torstai 15. helmikuuta 2018

The Devil's Wheel (1926)


Laiva lipuu yöksi nimeämättömän kaupungin satamaan; laivan nuori miehistö päättää tappaa vapaa-aikaansa paikallisessa tivolissa. Yksi merimiehistä tapaa viehättävän nuoren naisen ja päättää ottaa tämän kanssa ylimääräisen kierroksen ”paholaisen pyörässä” sillä seurauksella, että miekkonen joutuu eroon ystävistään ja myöhästyy laivastaan. Nuori mies päätyy kotoaan häädetyn nuoren naisen kanssa mukaan kaupungin alamaailman ympyröihin ja roskaväen asuttamille likaisille ja rappioituneille syrjäkujille.
En muistakaan hetkeen nähneeni toista neuvostoliittolaista elokuvaa, joka kuvaisi rappiota ja saastaa yhtä antaumuksella kuin The Devil’s Wheel. Sanoisin, että selkein inspiraationlähde tälle synkistelypätkälle onkin ollut jonkun Erich von Stroheimin tuotanto ja erityisesti saksalaiset elokuvat, joiden vaikutus näkyy etenkin yökohtauksissa ja puuhapari Trauberg & Kozintsevin varjojen käytössä. Itse asiassa tämä tuo jo vähän mieleen Pandoran lippaankin, mutta se ilmestyi muutaman vuoden tämän jälkeen. Vaikutteet taitavat kuitenkin olla molemmilla vain samasta lähteestä saatuja.

Parasta tässä elokuvassa ovat kaiken ihanan kauniin saastan ja rappion lisäksi etenkin alun huvipuistokohtaukset, joista tässä on kyllä osattu ottaa ennakkoluulottomasti kaikki ilo irti. Melkein heti kärkeen nähdään esimerkiksi koko joukko vuoristoradasta, maailmanpyörästä ja karusellista kuvattuja vauhdikkaita kohtauksia, joita seuraa ilotulituksia ja komeilla valo- ja varjoefekteillä kuvattuja joukkokohtauksia. Tekijöille perinteiseen tapaan tässäkin nähdään paljon massiivisia ja vauhdikkaita tanssikohtauksia. Ainut harmi näissä oli, että lähes kaikki edelliset tulivat heti alussa ja loppuelokuva tuntui jäytävän eteenpäin harmittavan normaaliin tasaiseen tahtiin ilman sen suurempia tajuntaa räjäyttäviä paukkuja.
Verrattuna samojen tekijöiden samana vuonna ilmestyneeseen Päällystakkiin, The Devil’s Wheel on melkoinen tasonnosto – tällä kertaa taustalla soiva musiikkikin sopi itse elokuvaan. Vieläkään ei sentään aivan liikuta esimerkiksi Uuden Babylonin tai Maksimin nuoruuden tasolla, sen verran heppoinen tämän juoni vielä oli. Kuitenkin, olipahan iloinen yllätys odotukset lievästi pettäneen Päällystakin jälkeen.


Arvio: 3.5/5


CHYORTOVO KOLESO, 1926 Neuvostoliitto
Ohjaus: Grigori Kozintsev, Leonid Trauberg
Käsikirjoitus: 
Adrian Piotrovsky
Näyttelijät: 
Andrei Kostrichkin, Emil Gal, Lyudmila Semyonova, N. Foregger, Pyotr Sobolevsky, Sergey Gerasimov

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.