tiistai 7. helmikuuta 2017

Moonwalker (1988)


Muistan joskus 2000-luvun alkuvuosina Conan O’Brienin todenneen ohjelmassaan, että vähän suuremmankin ihmisjoukon naurattamiseen riittää sanoa kaksi sanaa: Michael Jackson. Nykyään tuo tuntuu aika inhottavasti sanotulta kuolleesta miehestä, mutta ennen autuaammille tanssilattioille siirtymistään Wacko Jacko oli useimmille pelkkä friikki ja vitsi. Sitten Jacko heitti lusikan nurkkaan ja ilmeisesti muuttui jumalaksi kuin joku Rooman keisari konsanaan, ihmisten tekopyhyys sai jo aivan naurettavat mittasuhteet. Täydellisestä pellestä tuli yhdessä yössä taas massojen suuri sankari. Ainut ero oli siinä, että se sankari oli nyt vainaa. Kuningas on kuollut! Kauan eläköön kuningas!
Michael Jacksonin Moonwalker oli ymmärtääkseni miehen yritys viedä Thrillerin ideaa vielä vähän pitemmälle ja tehdä kokonainen puolitoista tuntinen elokuva silloin uuden Badin kappaleista. Itse en varsinaisesti ollut edes syntynyt tämän elokuvan tullessa uunista ulos, mutta muistan sen kyllä hyvin 90-luvun alun Michael Jackson -huumasta - siitähän tehtiin se hassu pelikin Sega MegaDrivelle. Ja ei, en ole koskaan ollut varsinaisesti mikään Jackon suuri fani, mutta itselleni Bad on miehen levyistä paras ja sen aikainen Michael elämää suurempi supertähti, jona hänet mieluiten haluaisin muistaa.

Moonwalkeria on ollut tapana mainostaa jonain useammasta tarinasta koostavana antologiaelokuvana, mutta itse pidän tätä lähinnä harhaanjohtavana mainontana. Ensimmäinen puolikas koostuu lähinnä livetaltioinnista ja läjästä Badin kappaleita tehtyjä musiikkivideoita. Aivan ensin nähdään vähän livekuvaa, jossa Michael esittää Man in the mirrorin, mitä seuraa heti kymmenkunta minuuttia pitkä pätkä, jossa esitellään Mestarin (ei Halla-ahon) saavutuksia ja elämää. Itseäni tämä kohtaus lähinnä ihmetytti; siis jos elokuva kuitenkin on tarkoitettu miehen faneille, jotka oletettavasti jo tuntevat miehen uran ja musiikin, miksi kerrata vanhaa? Parasta koko kohtauksessa on mielestäni sen huikean hieno animaatio, Jackon alkupään tuotannon fani en ole koskaan ollut. Hassuin otos koko kohtauksessa on mielestäni se, jossa näytetään Michael E.T:n vieressä. Näin jälkikäteen sen näkeminen tuntuu kuin katsoisi jotain ennen/jälkeen-valokuvaa.
Seuraavaksi vuorossa onkin sitten Badin nimikappaleen musiikkivideon parodia eli lapsinäyttelijöillä kuvattu Badder, joka mielestäni on alkupään kehnointa ja turhinta antia. Sitä seuraa Speed Demonin musiikkivideo, jossa Michael pakenee villiintyneitä fanejaan ja tanssii lopussa Spiken, stop motion -jäniksen kanssa. Speed Demon ei ole mielestäni kovinkaan hyvä kappale, joten tämäkin kohtaus jää omasta mielestäni animaatiotaan lukuun ottamatta varsin vaisuksi. Kohtauksen vinkeän stop motionin on muuten tehnyt Will Vinton - sama kaveri, joka perusti Will Vinton Studiosin eli nykyisen Laikan (vink: Coraline ja toinen todellisuusKubo ja samuraiseikkailu). Speed Demonin jälkeen nähtävä Leave me alonen musavideo tuntuu muuhun sisältöön nähden täysin irralliselta ja turhalta filleritä, mutta onpahan jälleen harvinaisen nättiä cutout-animaatiota.

