Mark Twainin seikkailut (1986)

Olenko koskaan muistanut kertoa otteita legendaarisen Will Vintonin elämästä? Will Vinton oli yksi uuden sukupolven animaattoreista ja erikoistehostenikkareista, jotka popularisoivat claymationin länsimaissa 70- ja 80-luvulla. Mies voitti urallaan jotakuinkin kaiken, mitä alan huipputekijä voi koskaan saavuttaa henkilökohtaisesta Oscarista lähtien, mutta koki myös koko joukon vastoinkäymisiä, joiden hämmentävää luonnetta voi näin jälkikäteen vain mielessään pyöritellä ja jossitella.

Mark Twain sen sijaan on yksi kautta aikain kuuluisimmista ja luetuimmista amerikkalaisista kirjailijoista. Vähemmän yllättäen Mark Twain on myös nimeään kantavan Will Vinton -animaation päähenkilö, joskin tuolla hahmolla lienee yhtä paljon tekemistä sen oikean elämän vastineen kanssa kuin kokaiinilla ja jalkatalkilla. Tässä elokuvassa ihmiskunnan toilailuihin kyllästynyt ”Make” on päättänyt ohjastaa rakentamansa lentoaluksen päin Halleyn komeettaa. Mark Twain ei kuitenkaan tullut huomanneeksi, että matkalle mukaan tuli kuin varkain myös Huck Finn ja Tom Sawyer ystävineen, jotka haluaisivat vain palata takaisin maan pinnalle.

Mark Twainin seikkailut on varsin pienellä budjetilla tehty pikkuruinen animaatiohelmi kaukaisilta kasarivuosilta. Vintonin itsensä kertoman mukaan tätä työstettiin vain alle 20-henkisen työryhmän voimin niin pienessä kopperossa, että sen asukkaiden makuuhuoneet ja kellarikin saivat toimia työpajoina. Animaation laadusta tiettyä kämäisyyttä tuskin sitten huomaakaan, sillä puhtaasti savesta luotu fantasiamaailma on kuin varta vasten
suunniteltu rikkomaan lajityyppinsä kaikkia kuviteltavissa olevia rajoja sekä innovoimaan loputtomasti savimassan ja stop motionin suomilla mahdollisuuksilla. Hahmojen muodot eivät esimerkiksi ole laisinkaan kiinteitä, vaan ne vaihtelevat parhaimmillaan surrealistisen tyylikkäästi tunnistettavien olioiden ja silkan muodottoman savimassan välillä. Erityisen vinkeänä pidin itse Eedenin puutarhaan sijoittuvaa jaksoa, jossa Jumalakin intoutuu muovaamaan ihmisen ja eläimet kirjaimellisesti maasta repäisemästään saviköntistä. Lieköhän kyseessä peräti tekijöiden omaa itseironiaa?

Koko elokuvan hienoin kohtaus nähdään keskivaiheilla. Tässä Mark Twain soittaa urkuja, ja soittimen kyljestä alkaa muotoutua kuorossa laulavia ihmishahmoja kuin Notre Damen katedraalin seinustalla. Kyseinen kohtaus kestää ehkä alle viitisen sekuntia, mutta se jää taatusti mieleen kummittelemaan vielä vuosikausiksi eteenpäin.

Mistä siis alkoi Vintonin alamäki? Will Vinton työryhmineen löi 80-luvun lopulla läpi erityisesti mainosalalla, johon työläs ja vaativa claymation istui kuin nokka ankan naamaan. Miekkosen luomuksista kuuluisin lienee edelleen Domino’s Pizzalle luotu ”Noid”, joka yritti mainoksissa estää Domino’sin henkilökuntaa toimittamasta tuotteitaan asiakkaille ajoissa. Tällä siis mainostettiin firman nopeaa kotiinkuljetusta. Tarina hahmon tuhosta kuuluu seuraavasti: Joku hullu miekkonen kuvitteli Noidin hahmon irvailevan itselleen. Jossain vaiheessa ukolla sitten kiehui yli, seurauksena panttivankidraama lähimmässä pizzeriassa. Huono julkisuus sai lopulta Domino’sin luopumaan maskotistaan, ja Will Vintonin studiolla oli yksi tulonlähde vähemmän.

Vintonin elokuva ei sekään ole aivan niin ongelmaton kuin miltä se saattaa etukäteishehkutuksen perusteella vaikuttaa. Kuten jo tavaksi muodostunut tällaisten innovatiivisten teosten kohdalla, myös Mark Twain uppoaa armotta kankeaan poukkoilevaan ja hidastelevaan juoneensa, jossa ei vähintään puolen teoksen verran tunnu olevan minkäänlaista selkeää päämäärää. Suurin osa tästähän onkin pelkkiä kehyskertomuksen sisään ympättyjä lyhyempiä Twainin suuntaan kumartavia tarinoita – jotka eivät mielikuvituksessa tai värikkyydessään yllä omasta mielestäni missään mielessä sen varsinaisen ydintarinan humalluttavaan rikkauteen. Täytyy kuitenkin nostaa silinteriä Vintonin tiimin kunnianhimoiselle tavoitteelle ympätä kirjailijan koko keskeinen tuotanto yhteen ainoaan elokuvaan ja koettaa siinä sivussa kertoa jotain syvällisempääkin asiaa elämästä.

Mihin siis lopullisesti karahti Will Vintonin studion tie? Taloudellisiin ongelmiin ajautunut Vinton päätyi hakemaan rahoitusta Niken silloiselta pomolta, jonka poika työskenteli Vintonin studiossa animaattorina. Muutaman vuoden kuluttua isäukko olikin jo junaillut ojasta allikkoon ajautuneen Will Vinton Studiosin omistukseensa, Vinton itse päätti viimeistään näihin aikoihin vaihtaa maisemaa. Perinteikkääseen stop motioniin erikoistunut studio aloittikin uuden omistajan voimin puhtaalta pöydältä Laika-nimen alla vuonna 2005. Vinton itse kuoli 70-vuotiaana vuonna 2018.


Arvio: 3/5


THE ADVENTURES OF MARK TWAIN, 1986 USA
Ohjaus: Will Vinton
Käsikirjoitus: Mark Twain, Susan Shadburne
Näyttelijät: Carol Edelman, Chris Ritchie, Gary Krug, James Whitmore, John Morrison, Michele Mariana