Judith of Bethulia (1914)

Jotenkin kovin mielipuolista, että vaikka olen jo kynäillyt sellaiset kymmenkunta arvostelua tämän wanhan Hollywoodin maratonini puitteissa, en silti ole vielä kajonnut ainoaankaan D.W. Griffithin saman ajan pioneeritöistä. Judith of Bethulia, yksi ensimmäisistä miehen pitkistä ohjaustöistä ja amerikkalaisista historiallisista mammuteista yleensä lieneekin siksi kaikessa suuruudenhulluudessaan yksistään sopiva teos paikkaamaan tätä ammottavaa aukkoa – onpa sillä ihan mielenkiintoinen tosielämän tarinakin kerrottavanaan.

Niille jotka eivät aiheeseen ole syvemmin perehtyneet, mainittakoon erikseen, että Betulian Juditin tarina on Vanhan testamentin apokryfisiin kirjoihin perustuva kertomus valitun kansan ja assyrialaisten sotajoukkojen välisestä mittelöstä. Nykyisin epähistorialliseksi osoitettua legendaa pidetään lähinnä fiktiivisenä ja vertauskuvallisena kuvauksena aiheestaan, eikä sitä siksi löydykään protestanttisesta Raamatusta. Taiteessa Juditin tarina onkin sitten ollut historiallisesti suosittu kuin mikä, eikä siis mikään ihmekään, että myös Hollywoodin alkuaikojen megalomaanisin ohjaajanero päätti muotoilla aiheesta ensimmäisen todellisen megaspektaakkelinsa.

Nimessäkin komeileva Judit (Blanche Sweet) on juutalainen leskinainen Betulian kaupungista, joka on jäänyt Nebukadnessarin ja tämän sotapäällikön Holoferneen johtamien assyrialaisten piirittämäksi. Judit päättää tekeytyä kaupungista paenneeksi jalkavaimoksi päästäkseen vihollisleiriin, juottamaan sen päällikön humalaan ja lopulta salasurmaamaan tämän. Mikäli tarinan historiallinen autenttisuus kiinnostaa, niin Nebukadnessar oli Assyrian kuningas vasta Babylonin vankeuden jälkeen. Judithin hahmossakin todennäköisesti kiteytyy juutalaisten kansanluonne vähän samaan tapaan kuin ruotsalaisten Svea-mammassa.

Jos Judith of Bethuliasta voi ainakin hetimmiten jotain todeta, niin ainakin myöhemmin Suvaitsemattomuudessa ja Kansakunnan synnyssä äärimmäisyyksiin hiottu megalomaaninen kikkailu on nupullaan jo tässä vaiheessa, historialliset lavasteet ovat isoja ja näyttäviä ja satapäiset ihmismassatkin liikkuvat sujuvissa joukkokohtauksissa kuin rasvattu. Varsinaiseksi ongelmaksi tällä erää muodostuukin täysin hutiloidulta ja kiireessä kokoon kursitulta haiskahtava ja maiskahtava juoni, jossa yksittäisiä käänteitä hylätään tai unohdetaan kokonaan – tai sitten vain saatetaan päätökseensä niin nopeasti ja helposti kuin mahdollista.

Judith of Bethulia ei kyllä ole elokuvana oikein mistään kotoisin, eikä se kai tuotanto-olosuhteet huomioon ottaen voisikaan olla. Tätä tehdessään Griffithillä oli jo suunnitelmissa toinen toistaan mahtavampien spektaakkelien sarja, mutta tämän taustalla häärännyt Biograph Studios -tuotantoyhtiö olisi halunnut pitäytyä vain halvoissa ja riskittömmissä lyhäreissä. Seuranneen eeppiset mittasuhteet raivoisuudessaan saavuttaneen riidan jälkilöylyissä Griffith taustajoukkoineen sanoi itsensä joukolla irti ja entinen työnantaja päätyi lykkäämään Bethulian raakileen julkaisua tarkoituksella vuosikausia, jottei joutuisi maksamaan siitä rojalteja entiselle tähtiohjaajalleen.

Näin jälkiviisaana voinee ainakin sanoa, että edistyksellinen ja visioistaan varma Griffith oli jo Judith of Bethulian aikaan täsmälleen oikealla tiellä, kuten varsin pian tultaisiin näkemään. Biograph Studios meni nurin jo seuraavana vuonna.


Arvio: 2/5


JUDITH OF BETHULIA, 1914 USA
Ohjaus: D.W. Griffith
Käsikirjoitus: D.W. Griffith, Frank E. Woods, Grace Pierce, Thomas Bailey Aldrich
Näyttelijät: Blanche Sweet, Dorothy Gish, Harry Carey, Henry B. Walthall, J. Jiquel Lanoe, Kate Bruce, Lillian Gish, Mae Marsh, Robert Harron