Farewell to Space Battleship Yamato (1978)

On kulunut vuosia ensimmäisen osan tapahtumista. Maa ja sen lähiplaneetat on elvytetty kaukaiselta planeetalta haetun ihmekojeen avulla jälleen ihmiskunnalle elinkelpoiseksi ja vanhan avaruuspurtilon miehistö on hajaantunut kuka minnekin. Sitten Maahan saapuu viesti vihamielisen galaktisen imperiumin uudesta huippusalaisesta tuhoaseesta ja avaruustaistelulaiva Yamaton miehistön on jälleen kokoonnuttava taisteluun ihmiskunnan puolesta.

Kuten taisin jo ensimmäisen Space Battleship Yamaton arvostelussani todeta, nämä muut sarjan elokuvat on helposti joka suhteessa miljoona kertaa sitä alkuperäistä 26-osaisen televisiosarjan pohjalta leikattua rautalankaversiota parempia ja Farewell taitaa niistäkin olla vieläpä parempia, ellei jopa se kaikkein paras. Näin jo pelkästään siitä syystä, että nämä oli myös vartavasten tarkoitettu ja suunniteltu teatterielokuviksi alusta pitäen.

Tällä ei siis toisin sanoen kuulla ollenkaan hätäisesti ensimmäistä osaa piinannutta päälleliimattua kertojaääntä tai tarinan kiemuroita selittäviä halpoja tekstikatkelmia vaan kaikenlainen hahmoja koskettava draama ja ihmissuhdekuviot myös näytetään ja viihdyttävää toimintaakin piisaa jo aivan ensimmäisistä kohdista alkaen eikä kaikkea hauskuutta siten ole edellisen tavoin sijoitettu vasta vajaa kolmituntisen leffan loppuminuuteille. Pelkästään edelliset tekevät tästä huomattavasti ensimmäistä Space Battleship Yamatoa viihdyttävämmän katsoa.

Mutta parannusta on toki tullut myös animaation saralla, muttei aivan niin paljon kuin voisi luulla. Farewell on sarjan muiden osien tavoin yksi kautta aikain pisimmistä animoiduista leffoista ja tämä kyseinen elokuva on taiteiltu edellisen osan menestyksen innoittamana vain puolen vuoden sisään, joten mitään maailman huippua tältä turha odottaa, vaikka monessa kohtaa meno näyttävää ja eeppistä onkin. Harmittavasti parissa kohdassa kierrätetään myös edellisen osan kökömpää kamaa, mutta sitä piisaa tässä onneksi vain muutamien sekuntien edestä – enintään.

Suurin syy, miksi tämä nimenomainen osa on henkilökohtainen suosikkini, piilee sen merkityksessä koko franchisen historiassa. Farewellin piti nimensä mukaisesti olla Yamato-televisiosarjan huipentava eeppinen finaali, mutta järkyttyneiden fanien painostuksesta ja megamenestyksestä lippuluukuilla johtuen saagaa päätettiin tämän jälkeen vielä kolmen elokuvan verran.

Seuraavaksi puhun muutamista omista suosikkikohdistani ja spoilaan siten itse elokuvaa, joten mikäli suunnitteilla on tämän katsominen, kannattaa jättää seuraavat pari kappaletta lukematta.

Farewell to Space Battleship Yamatossa on taatusti yksi hienoimmista ja tunteikkaimmista viimeisestä kolmevarttisista, joita olen koskaan nähnyt. Koska kyseessä on kokonaisen saagan suunniteltu finaali, sarjan keskeisiä hahmoja tapetaan pois yksitellen pitkin matkaa ja loppujen lopuksi nurkkaan ajettu tarinan sankari pelastaa ihmiskunnan ja tuhoaa vihollisen päälaivan viittä vaille tuhoutuneella Yamatolla suoritetulla kamikaze-iskulla yhdessä kuolleen rakastajattarensa kanssa. Voiko olla hienompaa lopetusta elokuvalla?

Vihollisen komeetan ympärille rakennettu kuolontähtimäinen suuri tuhoalus myös tuhotaan räjäyttämällä sisällä sen keskuksessa sijaitseva generaattorin ydin vähän Jedin paluun ja Message from Spacen tyyliin.

Ovatkohan George Lucas tai Rian Johnson koskaan nähneet Farewell to Space Battleship Yamatoa? Jälkimmäisellä ainakin on tiettävästi historiaa animen suhteen, joten… ehkäpä?

Syy, miksi kamikaze toimii nimenomaan tässä eikä esimerkiksi Star Wars: The Last Jedissä johtunee jo lähtökohtaisesti siitä tosiastasta, ettei Yamatolla ollut tähän aikaan vielä Star Wars -franchisen tyyliin takanaan vuosikymmenten edestä kirjallisuutta, pelejä ja useita menestyneitä suurelokuvia joissa kyseiseen ideaan ei oltu älytty viitata edes ohimennen. Tässä lisäksi erityisesti korostetaan tilanteen ainutlaatuisuutta ja poikkeuksellisuutta, joten homma ei oikeastaan tullut katsoessa edes mieleen.

Ennen ensimmäisenkään Space Battleship Yamaton katsomista olin lukenut tästä elokuvasta paljon; monen mielestä kyseessä on yksi hienoimmista ja aliarvostetuimmista animeleffoista koskaan, enkä varsinaisesti käy kumpaakaan kieltämään. Farewell to Spaceship Yamaton todellisen kauneuden ja nerokkuuden täydelliseen ymmärtämiseen kuitenkin vaaditaan vähintäänkin sen alkuperäisen ikivanhan televisiosarjan katsominen, joten tämän tuntemattomuus nykyaikana ei ainakaan itseäni yllätä alkuunkaan.

Yamatoista parhain.


Arvio: 5/5


SARABA UCHU SENKAN YAMATO AI NO SENSHITACHI, 1978 Japani
Tuotanto: Yoshinobu Nishizaki
Ohjaus: Leiji Matsumoto, Toshio Masuda
Käsikirjoitus: Hideaki Yamamoto, Keisuke Fujikawa, Leiji Matsumoto, Toshio Masuda, Yoshinobu Nishizaki
Näyttelijät: Akira Kamiya, Gorô Naya, Ichirô Nagai, Kei Tomiyama, Kenichi Ogata, Shinji Nomura, Shûsei Nakamura, Takeshi Aono, Yôko Asagami, Yoshito Yasuhara