Oz - ihmeiden maailma (1985)

Muistan vielä sen hetken kun tein ensimmäisen kerran mukulana tuttavuutta Ozin ihmeellisen satumaailman kanssa. En luonnollisesti saa palautettua mieleeni mitä levoton lapsikatras tuolloin puuhasteli, mutta joku paikalla ollut turhautunut aikuinen huomasi lehdestä (silloin niitä vielä luettiin paperilta), että televisiosta tuli parhaaseen katseluaikaan kovin tutulta kalskahtava Disneyn tuottama satuleffa, joka hamassa muistissa oli vielä iloinen ja värikäs Technicolor-musikaali kaukaisilta isovanhempien nuoruusvuosilta. Pahaksi onneksi tämä ei vain ollut se sama Judy Garlandin tähdittämä tuotos, vaan jotain paljon, paljon synkempää ja pelottavampaa…

Wizard of Ozin vaiheet kirjasta elokuvaksi ovat nykyään jo silkkaa taiteenlajin legendaa. Alkujaan jonkinlaista jatko-osafilmatisointia L. Frank Baumin alkuperäiselle klassikolle oltiin suunniteltu jo 30-luvulta asti – Disney hankki oikeudet koko kirjasarjaan jo 50-luvulla – mutta ilmeisesti luovat erimielisyydet kirjailijan perikunnan ja tuotantoyhtiön välillä hankaloittivat luomisprosessia vuosikymmenien edestä. Vasta kyseisten oikeuksien lähestyessä umpeutumistaan Disney päätti tarttua toimeen, mutta sittenkin vastaan tuli ongelma poikineen. Kuvausten aikaanhan Disneyllä käytiin valtavaa sisäistä myllerrystä, tuotantoaikataulut ja -budjetit karkasivat pahimmillaan täysin käsistä ja lopulta ohjaaja Walter Murchiakin oltiin jo siirtämässä toisiin tehtäviin, kunnes George Lucas ja Francis Ford Coppola asettuivat ystävänsä tueksi ja päätös peruttiin. Valmiin tuotoksen tuloistakin sievoinen osa jouduttiin lopulta pulittamaan MGM:lle studion omaan filmatisointiinsa tekemien lisäysten erillisten tekijänoikeuksien vuoksi. Lopputulos oli taloudellinen katastrofi.

Oz – ihmeiden maailman varsinainen laatu ja lähdeuskollisuus saattavatkin tulla melkoisena yllätyksenä sen ongelmallisen tuotantohistorian tuntien. Tämän tarinahan käytännössä jatkuukin siitä, mihin ”edellinen osa” jäi: Dorothy on palannut takaisin Kansasiin… jossa ihmiset pitävät tämän tarinoita silkkana mielikuvituksen tuotteena – päätyypä itse nuori neitikin sähköshokkihoitoon hullujenhuoneeseen! Dorothy kuitenkin pakenee ja päätyy lopulta taasen taakseen jättämään ihmemaahan, jonka huolettoman kansan suolapatsaiksi muuttanut päätön noita on ottanut hallintaansa. Kuten jo kertaalleen, myös tällä haavaa Dorothy lyö hynttyyt yhteen värikkään hahmokatraan kanssa seikkailussaan ihmemaan vapauttamiseksi sortajastaan.

Taisinkin jo aiemmin mainita, ettei tämä todellakaan ole mikään iloinen lastenmusikaali, ehei! Oz – ihmeiden maailma nimittäin on lapsille suunnattua, herkemmät silkohapset kerralla henkisesti arpeuttavaa psykologista fantasiakauhua kunnon kasarityyliin haastaen piinaavuudessaan jopa genrensä ylittämättömäksi luomukseksi kruunaamani Unico: In the Magic Islandin. Ilmeisesti länsimaisen veronmaksajan kokema turvattomuudentunne, loputon ydinsodan pelko ja toisaalta kasvava pessimismi kylmän sodan maailmaan nostivat ihmismielen syövereistä esiin tällaisia eksoottisempia kauhukuvia tai sitten kasarivuosien kulutusjuhlan ja konservatiivisen innostuksen tylsistyttämä kansa kaipasi vain järeämpiä eskapismin muotoja 30-luvun alun ja lamavuosien tapaan.

Tykkäsin tämän järeämmästä tyylistä jo mukulana ja tykkään siitä edelleen tänäkin päivänä. Oz – ihmeiden maailman kauhu on sellaisenaan jo vähintään miljoona kertaa paremmin rakenneltua kuin useimmissa varsinaisissa genren tuotoksissa 2000-luvulla, surrealistinen tunnelmointi on paikallaan eikä katsojaa turhaan säikytellä kovilla äänillä tai vilkkuvilla valoilla. Surrealismin kun mainitsin, niin Murchin teos on juurikin sitä täynnä alusta loppuun. Periaatteessa koko juttu onkin rakennettu erilaisten viehättävän vanhanaikaisten erikoistehosteiden ja jättimäisten lavasteiden varaan, mutta niitä on osattu myös käyttää, ja parhaimmillaan tekijöiden luova hulluttelu erilaisten nukkejen, robottien ja edesmenneen stop motion -suurmestarin Will Vintonin johtaman työryhmän taiteilemien upeiden claymation hahmojen muodossa yltää suorastaan ekstaattisiin sfääreihin – kuten tällaisen fantasialeffan tapauksessa kuuluukin.

Oz – ihmeiden maailma on puhtainta mahdollista todellisuuspakoista hömppäviihdettä, jonka kulttistatuskin on harvinaisen helppo ymmärtää: kyseessä nimittäin on harvinaisen luova ja omaperäinen, mieleen loppuelämäksi jäävä satumatka ja vilpittömin mielin, suurella sydämellä ja hullunkiilto silmissä tuotettua ison rahan eskapistista lasten kauhufantasiaa, joka pesee Disneyn uudemmat näytellyt tuotoksetkin mennen tulleen silkalla persoonallisuudellaan. Jos ajatus matkasta Ozin maahan puhuvan kanan, sukelluspalloa muistuttavan robotin, lentävän hirvisohvan, pikkutytön ja variksenpelättimen muodostaman iskuryhmän kanssa ei kiihota mielikuvitusta ja saa vettä kihoamaan suupielille, niin mikä sitten?


Arvio: 4/5


RETURN TO OZ, 1985 USA, Iso-Britannia
Ohjaus: Walter Murch
Käsikirjoitus: Gill Dennis, L. Frank Baum, Walter Murch
Näyttelijät: Deep Roy, Emma Ridley, Fairuza Balk, Jean Marsh, John Alexander, Justin Case, Matt Clark, Nicol Williamson, Piper Laurie, Pons Maar