tiistai 28. helmikuuta 2017

Tex Avery - Kymmenen suosikkia


Heittäydyn tällä kertaa laiskaksi ja tyydyn lähinnä siteeraamaan Peter von Baghia, joka mielestäni tiivisti Tex Averyn uran hienosti kirjassaan Elokuvan Historia.
”Tex Avery on joskus mainittu animaation kuninkaana; hän on tuonut kovin usein pelkästään lasten alueeksi luettuun animaatioon väkivallan ja erotiikan fantasioita, joiden pakkomielteistä voimaa surrealistinen huumori huikealla tavalla korostaa. Avery aloitti vuonna 1930 ja oli mukana Aisopoksen satujen ja Oswald-kaniinin työryhmässä. Vuonna 1935 hän siirtyi Warnerin palvelukseen ja muokkasi yhdessä [Bob] McKimsonin ja [Chuck] Jonesin kanssa Väiski Vemmelsäären persoonan; myös monet Droopyn rajuimmista hulluntöistä ovat Averyn tuotetta. Vuonna 1941 hän siirtyi MGM:n palkkalistoille ja tuotti siellä muun muassa sarjan Punahilkka-sadun kiimaisia versioita.”
Fanaattisena Tex Avery -fanina päätin koota tähän omat kymmenen suosikkiani järjestyksessä.

1. Red Hot Riding Hood (1943)
Kaikki mahdollinen napsahtaa täysin kohdilleen tässä Texin klassisessa freudilaisessa Punahilkka-parodiassa. Iso paha susi on tässä himokas gigolo, Punahilkka kuuma tanssijatar ja Isoäiti puumanainen. Koko homma on rakennettu siten, että kaikki mahdolliset eleet ja esineet saavat monimielisiä merkityksiä. Alun perin tässä oli eläimiin sekaantumiseen liittyvä loppuvitsi, mutta se leikattiin pois.
2. Bad Luck Blackie (1949)
Tässä lyhärissä nähtiin ensimmäistä kertaa Spike the Bulldog, joka tässä kiusaa kissanpentua. Kissanpentu saa mustalta kissalta pillin, jota puhaltamalla koiran niskaan putoaa kassakaappi, piano tai vaikka lentokone. Tämä oli ensimmäinen näkemäni Texin lyhäri.

3. Northwest Hounded Police (1946)
Droopyn hulluntöistä paras. Iso paha susi karkaa vankilasta ja ratsupoliisi-Droopy lähtee perään. Tässä lyhärissä kaikenlainen fyysinen komedia vietiin niin äärimmilleen kuin suinkaan mahdollista. Pelkästään suden erilaiset kiljaisut naurattavat ääneen.
4. Out-Foxed (1949)
Droopyn hulluntöistä toisiksi paras. Tällä kertaa Droopy on mukana ketunmetsästyksessä. Koko lyhärin kohokohta tulee lopussa, kun ketun pokerinaama pettää täydellisesti.


5. Swing Shift Cinderella (1945)
Punahilkka-trilogian toinen osa. Tällä kertaa himotaan tuhmaa Tuhkimoa. Perusidea on täsmälleen sama kuin Red Hot Riding Hoodissa.
6. Who Killed Who? (1943)
Texin lennokas murhamysteeriparodia. Tässä lyhärissä on yksi parhaista gageista, joita olen ikinä nähnyt. Se liittyy Joulupukkiin.
7. Rock-A-Bye Bear (1952)
Tässä lyhärissä Spike päätyy vahtikoiraksi talviunilla olevalle karhulle. Tämä on niitä harvoja Texin lyhäreitä, joissa ei nähdä ollenkaan takaa-ajoa. Texin huumori on tässä ehkä kaikkein mielettömimmillään.


8. Lonesome Lenny (1946)
Screwy Squirrel on kaunis esimerkki miten vaikea laji slapstick on. Toisaalta tämä on väkivaltaisinta ja kahjointa Texia koskaan, mutta koska yleisö ei pitänyt ollenkaan päähahmosta myös väkivaltahuumori kävi pelkästään ahdistavaksi. Itse ulvoin ääneen koko 7 minuuttia. Tämän lyhärin nimet Lenny ja George tulee John Steinbeckin kirjasta Hiiriä ja ihmisiä.
9. Blitz Wolf (1942)
Tässä kohtaa oli vaikea valita Punahilkka-trilogian kolmannen osan ja Blitz Wolfin väliltä. Blitz Wolf oli Texin ensimmäinen lyhäri MGM:llä ja samalla Ison pahan suden ensiesiintyminen. Tällä kertaa kyseessä on kaikkia maailman propaganda- ja Disney-leffoja parodioiva propagandaelokuva, joka kertoo vinksahtaneen tarinan kolmesta pienestä porsaasta, joista kolmannella on asevarustelu täydessä käynnissä ja Iso paha susi on natsi. Leikkaamattomassa versiossa pommitetaan vielä Japani maailmankartalta.


10. Little ’Tinker (1948)
Texin uran kummajainen. Tex Avery tunnettiin nimenomaan Disney-parodioistaan, mutta kyllä mies itsekin halutessaan osasi. Tämä lyhäri kertoo tarinan tosirakkautta etsivästä haisunäädästä. Sadun moraali on yksinkertaisesti kaunis. Täydellinen ystävänpäiväpiirretty.

2 kommenttia:

  1. Tex Averyn ja muiden kulta-ajan animaattorien töistä näkee selvästi, miten eloisaa, viihdyttävää ja laadukasta käsinpiirretty animaatio on, kun tekijöillä on käytössään kunnon budjetti ja vapaus tehdä mitä huvittaa. Sääli, että television tulo 1950-luvulla kurjisti animaatioteollisuuden moneksi vuosikymmeneksi pelkäksi liukuhihnatyöksi ja lasten viihteeksi.

    Itse ostin viime kuussa Warner Archiven tuoreen Tex Avery Screwball Classics -julkaisun, josta kirjoitin suosituksen myös omaan blogiini. Kyseinen Blu-ray -julkaisu sisältää 19 entisöityä Averyn lyhäriä. Julkaisuja aiotaan jatkaa, mikäli menekkiä riittää.

    VastaaPoista
  2. Who Killed Who? on oman lapsuudessani nähty. Voisi varmaan katsoa koko Tex Averyn ohjaukset alkaen Warner Borin pätkistä.

    VastaaPoista

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.