Royal Space Force: Wings of Hônneamise (1987)

Hideaki Annon ja kumppaneiden luotsaaman opiskelijatiimin vuoden 1983 Japanin kansallisiin skifimessuihin tuottama lyhytanimaatio Daicon IV oli valtaisa menestys ja jo yksinään riitti tuomaan tekijöillään mainetta äärimmäisen lahjakkaina ja kiinnostavina uusina niminä, jopa siinä määrin, että osa tiimistä palkattiin siltä istumalta mukaan Hayao Miyazakin Tuulen laakson Nausicaää tekemään. Sittemmin tiimi palasi jälleen yhteen ja päätti perustaa kokonaisen uuden animaatiostudion, jolle nimeksi tuli Gainax ja josta oli tuleva yksi nousevan auringon maan menestyksekkäimpiin ja kiitetyimpiin kuuluva lajissaan.

Royal Space Force: Wings of Honneamise oli upouuden studion neitsytelokuva ja ilmestyessään valtaisa arvostelumenestys. Elokuvan tarina sijoittuu sijoittuu vaihtoehtoiseen maailmaan, jossa ihmiskunta ei ole vielä siirtynyt avaruusaikaan ja nimessäkin mainittu ”kuninkaalliset avaruusjoukot” koostuu lähinnä ikälopuista tiedemiehistä ja yhteiskunnan vähäpätöisemmästä pummiaineksesta, joille ei avaruusalusten ja potentiaalisten vihollisten puutteessa löydy kortinpeluuta, fyysistä treeniä ja armeijan tyhjiä rituaaleja kaksisempaa puuhaa.

Tarinan päähenkilö on kuninkaallisissa avaruusjoukoissa palveleva tylsyyden ja tarpeettomuuden demoralisoima nuori mies nimeltä Shirotsugh Lhadatt, joka tutustuu uskonnolliseen nuoreen naiseen joukoissa kuolemaan johtaneen epäonnistuneen ohjuskokeen jälkeen. Tällä tapaamisella ja sitä seuraavilla tapahtumilla on lopulta merkittävät seuraukset paitsi Shirotsughille itselleen, myös koko muulle ihmiskunnalle. Honneamise on ennen kaikkea tarina perhosvaikutuksesta, yksittäisen ajatuksen sekä ihmisten kyvystä inspiroida muita ja samalla muuttaa maailmaa.

Omasta mielestäni tässä elokuvassa on hienoimpia ja kypsimpiä tarinoita, joita olen missään animeleffassa koskaan nähnyt. Jokainen hahmo tuntuu kiinnostavalta persoonallisuudelta, päähenkilöt ovat loistavia, elokuvan maailma on hyvin uskottava ja Shirotsughin henkinen kasvu epävarmasta ja paikasta toiseen harhailevasta pummista vastuuntuntoiseksi ja määrätietoiseksi sankariksi vähintäänkin mielenkiintoista seurattavaa. Ainut harmittavampi puoli tarinassa taitaa olla sen kerronnan hillitty verkkaisuus, joka saattaa tylsistyttää heikomman keskittymiskyvyn omaavia.

Animaation taso on perinteiseen Gainaxin tyyliin erinomaista jälkeä. Vauhtia ja toimintaa on tässä kovin vähän, mutta minkä tässä tekivät, tekivät erittäin hyvin. Mitään Gunbusterin tapaisia näyttäviä avaruustaisteluita ja räjähdyksiä kuitenkaan ei luonnollisesti kannata lähteä tässä yhteydessä edes hakailemaan. Hauskana yksityiskohtana useimmat tarinan keskeisimmistä hahmoista on suunniteltu länsimaisten esikuvien mukaan. Itse tunnistin tästä ainakin Lee van Cleefin ja Harrison Fordin, mutta paljon muitakin pitäisi löytyä.

Honneamise on täsmälleen sellainen elokuva, joka Love Records - Anna mulle Loveen olisi mielestäni kuulunut olla. Tässä ei esimerkiksi ole varsinaista hyvää ja pahaa, vaan kyseessä on kertomus itsensä ja mahdottomien olosuhteiden voittamisesta sekä oman paikkansa löytämisestä maailmassa. Yksikään tarinan hahmoista ei ole täydellinen kirkasotsainen partiopoika vaan avaruusjoukkojen upseerienkin keskuudessa sanailu ja tappelut ovat yleistä. Shirotshug itse tekee elokuvan aikana myös virheitä ja erehtyy, mikä ei jossain Hollywood-elokuvissa olisi päähenkilölle mahdollista laisinkaan.

Yksi isompi särö Honneamisessa kuitenkin on. Päähenkilön erehtyväisyydessä taidettiin kuitenkin loppupeleissä mennä hiukka liiankin pitkälle. En luonnollisesti viitsi spoilata kyseistä kohtausta, mutta kuvitelkaa vaikka Rocky, jossa Rocky Balboasta rakennetaan koko elokuvan ajan helposti samaistuttavaa symppistä, mutta sitten tuleekin täysin puskista kohtaus, jossa Rocky ryöstääkin pankin tai käyttää huumeita ja pilaa kaiken. Tähän elokuvaan on eksynyt juurikin tällainen lapsus ja se onnistuu taatusti häiritsemään monen katselukokemusta. Itse en niinkään kyseisestä kohtauksesta häiriintynyt vaikka mielestäni muu elokuva ei olisi sen leikkaamisesta kärsinyt laisinkaan.

Nimihirviö Royal Space Force: Wings of Honneamise on loistava elokuva, ei mikään Hayao Miyazakin tai Mamoru Oshiin parhaiden töiden veroinen mestariteos, mutta kuuluu silti mielestäni pitkien anime-elokuvien terävämpään kärkeen. Honneamise oli ilmestyessään sen verran menestyksekäs, että sille suunniteltiin jatkoakin 90-luvun alussa. Jatko-osa kuitenkin jouduttiin peruuttamaan studion taloudellisten ongelmien vuoksi, mikä ymmärrettävästi masensi tekijöitä kovasti ja johti omalta osaltaan angstisen ja ahdistuneen Neon Genesis Evangelionin syntyyn.


Arvio: 5/5


ORITSU UCHUGUN: ONNEAMISU NO TSUBASA 1987, Japani
Tuotanto: Hiroaki Inoue, Hirohiko Sueyoshi
Ohjaus: Hiroyuki Yamaga
Käsikirjoitus: Hiroyuki Yamaga
Näyttelijät: Arnie Hanks, Bin Shimada, Bryan Cranston, Chikao Ôtsuka, Dan Woren, Hirotaka Suzuoki, Kazuyuki Sogabe, Kôji Totani, Leo Morimoto, Masahiro Anzai, Melody Lee, Mitsuki Yayoi, Rob Matthews, Steve Blum, Steve Bulen, Yoshito Yasuhara