Tiikerikissa on yksi niistä elokuvista, jotka saavat henkilökohtaisesti manaamaan elokuvamaailman Amerikka-keskeisyyttä ja ulkomaiset laatuelokuvat täysin syrjäyttänyttä läpikaupallisuutta. Kyseessä on nimittäin yksi niistä monista rakastetuista mestariteoksista, jotka kaikesta kriitikoilta sekä alan ammattilaisilta osakseen saamastaan kiitoksesta ja rakkaudesta huolimatta on suurimmalle osalle yleisöä täysin tuntematon teos samalla kun jonkun Adam Sandlerin kakkakomedioiden kaltaiset taideteokset vuolevat kultaa vuodesta toiseen.
Tiikerikissa perustuu ruhtinas Giuseppe Tomasi di Lampedusan samannimiseen klassikkoromaaniin ja sen ohjaaja, mm. oopperamaisen Rocco ja hänen veljensä ohjannut Luchino Visconti oli itsekin aristokraatti sekä marxilainen. Tiettävästi ohjaaja oli kovasti mieltynyt Italian yhdistymiseen aiheena ja tätä teosta onkin ollut tapana pitää miehen aiemman samaa aihetta sivuavan elokuvan Senson eräänlaisena temaattisena sisarteoksena.
Elokuva sijoittuu vuoteen 1860 ja aikaan, jolloin Giuseppe Garibaldi joukkoineen nousi maihin Sisiliassa ja lähti marssimaan kohti Roomaa. Italian valtio otti jättiaskeleen kohti muodostumistaan. Tarinan varsinainen päähenkilö on Salinan ruhtinas Don Fabrizio (Burt Lancaster elämänsä roolissa), vanha ja olemukseltaan arvokas herrasmies, joka tarinan edetessä ymmärtää vanhan aristokratian ajan olevan pian ohi muutoksen tuulten puhaltaessa ja nousukasmaisen porvariston sekä pyrkyrimäisen uuden sukupolven korvatessa jalon vanhan ylimystön. Don Fabrizio kunniallisena miehenä petaa jälkikasvulleen hyvät asemat elämälleen juonimalla veljenpoikansa rikkaisiin naimisiin sekä suosittelemalla appiukkoaan senaattiin.
En muista ikinä nähneeni yhtä visuaalisesti henkeäsalpaavaa elokuvaa, kuin Tiikerikissa. Jokainen tämän elokuvan kohtauksista on jo itsenäisenä otoksena mestariteos, kuin viimeisen päälle suunniteltuja maalauksia; kaikki sen pikkuriikkisetkin yksityiskohdat pienistä napeista ja koristeista aina puvustukseen sekä lavastukseen ovat mestarillisen tarkkaan harkittuja ja henkeä salpaavan upeita ilmestyksiä. Värien käytössä nostaisin Tiikerikissan parhaisiin näkemiini teoksiin Secret of NIMHin sekä Fannyn ja Alexanderin kanssa. Lopun tanssikohtauksessa kaikki yllä mainittu nousee vielä seuraavaan potenssiin, turhaan eivät ole sitäkään kohtausta hehkuttaneet visuaalisesti vaikuttavimpien joukkoon kuuluvaksi. Kaupan päällisiksi elokuva on tiettävästi kuvattu aidoilla tapahtumapaikoilla ja sen keskeisten tekijöiden aristokraattinen tausta näkyy ennen kaikkea epookkimaisen kokonaisuuden pikkutarkkana realistisuutena.
Henkeäsalpaavan näyttävän ja kauniin ulkoasun alla piilee myös surumielisempi tunnelma, eräänlainen viscontimainen kahtiajakautuneisuus. Tiikerikissa on ennen kaikkea tarina muutoksesta ja kaiken maallisen katoavaisuudesta. Lopun tanssikohtauksen aikana, keskellä suurta juhlaa leikataan toisaalle: Don Fabrizio on vetäytynyt omaan rauhaansa yksin itkemään. Hän tietää, että kaikki tuntemansa maallinen kauneus, vanha elämäntapa ja kunniallinen aristokratia tulee väistämättä häviämään maan päältä. Mies itse on vain pelinappula historian suurella näyttämöllä.
Luchino Viscontin Tiikerikissa lukeutuu suuriin ja hienoimpiin koskaan tehtyihin eepposelokuviin sekä samalla visuaalisesti upeimpiin elokuvaelämyksiin maailmassa. Mitään jenkkityyliin vauhtiryminää ei tältäkään taideteokselta tarvitse odottaa, vaan meno on toisinaan melko hidasta ja vähäeleistäkin, arvokasta. Katsokaa ja rakastukaa. Tiikerikissa vie teidätkin mennessään.
Arvio: 5/5
Arvio: 5/5
IL
GATTOPARDO, 1963 Italia, Ranska
Tuotanto: Pietro
Notarianni, Goffredo Lombardo
Ohjaus: Luchino
Visconti
Käsikirjoitus: Pascale
Festa, Campanile, Enrico Medioli, Massimo Franciosa, Luchino
Visconti, Suso Cecchi d'Amico Tomaso di Lampedusa romaanin pohjalta.
Näyttelijät: Alain
Delon, Anna Maria Bottini,Brook Fuller, Burt
Lancaster, Carlo Valenzano, Claudia Cardinale, Giuliano
Gemma, Ida Galli, Lucilla Morlacchi, Ottavia
Piccolo, Paolo Stoppa, Pierre Clémenti, Rina
Morelli, Romolo Valli, Serge Reggiani, Terence Hill
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.