Luchino Viscontin vuonna 1943 julkaistu debyyttielokuva Riivaajat ei ollut ilmestyessään kaksinen yleisö- tai arvostelumenestys ja koko teos pyrittiinkin valtion toimesta tuhoamaan viimeistä kopioita myöden. Koko tapahtuma oli tuhota ohjaajansa uran ennen kuin se oli edes kerinnyt kunnolla edes alkaa ja mies päätti jatkaa sitä seuraavat vuodet teatterin parissa. Vuoden 1948 lähestyessä Italian kommunistinen puolue kuitenkin tilasi Viscontilta tulevia vaaleja ajatellen sopivaa dokumenttielokuvaa Sisilian köyhistä kalastajista. Yksi asia johti toiseen ja lopulta kokonaisen neorealistisen elokuvan syntyyn aiheesta. Perinteiseen aikansa italialaiseen tyyliin Maa järisee on kuvattu amatöörivoimin aidossa ympäristössä enemmän tai vähemmän improvisoiden, toisinaan jopa dokumentaarisella otteella.
Tarina sijoittuu sisilialaiseen kalastajakylään Aci Trezzaan ja se kuvaa tukkukauppiaiden hyväkseen käyttämää kylän köyhien ihmisten kalastuselinkeinoa. Varsinainen päähenkilö elokuvassa on nuorukainen nimeltä ’Ntoni (Antonio Arcidiacono), joka keksii pyristellä irti porvareiden ikeestä ostamalla oman kalastusveneensä ja hoitamalla kaiken alusta lähtien perheineen itse. Kumoukselliset ajatukset eivät kuitenkaan ota tuulta alleen, vaan vähä kerrallaan ’Ntonion bisnekset alkavat karahtaa kiville ja paluu porvarien lypsettäväksi alkaa käydä yhä vääjäämättömämmäksi.
Maa järisee on kursailemattoman rehellistä vasemmistohenkistä elokuvaa alusta loppuun eikä se yritäkään miellyttää kaikkia. Tällainen lupia kyselemätön röyhkeä asenne on parhaimmillaan suorastaan viehättävää seurattavaa vaikka ehkä joltakulta leffan onnistuukin pilaamaan. Itse en niinkään pannut pahakseni lievästi värittynyttä tarinaa, päinvastoin. On oikeasti erittäin hienoa että taideteoksella on aidosti jotain sanottavaa, olipa sanoma mitä tahansa. Tyylillisesti itse elokuva on ohjaajansa selkeää varhaistuotantoa ilman pikkutarkkoja sommitelmia ja muita hienostuneita krumeluureja. Leffassa kuullaan ylenpalttisen musiikin sijaan pitkälti paikallisen luonnon sekä asutun ympäristön ääniä ja henkilöiden suusta luonnollisesti autenttista Sisilian murretta.
Kuvallisesti pätkä on mielestäni komeimmillaan kuvatessaan kalastajien merenkäyntiä, mitäänTiikerikissan tai Roccon ja hänen veljiensä kaltaista menoa on kuitenkin turha odottaa. Kaikenlaisten hienouksien sijaan luvassa on erittäin tarkka ja realistinen kuvaus köyhien ihmisten elämästä aitoon neorealistiseen tyyliin. Jos teos jotain olisi kaivannut, niin ehkä syvempiä henkilöhahmoja pikkutarkan yhteisökuvauksen rinnalle. Tällaisenaan henkilöhahmoihin ei ehkä parhaalla tavalla pääse sisälle, jotta heidän kohtaloistaan todella välittäisi.
Maa järisee on kaiken kaikkiaan ehdottomasti hyvä elokuva, mutta jää ehkä henkilökuvauksen suhteen karvan verran mestariteoksesta. Henkilökohtaisesti leffan selkeä aatteellisuus ei häirinnyt ollenkaan, mutta väittäisin että vannoutuneimmat kapitalistit ja sortajaporvarit saavat siitä melkoisesti päänsärkyä. Tiettävästi ohjaaja suunnitteli tästä alunperin ensimmäistä osaa kokonaiseen neorealistiseen trilogiaan, mutta kaksi muuta osaa päätettiin perua ja valmiit suunnitelmat hyödynnettiin lopulta elokuvassa Rocco ja hänen veljensä.
Arvio: 4.5/5
LA
TERRA TREMA, 1948 Italia
Tuottaja: Luchino
Visconti
Ohjaus: Luchino
Visconti
Käsikirjoitus: Antonio
Pietrangeli, Giovanni Verga, Luchino Visconti
Näyttelijät: Agnese
Giammona, Alfio Fichera,Alfio Valastro, Amilcare
Pettinelli, Angelo Morabito,Antonino Micale, Antonino
Valastro, Antonio Arcidiacono, Antonio Pietrangeli, Carmela
Fichera,Concettina Mirabella, Francesco Valastro, Giovanni
Greco, Giovanni Maiorana, Giuseppe Arcidiacono
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.