Tales from the Crypt (1989)

Aikoinaan 50-luvun alussa EC:n nuorille suunnatut kauhusarjakuvat olivat kovassa huudossa, mutta joutuivat sensuurin ja huolestuneiden vanhempien nostaman kohun vuoksi nopeasti ja väistämättömästi lakkaustilastalle. 80-luvulle tultaessa kiellettyjen sarjakuvien fanien noustessa päättäville paikoille myös vanhat klassikot kokivat yllättävän renessanssin ja päätyivät massojen suosioon. Uskoisin, että vähintäänkin jokaiselle kulttikauhun ystävälle on tuttu esimerkiksi Stephen Kingin ja George Romeron Creepshow - yöjuttu, joka on myös kunnianosoitus EC:n vanhoille kauhusarjakuville.

Samaista ideaa jatkaa edelleen Robert Zemeckisin Tales From the Crypt, jonka ydinideana oli kääntää vanhat klassikot suoraan antologiamuotoiseksi mustaa huumoria ja sarjakuvamaista kauhua viljeleväksi televisiosarjaksi joka jaksossa vaihtuvilla nimekkäillä tähtinäyttelijöillä ja vierailevilla nimitekijöillä. Sarjan tuotti alunperin HBO, joten koko komeus saatiin vielä poikkeuksellisesti tehtyä ilman rasittavaa kyttäystä ja sensuuria. Suomen ysärin mummotelevisiosta muistan ainoastaan, että tämä tuli yleensä pitkälle aamuyöstä ja keskellä viikkoa, joten koko sarja meni todennäköisesti useimmilta potentiaalisilta suomalaisilta faneilta täysin ohi. Vääryys on korjattava.

Ajattelin aluksi, etten jaksa alkaa katsoa nuoruuteni suosikkisarjaa kokonaisena alusta asti pelkästään yhtä arvostelua varten, joten päätin soveltaa sokkotestiä. Valitsin sattumanvaraisesti kymmenkunta jaksoa pitkin sarjaa ja yritin estimoida tasoa niiden perusteella. Ainut mitä niistä sain irti oli mieletön addiktio, joka pakotti valitsemaan toiset ja kolmannet ja neljännetkin kymmenet jaksoa ennen kuin löysin ainuttakaan vähemmän nautittavaa ja hauskaa episodia. Yleensä ne huonommatkin sijoittuivat lähinnä sarjan loppupäähän ja erityisesti viimeiseen kauteen, mutta tosiasia, että tähän yleensä jäi koukkuun kertoo jo aivan omaa kieltään koko sarjan laadusta.

Tales from the Cryptiä tuotettiin kaikkiaan seitsemän tuotantokautta, joista viimeinen ja kädettömin ainoana säästösyistä Euroopassa. Ensimmäiset kolme kautta ovat mielestäni koko sarjan parhaat ja ansaitsevat mielestäni täydet viisi tähteä kukin. Ensimmäisen kauden toinen jakso ”And All Through the House” taitaa olla koko sarjan kuuluisin jakso. Kyseisessä episodissa miehensä murhannut nainen jää kotiinsa jumiin ja mielisairaalasta paenneen aseistautuneen sarjamurhaajan piirittämäksi. Sama tarina on aiemmin filmattu antologialeffassa nimeltä Haudan tuolta puolen vuodelta 1972.

Toinen ja kolmas kausi ovat mielestäni koko sarjan parhaat, kummassakaan ei taida olla ainuttakaan heikkoa jaksoa. Toisen kauden toinen episodi nimeltä ”The Switch” on itsensä Arnold Schwarzeneggerin ohjaama. Sitä seuraavassa jaksossa ”Cutting Cards” Lance Henriksen tekee yhden uransa parhaista rooleista äärimmäisyyksiin menevänä uhkapelurina. Toisen kauden viidennen ja ehkää parhaan jakson, ”The Ventriloquist’s Dummyn” on ohjannut Frank Darabont, joka tunnetaan täälläkin paremmin elokuvasta Rita Hayworth - avain pakoon. Muista pakollisista kuningasepisodeista mainittakoon ainakin viidennen kauden ensimmäinen, nimeä ”Death of a Salesman” kantavassa jakso, jossa Tim Curry vetää tunteella kolmoisroolin kauppamiehiä vihaavana punaniskaperheenä!

Tätä arvostelua voisi helposti jatkaa pelkästään luettelemalla hyviä jaksoja ja niiden tekijöitä, mutta riittää varmaan kun totean, että Tales from the Crypt on lähes koko viimeistä kautta ja pientä alun nikottelua lukuun ottamatta täyttä neroutta ja sarjassa nähdään suunnilleen kaikki oman aikansa tähtinäyttelijät. Ensimmäiset kolme kautta ovat parasta, seuraavat kolme heittelevät vähän tasoltaan ja viimeisessä kaudessa mukaan on eksynyt vain yksi hyvä jakso, joka sitten onkin mielestäni koko sarjan ylivoimaisesti paras ja hauskin. Jakson nimi on ”Third Pig”, täydellinen tekoaikansa tuote ja hyvällä tavalla stereotyyppisin mahdollinen The Ren & Stimpy Showsta inspiraationsa ammentanut ysäripiirretty. Jakson tarina kertoo goren ja mustan huumorin sävyttämän version kolmesta pienestä porsaasta, isosta pahasta sudesta ja Frankenpigista. Jos ette muuta tästä sarjasta katso, niin tarkastakaa tämä. Third Pig on puhdasta nerouden multihuipentumaa ja hauska kuin mikä.

Tietenkään tätä sarjaa ei voi arvostella mainitsematta sen ikonista maskottia Cryptkeeperiä, jonka hirtehisen hauskaan hahmoon tiivistyy täydellisesti koko sarjan henki. Musiikeista sarjassa vastaa tekoajan kuumimpiin elokuvasäveltäjiin kuulunut Danny Elfman, joka täällä tuskin paljoa esittelyä kaipaakaan.

Tales from the Crypt on puhdasta parhautta, mahdollisesti viihdyttävin koskaan tehty puhdas kauhuantologiasarja ja yksi omista televisiosuosikeistani suunnilleen ikinäkoskaan. Tämmöisen takia sieti aikoinaan valvoakin yökaupalla vaikka kouluun joutuikin seuraavana aamuna menemään. Nykyään on onneksi suoratoistopalvelut ja DVD-boksit elämää helpottamassa, joten ei enää tarvitse ihan niin pitkälle mennä nähdäkseen suosikkisarjansa. Tekeekö mieli hyvää kauhukomediaa? Katso tämä. Lämpimät suositteluni.



Arvio: 4.5/5

TALES FROM THE CRYPT 1989, USA
Tuotanto: Walter Hill, Robert Zemeckis, Richard Donner, Joel Silver
Ohjaus: Howard Deutch, Mary Lambert, Richard Donner, Robert Zemeckis, Tom Holland (I), Walter Hill
Käsikirjoitus: A.Whitneys Brown, Fred Dekker, Michael McDowell, Terry Black, Walter Hill
Näyttelijät: Kaikki ysäritähdet.