Civilization (1915)

”Put your sword back into its place; for all who take the sword will perish by the sword.”

Vanhoja satunnaisia sotavuosien hengentuotoksia katsoessa varmaan tulee monesti miettineeksi, miten suuri osa niistäkin tuntuu enemmän tai vähemmän koskevan itseään sotaa ja pikemminkin propagoivan sen puolesta kuin sitä vastaan. Mutta miksipä ei sittenkään? Sota-aikaanhan valtio perinteisesti ohjailee enemmän tai vähemmän myös median toimintaa, eikä silkan isänmaallisen hengennostatuksen lomassa juuri rauhanmiesten tai aseistakieltäytyjien saarnoille ole sijaa. Kysykää vaikka Arndt Pekuriselta.

Vuonna 1915 Yhdysvallat ei kuitenkaan ollut vielä lähtenyt mukaan Euroopassa valtoimenaan riehuvaan suursotaan, ja sikäläinen pasifistinen elokuva otti ensiaskeliaan Hollywoodin spektaakkelivillityksen vanavedessä. Puolen tusinan ohjaajan työstämä ison rahan rauhaneepos Civilization lieneekin lajinsa ensimmäinen, joskaan ei suinkaan paras kokopitkä edustaja. Siltikään se ei uskalla suoraan työntää peistä suoraan Euroopan suuntaan, vaan tyytyy lähinnä vihjailemaan sanomaansa tavalla, jonka taatusti jokainen aikalainen on ymmärtänyt.

Civilizationin tarina sijoittuu kuvitteelliseen kuningaskuntaan, jonka pitkään jatkuneen rauhanajan päättää sen aristokraattisen johdon käynnistämä suursota naapurimaitaan vastaan. Sodan helvettiin katoaa kokonaisen sukupolven verran miehiä, siviilitkään eivät säästy tuholta ja kärsimykseltä. Lopulta telottujen ruumiskasojen täyttämä mutainen rintama siirtyilee edestakaisin, mutta kukaan ei voita tai saavuta mitään. Kuolleiden tilalle pakkovärvätään vain uutta verta vuotamaan kuiviin.

Samaan aikaan toisaalla rajoittamaton sukellusvenesota riehuu vähintään yhtä raivokkaasti kuin taistelut maallakin. Yksi sotilaista kieltäytyy noudattamasta ohjeitaan upottaa siviilejä kuljettava alus, mutta tulee samalla aiheuttaneeksi oman miehistönsä kuoleman. Tuonpuoleisessa Jeesus puhuu sankarivainajalle ja päättää päästää tämän takaisin elävien kirjoihin saarnaamaan rauhaa ihmiskunnalle. Lopulta Jeesus itse puuttuu peliin ja näyttää todellisuudesta vieraantuneelle eliitille sodan kauhut koko leffan kuuluisimmassa yksittäisessä kohtauksessa.

Civilization on periaatteessa tarinana todella hieno ja söpö, mutta kokonaisena elokuvana kyseessä on mitä epätasaisin ja poukkoilevin elämys. Ylivoimaisesti parasta tässä tekeleessä on sen tekoajankohtaan nähden hämmästyttävän groteskin julma ja karun realistinen sotakuvaus, jonka voisin kuvitella antaneen enemmän kuin vähän inspiraatiota vaikkapa neuvostoliittolaisille genren mestareille – puhumattakaan tietysti Hollywoodin omasta pasifistisesta osaamisesta. Jos Civilizationissa olisikin pelkästään tätä karua sotakuvausta, se voisikin helposti olla ikimuistoinen klassikko, mutta harmittavasti se lahoaa täysin käsiin yrittäessään kertoa tarinaansa.

Sanotaanpa tämä nyt suoraan: Civilizationin juoni on korni, hölmö ja saarnaava kuin mikä. Tekoaikaanhan tämä leffa herätti nykyistä konservatiivisemmassa keskivertoyleisössä valtavasti pahennusta käyttämällä Jeesusta yhtenä tarinan hahmoista, mutta omasta mielestäni ihan elokuvateknisestä näkövinkkelistä tästä materiaalista olisi helposti saanut vaikuttavamman sodanvastaisen draaman ilman henkimaailman hommiakin. Entä jos sankari esimerkiksi päätyykin itse rintamalle todistamaan kaikki sodan raakuudet – tai peräti olosuhteiden pakosta myös itse osallistumaan niihin? Entä jos sankari kuolisikin itse rintamalla tai todistaisi vain ystäviensä ja perheenjäsentensä kuolemaa? Tämä kaikki on tehty monta kertaa – ja miljoona kertaa terävämmin kuin Civilizationissa.

Niin siinä sitten kävi, että maailman ensimmäiseksi pitkäksi pasifistiseksi elokuvaksi tituleerattu Civilization osoittautui jälleen pioneerityön statuksestaan huolimatta varsin heppoiseksi esitykseksi. Jos tätä nyt haluaa lähteä katsomaan, kannattaa ainakin tarkistaa ne huikeat sotakohtaukset ja tietysti lopun klimaattinen sukellus sodan helvettiin ja kaaokseen Jeesuksen ohjastamana. Kaikenlainen juoneen ja hahmoihin liittyvä unohtakaa.


Arvio: 2.5/5


CIVILIZATION, 1915 USA
Ohjaus: David Hartford, Jay Hunt, J. Parker Read Jr., Raymond B. West, Reginald Barker, Thomas H. Ince, Walter Edwards
Käsikirjoitus: C. Gardner Sullivan
Näyttelijät: Charles K. French, Claire Du Brey, Enid Markey, George Fisher, Howard C. Hickman, J. Frank Burke, Kate Bruce, Lola May