan kaukaiseen menneisyyteen eikä kaupunkeja todellakaan rakennettu niiden ympärille, koska hautapaikaksi varattu maa oli oikeille egyptiläisille pyhää! Seuraavaksi Aladdin pöllii markkinoilta uuden puvun ja antaa sen tyttöystävälleen siitäkin huolimatta, että uuden varastetun puvun kanssa kulkeva tyttöystävä todellisuudessa huomattaisiin nopeasti, pidätettäisiin ja mestattaisiin vielä samana päivänä!

Ne paljon puhutut Egyptin jumalat ovat sitten asia erikseen. Ilman jutun juonta selittävää prologia näitä hahmoja tuskin jumaliksi tunnistaisikaan sillä suurimman osan ajasta ne eivät oikeasti tee mitään kovin kiinnostavaa tai jumalallista. Tätä katsoessa ei missään vaiheessa päässyt täysin kärryille siitä, miten jumalten taikavoimat edes toimivat tai miten jumalat eroavat tavallisista ihmisistä. Luulisi, että maailma esimerkiksi hajoaisi täydelliseen kaaokseen sen eri osia ylläpitävien jumalten kuollessa, mutta näinhän ei missään kohtaa näytä käyvän. Jumalan tappaminen ei Gods of Egyptin maailmassa tunnu kovin iso juttu edes olevan, sillä nekin peijoonit hoidellaan rennosti yhdellä puukon iskulla. Isoin ero jumalan ja ihmisen välillä taitaa cgi-monsterimuodon lisäksi olla kultainen veri, vaikka monessa kohtauksessa jumalten nähdään selvästi vuotavan myös punaista verta. Itse uskon, että koko kuppainen kultaefekti lisättiin mukaan vasta editointivaiheessa ikärajaa laskemaan.

Ja sitten ovat ne kuolemanjälkeiseen elämään liittyvät kohtaukset. Elokuvan aikana yksi hahmoista kuolee ja monessa kohtauksessa seurataan tämän matkaa tuonpuoleiseen. Oikeassa elämässä egyptiläiset uskoivat sielun kulkevan jumalten luokse sydämen syntien punnitukseen sekä tuomarien kuultavaksi ennen siirtymistään tuonpuoleiseen. Tässä elokuvassa näytetään kyllä vaaka ja yksi puhuva patsas, mutta kummallakaan ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Mitään ei punnita eikä kysellä, vaan hahmo haihtuu savuna ilmaan ilman sen kummempaa syytä. Tämä häiritsee aivan erityisen paljon, koska koko juttu on niin olennainen osa itse juonta eikä elokuvan tuonpuoleisen toimintaa tai logiikkaa edes vaivauduta selittelemään missään kohtaa. Homma plörähtää tältä osin täydellisesti viimeistään kohtauksessa, jossa yksi hahmoista päättää uhrautua kuolleen puolesta ja antaa jonkin rannerenkaansa pois. En vieläkään ymmärrä mitä tässä kohtaa oikein tapahtui ja mikä se rannerengasjuttu oikein oli.

Voisin helposti kirjoittaa vaikka kuinka paljon näistä juonen järjettömyyksistä, mutta pitää joku raja olla tässäkin. Koko rainan käsikirjoitus on juurikin tätä samaa tasoa alusta loppuun; yhtään missään ei oikeasti ole mitään järkeä eikä juonen järkyttäviltä aukoilta meinaa kunnollista tarinaa erottaakaan. Tämä on elokuvakäsikirjoitukselle samaa, mitä Ben-Hur on kuvaukselle ja editoinnille. Nyt liikutaan joka suhteessa jo niin syvällä surkeuden suossa ettei mitään rajaa.

Because the ancient Egyptians had blue eyes and blond hair.

Puhutaanpa sitten Gods of Egyptin erikoistehosteista. Ne ovat kuraa. Koko elokuvassa ei taida olla ainuttakaan kohtausta tai otosta, jota ei olisi tungettu täyteen nolostuttavan huonoja cgi-tehosteita ja green screeniä. Kaikenlaista joutavaa ryminää ja feikkikuvajaista piisaa siinä määrin, että tämä voisi käydä enemmän jostain päänsärkyä ja pahoinvointia aiheuttavan videopelin välivideosta tai kököstä animaatioleffasta. Yksikään toimintakohtaus ei sisällä pätkääkään oikeaa toimintaa vaan kaikesta paistaa läpi silkka tehostetykitys vailla järjen hiventä. Voi vain kuvitella, miten kammottava kokemus tätä on ollut katsoa 3D-laseilla teatterissa. Katsoin tämän itse normaalista televisiosta ja aloin jo sillä voimaan pahoin.

Gods of Egypt on tyylipuhdas floppi ja aito ison rahan kalkkuna, josta ei keksi positiivista sanottavaa kirveelläkään. Jos en olisi viimeksi katsonut Fifty Shades of Blackin kaltaista lähes katsomiskelvotonta pökälettä tämä olisi voinut tuntua paljon pahemmaltakin, vaikka nytkin liikuttiin jo aivan inhimillisen sietokyvyn äärirajoilla. En voi rehellisellä mielellä suositella tätä oikein muille kuin kaltaisilleni tosi huonojen ja järkijättöisten elokuvien ystäville sekä köpöiseksi krapulaviihteeksi.

GODS OF EGYPT, 2016 USA
Tuotanto: Alex Proyas, Basil Iwanyk
Ohjaus: Alex Proyas
Käsikirjoitus: Matt Sazama, Burk Sharpless
Näyttelijät: Brenton Thwaites, Chadwick Boseman, Courtney Eaton, Elodie Yung, Geoffrey Rush, Gerard Butler, Nikolaj Coster-Waldau, Rufus Sewell