The Club of the Big Deed (1927)

Eletään suurten Napoleonin sotien jälkeistä aikaa Venäjän keisarikunnassa. Eurooppaa riepotelleiden veristen sotien taitteissa venäläinen aristokraattinen upseeristo pääsi tutustumaan eurooppalaisiin yhteiskunnallisiin oloihin ja kulttuureihin. Joulukuussa 1825 keisarillisen armeijan upseerit nousivat kapinaan vanhoillisen Nikolai I:n valtaannousua vastaan ja vaatimaan eurooppalaishenkisiä liberaaleja uudistuksia. Joulukuun kapinallisten eli dekabristien reformivaatimukset murskattiin verisesti, mutta tapahtuman muisto elää vahvana edelleen.

Kuten minkä tahansa muun pienemmänkin vallankeikauksen ja kapinan kohdalla, Neuvostoliitossa aristokraattisten dekabristien epäonnistunutta reformiyritystä ihannoitiin surutta, ihan kokonaisen vallankumouselokuvan verran. Leonid Traubergin ja Grigori Kozintsevin tapauksessa vallankumous ei tosin saavuta likimainkaan Sergei Eisensteinin ja Vsevolod Pudovkinin visioiden kaltaista sähköä ja voimaa, muttei sellaista oikeastaan ohjaajaduon elokuvissa yleensä haettukaan. Kozintsevin ja Traubergin vahvuudet ohjaajina ovatkin aivan jossain muualla kuin nopeissa leikkauksissa.

Mikäli puuhapari T & K:n tuotanto ei vielä ole ennestään tuttua niin sanottakoon, että kyseessä on nimenomaan pilkuntarkkaan visuaalisuuteen ja saksalaisesta ekspressionismista ammentavaan kuvastoon erityisesti panostava parivaljakko, jonka työjälki onkin omasta mielestäni klassisista neuvostohjaajista parasta heti Aleksandr Dovzenkon jälkeen – jonka elokuvista muuten on tässäkin selvästi ammennettu. Lähestulkoon jokainen kuva onkin jälleen taattua T & K:ta, jokaisesta liikenevästä varjosta ja sotilasmuodostelmasta on osattu jälleen ottaa kaikki liikenevä ilo irti ja kauttaaltaan tämä onkin näyttävä, kunnioitettavilla tuotantoarvoilla siunattu historiallinen leffa – ilo silmälle.

Päällystakin arvostelussani taisin tehdä selväksi repineeni ihokkaani elokuvan päälle lyttäistyn sielua ja korvia riipivän hirvittävän kokeellisen mekkalan vuoksi. Tällä kertaa korvaparkani pääsivät nauttimaan myös musiikista, joka enimmäkseen koostui sattumanvaraisista klassisen musiikin sävellyksistä. En nyt mene liikoja kehumaan kunkaan kipaleen sopivuudesta tiettyihin kohtauksiin, mutta olipahan kuitenkin nautittavaa katsoa elokuvaa vaihteeksi ilman taustalla pauhaavaa pahoinvointia aiheuttavaa elektris-mekaanista kätkätystä helvetistä.

On tässä toki nimetyt päähenkilönsäkin ja jonkinasteinen rakkaustarinakin. En vain ole viitsinyt niitä vielä erikseen mainita, sillä omasta mielestäni heikot henkilöhahmot ja enimmäkseen pinnalliseksi jäävät ihmissuhteet edustavat nimenomaan tämän heikompaa antia. Sen suurempaa vääryyttä tässä ei oikeastaan sitten taida ollakaan. Kun kuvaus on niinkin hyvää kuin tällä kaksikolla yleensä ja musiikkikin muuta kuin liitutaulun raapimista haravalla, nautiskelee tällaista elokuvaa mielikseen välittipä tarinan henkilöistä eli ei.


Arvio: 4/5


S.V.D. - SOYUZ VELIKOGO DELA, 1927 Neuvostoliitto
Ohjaus: Leonid Trauberg, Grigori Kozintsev
Käsikirjoitus: Yulian Oksman, Yuri Tynyanov
Näyttelijät: Andrei Kostrichkin, Emil Gal, Konstantin Khokhlov, Mikhael Mishel, Pyotr Sobolevsky, Sergey Gerasimov, Sofiya Magarill