The Room (1992)

Siekailematon seikkailuni läpi Sion Sonon vuoristoratamaisen kirjavan ja moniulotteisen tuotannon saapui tällä erää yhteen miehen nuoruusvuosien tuntemattomammista omakustanneleffoista muinaisilta ajoilta kauan ennen miehen kansainvälistä läpimurtoa. Länsimaissa The Roomia ei ole taidettu nähdä kuin 1-2 festivaalinäytöksessä ja kaikenlaiset fyysiset julkaisutkin taitavat olla parhaimmillaankin kämäistä bootleg-luokkaa, joten mistään ihan tavallisesta supermarketista tätä ei sitten löydäkään.

Tarinahan tässä on mitä yksinkertaisin. Viiksekäs berberitakkiin ja fedorahattuun pukeutunut nimetön palkkatappaja etsii itselleen sopivaa huonetta ja tämä matkustaa yhdessä pelkällä numerokoodilla tunnetun nimettömän neitokaisen kanssa sitä etsimään laman rappeuttamasta ja slummiutuneesta Tokiosta. Lopulta huone myös löytyy.

Siinä se.

Tyyliltään The Room on varsin kaukana Sonon myöhemmistä räväkämmistä teoksista. Itse asiassa lähimmäksi Sonon uudemmasta tuotannosta tätä päässee edellisvuonna ilmestynyt vanhaan käsikirjoitukseen perustunut The Whispering Star, joka oli naurettavuuksiin asti tyylikäs minimalistinen tieteisleffa, jossa ei oikeastaan tapahtunutkaan juuri mitään ja jonka muutamat repliikitkin lausuttiin varovaisesti kuiskaten.

Juurikin samasta ideasta on kyse The Roominkin kohdalla: äärimmäinen minimalismi ja lähes olematon, varovaisen hiljaisesti lausuttu dialogi saumattomasti yhdistettynä viimeisen päälle hiottuun visuaalinen kerrontaan. Erityisen kiinnostavaa tässä on selvästi huomata myös Sonon muilta ohjaajilta selvästi imemät vaikutteet; nimiä voisi alkaa ladella vaikka Michelangelo Antonionista, ranskalaisen uuden aallon tekijöistä ja Andrei Tarkovskista lähtien. Lemmy Caution - piru mieheksi on selvästi toiminut tälle jonkinlaisena esikuvana.

The Roomilla on mittaa sellaiset 90 minuutttia, mutta se koostuu vain vähän yli 40 otoksesta, mikä luonnollisesti tarkoittaa keskimäärin useiden minuuttien pituisia ja hitaita kohtauksia, joissa ei useinkaan tapahdu mitään näennäisen kiinnostavaa. Sono kuitenkin onnistuu luomaan pitkien otosten ja läpi elokuvan taustalla pärräävän suurkaupungin mekkalan avulla harvinaisen aavemaisen ja unenomaisen tunnelman, jota on vaikea lähteä sanoin kuvailemaan.

Henkilökohtaisesti miellyin odottamattoman paljon tähän elokuvaan. Ennen tämän katsomista en oikeastaan tiennytkään tästä mitään, joten sain katsoa The Roomin lähes täysin vailla ennakko-odotuksia - ”lähes” siksi, että eräs toinen samanniminen sattuu olemaan yksi maailman huonoimmista pannukakuista. Sion Sonon The Room on taattua laatua äärimmäisen elokuvallisen minimalismin ystäville.

Kunpa maestro Sono tekisi tällaisia leffoja vastakin!


Arvio: 5/5


HEYA, 1992 Japani
Ohjaus: Sion Sono
Käsikirjoitus: Sion Sono
Näyttelijät: Akaji Maro, Sayoko Takahashi, Shirô Sano, Yoriko Douguchi