Tyttö ja hatturasia (1927)

Natasha asustelee vanhan isoisänsä kanssa pienessä kämpässä Moskovan laidalla. Kaksikko elättää itsensä tekemällä hattuja Madame Irenelle, paikalliselle hattukauppiaalle ja elokuvan porvarikarikatyyrille. Kerran matkalla hattukauppaan Natasha törmää asunnottomaan Iljaan, jonka kanssa nuori nainen menee ”leikisti” naimisiin järjestääkseen tälle pienen huoneiston hattukaupan kupeesta. Natashan voitettua sievoisen summan rahaa Ilja alkaa epäillä järjestelyn eettisempää puolta koko kulmakunnan miesten yrittäessä kilpailla uusrikkaan Natashan suosiosta.

Yllätys, yllätys! Neuvostoliittolaista komediaa - vieläpä erittäin velmua sellaista! Tytössä ja hatturasiassa on kyse pienoisesta romanttisesta hömpästä yhdistettynä kevyeen yhteiskunnalliseen satiiriin ja farssiin, mutta tällä kertaa ilman perinteisiä neukkulaisia kikkaleikkauksia ja joka huokosesta pilkottavaa vasemmistolaista propagandaa. Näin siis, mikäli rahan huumaavaa vaikutusta ja koomisesti ylinäytteleviä porvareita ei lasketa propagandaksi.

Tästä elokuvasta voisi jälleen alkaa luetella erilaisia kiinnostavia yksityiskohtia ja kohtauksia, joita analysoida syvällisemminkin. Boris Barnet on esimerkiksi kiinnostunut ihmisten jaloista vähän samaan tapaan kuin Robert Bresson ihmisten käsistä ja Carl Theodor Dreyerkasvoista. Iljan ja Natashan ensimmäinen yhteinen kohtaus esimerkiksi alkaa Iljan jaloista, yhdessä kohtaa Ilja nähdään leikillisesti hyväilemässä Natashaa jaloillaan ja toisessa kohtaa nähdään kahdet jalat törröttämässä peiton alta, jotka sitten pian paljastuvatkin vain Iljan saappaiksi. Barnetin jalkanäkökulma on hämmentävä, mutta se tuntuu toimivan harvinaisen hyvin.

Harvinaisen hyvin toimivat myös elokuvan erilaiset gagit ja päähänpistot. Yhdessä kohtaa Ilja nousee puiston penkillä vietetyn yön jälkeen venyttelemään jo taustalla oleva talo venyy Iljan mukana vähän kuin jossain Alhambran tanssijattaressa. Kun Ilja taas palaa myöhemmin puistonpenkille, se onkin täynnä vanhoja ukkoja ja Ilja joutuu seisomaan.

Omassa suosikkikohtauksessani Natasha pistää neulalla sormeensa ja Ilja rientää imemään siitä veren pois. Seuraavaksi Natasha pistää neulalla huuleensa ja kohtaus päättyy kahden kiihkeään suudelmaan.

Tyttö ja hatturasia on erittäin sympaattinen elokuva; kerrankin ihan oikeasti hauska ja persoonallinen romanttinen komedia, jonka voi ihan selvin päin katsoa – toisin kuin useimmat genren nykypäivän kammotukset. Selvästi tässä vaiheessa Neuvostoliitossakin oltiin jo päästy jyvälle laadukkaan komedia jalosta taiteesta. Itse asiassa samaisen pienen tuotantoyhtiön komediatuotanto kuuluu olevan lajissaan muutenkin oivallista kamaa. Tiedä vaikka tässä vielä joutaisi katsomaan saman puljun Mosselpromin tupakkatyttön, Räätäli Torshokista, Talo Trubnaja-kadun varrella,Pyhän Yrjön juhlat ja monta muuta vastaavaa.

Näitähän näköjään riittääkin vielä pitemmäksi aikaa. En valita.


Arvio: 4/5


DEVUSHKA V KOROKOY, 1927 Neuvostoliitto
Ohjaus: Boris Barnet
Käsikirjoitus: Vadim Šeršenevitš, Valentin Turkin
Näyttelijät: Anna Sten, Eva Miljutina, Ivan Koval-Samborski, Pavel Pol, Serafima Briman, Vladimir Fogel, Vladimir Mihailov