Space Battleship Yamato (1977)

Loputon elokuvallinen odysseiani japanilaisten Star Wars -kloonien ihmeelliseen maailmaan saavutti vihdoin avaruusanimen äärettömän universumin; Space Battleship Yamato on genrensä suurimpia ja vaikutusvaltaisimpia klassikoita, jonka jälkeen ei ole enää paluuta entiseen. Vai onko sittenkin?

Kun alkuperäinen Tähtien sota mullisti maailman ja toi avaruusseikkailut muotiin, Japanissa kaivettiin kaikki mahdollinen vähänkään aihetta liippaava naftalista ja pantiin teatteriin pyörimään. Tämä kyseinen elokuvaversiokin on todellisuudessa vain karkeasti kokoon leikelty ja uusiksi dubattu versio alkuperäisestä, tämän julkaisuaikaan vielä sangen tuntemattomasta vuoden 1974 Space Battleship Yamatosta.

Hyvin suppean kaavan mukaan kerrottuna tässä on kysymys taistelulaiva Yamaton avaruusvastineen miehistön seikkailuista ja taistelusta pahaa imperiumia vastaan. Varsinainen seikkailu alkaa kun miehistö saa viestin kaukaisella planeetalla odottavasta suuresta ja maatamullistavasta vekottimesta, jolla voisi olla ihmiskunnalle parempaa käyttöä. Sinnepä sitten sankareidemme matka vie.

En nyt aio kaunistella tätä omaa mielipidettäni ollenkaan, mutta... Space Battleship Yamato on enimmäkseen pelkästään kamala elokuva. Kaikkien ongelmien ydin on karu fakta, että tämä on ihan oikeasti kokonaisen televisiosarjan pohjalta leikelty, ja lukemani perusteella leikkauspöydälle ovat jääneet suunnilleen kaikki vähänkään hahmoja tai ihmissuhteita syventävät kohtaukset elokuvan itsensä kattaessa vain niukan rautalankaversion itse asiasta.

Tämä on toisin sanoen äärimmäisen puiseva ja tylsä elokuva, tyhjyyttään kumiseva avaruussooppera vailla minkäänlaista kunnollista syvyyttä. Olin niin tylsistynyt, että nukahdinkin kesken ennen puolivälin saavuttamista. Yksikään hahmo ei sano tai tee mitään kiinnostavaa, yksikään ihmissuhde ei tunnu uskottavalta eikä tarinan henkilökatraan nimistökään vilahda kuin pienen ohimenevän tekstin verran ruudulla päälle ynnätyn kertojan papattaessa omiaan. Koko keitos on niin unettavan pitkästyttävä ja sekavan epämääräinen, etten vielä elokuvan puolivälin jälkeenkään ymmärrä mitä oikein katson.

Oma lukunsa tässä on jopa omana aikanaan halvahko ja pökkelö piirrosjälki, joka käyttää reippaanpuoleisesti stillkuvia ja kierrättää samoja animaatioita kohtauksesta toiseen rasittavuuteen asti. Tavalliselta halvahkolta televisiosarjalta tällaisen antaa helposti anteeksi, mutta kyseessä onkin ihan teattereihin asti päätynyt koko illan elokuva. Hassusti monessa kohtauksessa kuullaan taustalla vielä iloista 70-lukulaista wah-pedaalilla soitettua kitaramusiikkia kuin jossain Deep Throatissa konsanaan.

Tarinamielessä positiivisempi puoli tässä kuitenkin on, että lähes kaksi ja puoli tuntia pitkän möhköfantin jälkimmäinen tunti lienee kahdesta edes etäisesti se viihdyttävämpi avaruussotineen ja räjähdyksineen. Onneksi nimekkäät ääninäyttelijätkin hoitavat tonttinsa ihan pätevästi, joten siitäkin tuloo plussaa.

Loppujen lopuksi Space Battleship Yamato on joka tapauksessa äärimmäisen tyhjä ja sieluton avaruusooppera, josta puuttuu täydellisesti kaikenlainen vähänkään tarinamielessä kiinnostava sisältö kokonaan. Lopputulos on lähes läpeensä unettava avaruusräiskäle vailla minkäänlaista järkevää substanssia lopun avaruuspaukkua lukuun ottamatta – ja siitäkin voidaan keskustella.

Yllättäen Space Battleship Yamato oli kyseenalaisesta laadustaan huolimatta Japanissa alkuperäistä Tähtien sotaakin suositumpi ja tälle tehtiin ainakin neljä jatko-osaa, televisiosarjoja, spin-offeja rebootteja ja vaikka mitä. Pelkästään tämä yksinään esitteli maailmalle monta tulevaa huipputekijää Leiji Matsumotosta ja avaruusoopperaspesialisti Noboru Ishigurosta lähtien, teki avaruusanimesta kerralla suurta muotia ja pelkästään tämän tekoideaa on matkittu lukemattomissa animeleffoissa vuosien varrella. Myös Suomessakin nähty Starzinger on samaisten tekijöiden käsialaa.

Space Battleship Yamatoa pidetään toisinaan myös nykypäivän länsimaisen animekulttuurin pienimuotoisena aamunkoittona. Tämä leffa ja alkuperäinen sarja nimittäin näytettiin avaruusbuumin innoittamana aikoinaan lännessä asti, kahdesta jälkimmäisen kerätessä kovaakin kulttimainetta kauan ennen kuin mistään miyazakeista, transformereista ja muista vastaavista oli kuultukaan.

Onneksi tämä on kuulemma Yamato-leffoista kuitenkin ylivoimaisesti se kaikkein huonoin. Ei näitä muuten kyllä kestäisi katsoakaan - vielä neljä jäljellä ja pituutta jokaisella melkein kolme tuntia! Ainut oikea tapa nauttia alkuperäisestä Yamatosta on se aito ja alkuperäinen televisiosarja. Tämän voitte unohtaa.


Arvio: 2/5


UCHU SENKAN YAMATO, 1977 Japani
Tuotanto: Yoshinobu Nishizaki
Ohjaus: Leiji Matsumoto, Toshio Masuda
Käsikirjoitus: Eiichi Yamamoto, Keisuke Fujikawa, Leiji Matsumoto, Yoshinobu Nishizaki
Näyttelijät: Akira Kamiya, Gorô Naya, Ichirô Nagai, Kei Tomiyama, Michiko Hirai, Osamu Kobayashi, Shûsei Nakamura, Taichirô Hirokawa, Takeshi Aono, Yôko Asagami