Unico: Black Cloud, White Feather (1979)

Sanrion edellinen, Muodonmuutoksia-nimeä kantava leffa oli karvas pettymys ja taloudellinen katastrofi, jossa kuitenkin oli huikean hienona ideana yhdistellä antiikin tarinoita Disneyn Fantasiaan ja 70-lukulaiseen funkahtavaan rockmusiikkiin. Virheistä onneksi otettiin opiksi ja Disneyn klassikoiden lyhytnäköinen apinoiminen päätettiin jatkossa jättää suosiolla sikseen ja keskittyä olennaiseen.

Tällä kertaa Sanrion antiikkikäsittelyyn päätyi mangalegenda Osamu Tezukan Unico, lapsille suunnattu tarina pienestä yksisarvisesta, jolla on erityinen taito tehdä ihmisistä onnellisia. Alunperin Tezukan sarjakuvaa julkaistiinkin nimenomaan Sanrion kustantamana, joten alkuperäissarjakuvan siirtäminen kokonaiseksi kunnianhimoiseksi televisiosarjaksi ei ainakaan ideatasolla olisi ollut temppu eikä mikään, mutta syystä tai toisesta homma ei sitten edennytkään alkuperäisessä muodossaan tätä suoraan videolla julkaistua pilottijaksoa pitemmälle.

Tarinan pieni yksisarvinen Unico oli alunperin jumalaisen kauniin ja onnellisen Psychen suosikki, mutta Venuksen ja ikuisten jumalten kateuden vuoksi se riistettiin emännältään ja karkotettiin vaeltamaan yksin ja lohduttomana ihmisten maailmaan. Jokaisen jakson päätteeksi ihmishahmoinen Länsituuli vie Unicon toisaalle ja pyyhkii sen muistot, jolloin kukin Unicon episodi ja tarina alkaa loogisesti ”tyhjästä”.

Jos tästä nyt heti kättelyssä jotain positiivista on sanottava, niin Unicon hahmo syntytarinoineen on harvinaisen hyvin suunniteltu. Alkuperäisessä sarjakuvassa Unicolla ei ole emäntää eikä Venuksella ole tapahtumiin osaa eikä arpaa. Unico kuitenkin herättää jumalissa kateutta nimenomaan kyvyllään vaikuttaa ihmisiin ja Länsituuli yrittää suojella traagista hahmoa viemällä tämän paikasta toiseen aina tämän tehtyä kohtaamistaan ihmisistä onnellisia. Omasta mielestäni Sanrion versio on kahdesta ehkä hitusen parempi vaikkein oikeastaan edes ymmärrä miksi menivät sen muuttamaan.

Koska kyseessä on 20-minuuttinen televisiosarjan episodi, tässä ei hahmon esittelyn lisäksi oikein muuta tarinaa olekaan. Tässä Unico taivaltaa perinteiseen Sanrio-tyyliin ankeaan post-apokalyptiseen tehdaskaupunkiin ja kohtaa kuolemansairaan Chicon, jonka toiveita tämä käy toteuttamaan. On tässä kai pahiskin, mutta hahmo ei oikeastaan sano tai tee mitään ennen kuin Unico päättää panna sen silpuksi.

Omasta mielestäni Unico: Black Cloud, White Feather on erittäin onnistunut ja aikansa tuotteeksi poikkeuksellisen hyvin animoitu pieni piirretty lyhäri, jossa olisi ollut helposti ainesta kokonaiseen televisiosarjaan. Onneksi samaa tuumailtiin ilmeisesti Sanriollakin, sillä firma päätti tuottaa sen alkuperäisen peruutetun televisioprojektin tilalle kokonaisen trilogian verran Unico-leffoja!


Arvio: 3/5


UNICO: KUROI KUMO TO SHIROI HANE, 1979 Japani
Tuotanto: Shintaro Tsuji
Ohjaus: Toshio Hirata
Käsikirjoitus: Osamu Tezuka
Näyttelijät: Hiroya Oka, Ichirô Arishima, Junpei Takiguchi, Kaneta Kimotsuki, Kyoko Iwata, Minori Matsushima