Vihdoin kolmen vartin kärvistelyn jälkeen alkaa elokuvan varsinainen tarina: Michael Jackson pelailee lasten kanssa, kun viereisen kummun sisältä paljastui pahojen gangstereiden piilopaikka. Joe Pescin johtama gangsterilauma aikoo syöttää huumeita kaikille maailman lapsille ja kaikkien lasten suurena ystävänä tunnetun Michael Jacksonin on se estettävä. Moonwalkerin varsinaisesta juoniosuudesta ei voi muuta sanoa kuin että se on tyhmä, tyhmä ja vielä kerran tyhmä. Ette tiedä miten tyhmä ja järjetön se oikeasti on ennen kuin näette itse. Viimeisen kolmen vartin tarinan aikana Michael Jackson mm. muuttuu urheiluautoksi, robotiksi ja avaruusalukseksi ilman mitään järkevää syytä. Ehkä kyseessä onkin jonkinlainen psykologinen art house -pätkä ja tämä kaikki symboloi jotain artistin alitajunnasta kumpuavaa?
Viimeisessä segmentissä nähdään ehkä koko elokuvan kuuluisin ja paras yksittäinen kohtaus: Smooth Criminal. Itse asiassa koko elokuva on alunperinkin tehty vain tuon yhden kohtauksen ympärille ja jutun piti aluksi olla vain tuon biisin pitkä musiikkivideo, mutta toisin kävi. Omasta mielestäni Smooth Criminal on yksi Jackon parhaista biiseistä ja elokuvassa nähtävän musiikkivideon lyhennetty versio mielestäni miehen paras. Vanhan vitsin mukaan Michael laulaa tuossa biisissä oikeasti: ”Annie are you wookiee? Are you wookiee, Annie? You've been hit by a horse genital!”. Valitettavasti hieno kohtaus kestää vain sen kymmenen minuuttia, minkä jälkeen palataan taas sen jonninjoutavan juonen pariin ja kärvistely jatkuu. Argghh!

Katsojasta riippuen ehkä koko elokuvan tahattomasti hauskin tai pelkästään hämmentävin kohtaus on se, jossa Michael vie joukon lapsia pimeään varastoon, koska haluaa näyttää näille ”jotain erityistä”. En halua spoilata kohtausta tämän enempää. Saatte itse arvailla, mitä ”erityistä” näytettävää Michael Jacksonilla voi olla lapsille. Yksi lapsista on muuten Sean LennonJohn Lennonin poika.
Michael Jacksonin Moonwalker on nättejä animoituja jaksoja, muutamia biisejä ja Smooth Criminalia lukuun ottamatta täyttä kuppaa. Elokuvasta olisi helposti saanut erittäin mielekkään vajaan tunnin pituisen musiikkivideokokoelman ilman sitä yhtä lamaannuttavan typerää tarinaosuutta tai videoiden välillä olevaa joutavaa filleriä. Erityisen paljon harmittaa, ettei elokuvaan syystä tai toisesta päätynyt mielestäni Badin paras yksittäinen kappale, nimittäin Dirty Diana. Ja sitten on vielä elokuvan nimi itse. Siitäkin huolimatta, että elokuvan nimi on "Moonwalker", ei tässä oikeastaan nähdä ollenkaan moonwalkia. Yhtä hyvin sen olisi voinut nimetä vaikka "Crotch-grabberiksi" mitään menettämättä. Tätä voinee kai suositella vain rujon nättiä animaatiota kaipaaville, Jackon kovimmille faneille ja muuten vain hölmöistä elokuvista nauttiville.

MOONWALKER, 1988 USA
Tuotanto: Will Vinton, Jerry Kramer, Dennis E. Jones, Paul Diener,
Ohjaus: Will Vinton, Colin Chilvers, Jim Blashfield
Käsikirjoitus: Michael Jackson, David Newman
Näyttelijät: Michael Jackson, Sean Lennon, Joe Pesci, Kellie Parker, Brandon Quintin Adams

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.