Kuoleman säde (1925)

Kuoleman säteen tarina sijoittuu tarkemmin nimeämättömään, loputtomien luokkasotien jäytämään salakavalan kapitalistiseen sortovaltioon. Insinööri Pobodeb keksii kuolemansäteen, jolla autojen ja lentokoneiden bensatankit saa kätevästi räjäytettyä pitemmänkin välimatkan päästä. Kapitalistisiat sitten kaappaavat insinööriparan huikean keksinnön ja keksivät käyttää sitä työläisten sortamiseen. Lopussa työläiset kuitenkin nousevat kapinaan, kaappaavat säteen takaisin ja lahtari saa kuin saakin kyytiä!

Tämä elokuva on taatusti yksi klassisen neukkuelokuvan huonomaineisimmista ja meilläpäin ehkä yksi vähiten tunnetuista teoksista; tiettävästi kaikki vähänkään silmääpitävät vihasivat tätä leffaa - jopa Sergei Eisenstein itse piti Kuoleman sädettä täysin kelvottomana elokuvana. Nykyään alkuperäistä täydellistä kopiota Kuoleman säteestä ei enää ole mahdollista nähdä, mutta tätä reilun tunnin mittaista tynkääkin katsoessa kriitikoiden ja vihaajien negatiivisen kannan ymmärtää kyllä tavallaan hyvin vaikkei kyseessä ehkä mikään maailman huonoin elokuva olekaan.

Kuoleman säteen tarkoitus ei alunperin ollut tarkoituskaan toimia minään neuvostoliittolaisen elokuvataiteen suurena airueena vaan kyseessä on lähinnä kokeilu yhdistää periamerikkalainen viihdemättö neuvostoliittolaisten elokuvien perinteisimpään mahdolliseen sanomaan ja maailmankuvaan, mutta tällä kertaa salaiset agentit, vauhdikkaat stuntit ja takaa-ajot palvelevat sosialistisia päämääriä, kapitalisminvastaista luokkasotaa ja työläisten maailmanvallankumousta. Ongelma vain piilee siinä, että tällaista viihtyisää sarjafilmiä kapitalistisempaa kapistusta tuskin on olemassakaan! Tämä taitaakin olla perimmäisin syy, miksi äärimmäisen vasemmalle kallellaan olevat tahot eivät koskaan hyväksyneet tätä elokuvaa, sanomastakin riippumatta.

Ei Kuoleman säde kyllä muutenkaan kauhean kaksinen nautinto ole. Elokuvan tarina on erittäin tekstipainotteisesti kerrottu ja tästä ei ainakaan tietääkseni ole saatavilla minkäänlaista suomeksi tai englanniksi käännettyä versiota, joten katsominen vaatii jo lähtökohtaisesti äärimmäisen hyvää slaavilaista kielipäätä. Joitain yksittäisiä leikkauksia, komeita stuntteja ja satunnaista näppärää kuvausta lukuun ottamatta tästä ei kauheasti hyvää tai erityisen kiinnostavaa sisältöäkään löydy.

Kuoleman säde on vasemmistolaisine sanomineenkin vain yksi aivoton sarjafilmi miljoonan muun vastaavan joukossa, epäonnistunut kokeilu. Jos ei mitään muuta, niin tämä toiminee ainakin väkevänä todisteena legendaaristen neuvosto-ohjaajien inhimillisyydestä. Kukaan ei ole täydellinen.


Arvio: 1.5/5


LUCH SMERTII, 1925 Neuvostoliitto
Ohjaus: Lev Kuleshov, Vsevolod Pudovkin
Käsikirjoitus: Vsevolod Pudovkin
Näyttelijät: Aleksandra Hohlova, Andrei Fait, Anja Stravinskaja, Leonid Obolenski, Pjotr Galadžev, Porfiri Podobed, Sergei Hohlov, Sergei Komarov, Vladimir Fogel, Vsevolod Pudovkin