Bubblegum Crisis (1987)

Tässä kohtaa taitaa olla jo kulunut klisee todeta jonkin jutun olevan niin älyttömän nerokasta, että se voi tulla vain Japanista. Bubblegum Crisis on juurikin sitä ja paljon enemmän. Sarjan yksinkertainen idea on koota yhteen kaikki mahdolliset parhaat kasarikliseet ja tekoajan suosituimmat villitykset sekä puristaa niistä jotain uutta ja luovaa. Japanilaisten tapauksessa kovassa huudossa olivat ainakin kotoisat mechat, kyberpunk, Blade Runner, Terminator - tuhoaja ja Streets of Fire - Liekehtivät kadut. Nämä kun yhdistää, saadaan aikaan täydellinen käsistä karanneen kasariuden multihuipennus nimeltä Bubblegum Crisis.

Sarjan tapahtumat sijoittuvat maanjäristyksen jälkeiseen megakorporaatioiden hallitsemaan Tokioon ja vuoteen 2032. Genom-korporaatio on erikoistunut ihmisiä epäilyttävästi muistuttavien boomereiksi nimettyjen androidien valmistamiseen. Sarjan pääosassa on neljän nuoren naisen muodostama androidien metsästykseen sekä mechojen tuhoamiseen erikoistunut palkkionmetsästäjänelikko nimeltä Knight Sabers. Käytännössä jokainen sarjan jakso pyörii aiheen ympärillä pienin twistein ja yllätyskääntein. Luonnollisesti yksi Knight Sabersin jäsenistä on rock-yhtyeen laulaja, joka jo ensimmäisen jakson alussa valmistautuu elämänsä konserttiin. Mukana kuvioissa on myös takatukkainen poliisikaksikko, jolla sattuu myös olemaan taatun vihainen esimies. Suuri osa sarjan hahmoista on saanut nimensä suoraan Blade Runnerista.

Pohjimmiltaan Bubblegum Crisis on etenkin aluksi vähän höpsö sarja, mutta mitä pitemmälle se etenee, sen paremmaksi meno muuttuu. Iloinen yllätys ainakin itselleni oli, etteivät tekijät suinkaan ole koettaneet turhaan tyhmentää sarjaa massoille, vaan homma on alusta asti otettu tosissaan ja omassa kyberpunk-kontekstissaan tämä on melkeinpä yksi parhaista genren tuotoksista. Henkilökohtaisia suosikkijaksojani ovat nimenomaan neljännestä eteenpäin, viimeisen ollessa mielestäni ehkä koko sarjan paras. Gunsmith Cats: Bulletproofista tutun Kenichi Sonodan suunnittelemat hahmot ovat ilo silmälle alusta lähtien, samoin kauttaaltaan hyvältä näyttävä ja vauhdikas animaatio.

Parasta koko sarjassa on kuitenkin sen musiikit. Bubblegum Crisis suunniteltiin nimenomaan osittain musiikkivideomaiseksi toimintascifiksi; tähän houkuteltiin ja saatiinkin mukaan sen ajan kovia tekijänimiä ja esittäjiä. Ideana tässä oli alunperin julkaista jokaisesta jaksosta soundtrack ja läjä sinkkuja ja hyödyntää osia jaksoista erikseen julkaistavissa musiikkivideoissa. Monista tämän sarjan kappaleista tuli paikallisia listahittejä ja niiden vakiotulkitsija Kinuko Oomorista hetkellisesti iso tähti.

Tyypillinen rakenne kussakin episodissa on seuraavanlainen: jokainen jakso käynnistyy trendikkäällä rock-pop -kappaleella ja loppuu haikeaan voimaballadiin. Keskivaiheilla on tyypillisesti vauhdikas toimintakohtaus tai useampi, joiden taustalla tyttöbändi laulaa rauhasta ja rakkaudesta. Koko juttu kuulostaa paperilla älyttömän tyhmältä, mutta oikeasti Bubblegum Crisisin soundtrack on harvinaisen laadukasta jälkeä. Japanilainen kasaripop on oikeasti harvinaisen kaukana nykyisestä länsimaisesta kahden soinnun autotunerimputuksista. Näissä kappaleissa on selkeä rakenne, alku ja loppu, koukuttava kertosäe ja jopa ajan henkeen nättejä kitarasooloja.

Jopa lyriikat ovat toisinaan ihan ajatuksella kirjoitettuja. Perinteiseen japanityyliin kukin kappale sisältää sattumanvaraisia englanninkielisiä lausahduksia, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä itse laulun muun lyriikan kanssa. Henkilökohtaisia suosikkeja kappaleista ovat ainakin Touchdown to Tomorrow, Rock Me, Wasurenaide, Angels Dancing in Thrill, Burning Highway ja tietysti toisen episodin avaava hieno Mad Machine. Tämä tavara on soinut salaa soittimessa jo viimeiset kymmenkunta vuotta eikä näihin kyllä täysin kyllästy koskaan.

Pahin ja mielestäni ainut isompi ongelma Bubblegum Crisisissä on, että sarja jäi aikoinaan kesken. Alkuaan tästä oli tarkoitus tehdä vähintään 13 jaksoa pitkä, mutta tuotannosta vastanneiden firmojen kiisteltyä aikansa tekijänoikeuksista koko homma kaatui kahdeksan osan jälkeen. Keskeneräiseen sarjaan ei keretty oikeastaan kehittelemään päähahmoille kunnollisia taustoja tai esittelemään sarjan pääpahista motiiveineen. Juonellisesti homma jää pahasti puolitiehen, avoimet kysymykset jäävät ilman vastausta ja tarina ilman kunnollista huipennusta. Vääryys yritettiin myöhemmin korvata pettyneille faneille peruutetut jaksot kolmeen episodiin tiivistäneen Bubblegum Crashn muodossa.

Nykyään on tullut tavaksi valittaa vähintään joka toisessa arvostelussa kunkin elokuvan tai sarjan tajunnan hajottavaa kliseisyyttä. Jollain ihmeellisellä tavalla tämä onnistuu yhdistämään kaikki mahdolliset vihaamani peruskliseet ja himmelit kaikilla mahdollisilla tavoilla viihdyttäväksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi. Teknisesti parempia sarjoja on taatusti tehty monta tusinaa, mutta Bubblegum Crisis painelee omalla kohdallani juuri oikeista nappuloista ja vivuista. Pahasti keskeneräisenäkin tämä taitaa olla kaikista maailman animesarjoista henkilökohtainen suosikkini suunnilleen koskaan ja tullee todennäköisesti sellaisena myös pysymään.



Arvio: 5/5

BABURUGAMU KURAISHISU, 1987 Japani
Tuotanto: Junji Fujita, Toru Miura
Ohjaus: Katsuhito Akiyama
Käsikirjoitus: Toshimichi Suzuki
Näyttelijät: Akiko Hiramatsu, Kinuko Oomori, Michie Tomizawa, Yoshiko Sakakibara