Wagon Tracks (1919)

Eiköhän allekirjoittaneen yli-innokas William S. Hart -maraton ollutkin sitten siinä – ainakin tämän päivän osalta! Lienee varsin osuva paikka päättää rupeama tähän yhteen maestron tunnetuimmista ja ainakin wanhassa amerikkalaisessa elokuvamediassa klassikon asemaan nostettuun, paikallisen elokuvateollisuuden uuteen murrosvaiheeseen osuneeseen teokseen. Harmittavasti mestarin ura lähti pian tämän jälkeen laskusuuntaan, sillä yleisön muuttunut maku ja roskamedian levittämät perättömät törky- ja sensaatiojuorut liittyen miehen avioelämään tuhosivat tämän huippu-uran lopullisesti ennen 20-luvun jälkimmäistä puoliskoa.

Hartiahan kritisoitiin jo aikoinaan yhden saman hahmon esittämisestä käytännössä kaikissa leffoissaan: yrmyä ja eleetöntä pyssyäijää, jonka rakkaus kauniiseen neitoon pelastaa takaisin kaidalle tielle. Wagon Tracksissä tähän perinteisimpään mahdolliseen testosteronia tursuavaan Hart-äijäilyyn on jo otettu selvästi pesäeroa, sillä mies nähdään tässä jo alusta asti poikkeuksellisesti Davy Crockett -henkisen uudisraivaajan ja muutenkin hyvän tyypin roolissa matkalla sinne jonnekin. Samaiseen seurueeseen lyöttäytyy mukaan myös miehen surmannut naikkonen sekä joukko hämärämiehiä, joten draamaa seuraa.

Wagon Tracksia on ylistetty jos jonkinlaiseksi mestariteokseksi, mutta itselleni jäi siitä lähinnä pahasti kuivan hiekan ja sahanpurun maku suuhun. Ehkä olen vain nirso ja ikävä muutenkin, mutta omasta mielestäni likaisten antisankareiden ykkösen vaihtaminen omimmasta taiteestaan tavallisen länkkäridraaman sankarin ohjaksiin oli pelkästään mälsä ratkaisu, joka söi tältä jo kättelystä Hartin aiempien vauhdikkaampien klassikkoteosten energian antamatta vastineeksi tarpeeksi kiinnostavaa materiaalia säilyttääkseen katsojan jakamatonta huomiota koko kestonsa ajaksi.

Suorahan sanottuna Wagon Tracks onkin henkilökohtaisesti valtaisa pettymys ja joka suhteessa käsikirjoituksesta kuvaukseen aikansa nopeasti edistyneeseen tekniikkaan nähden harmaan keskinkertainen esitys, joka ei varsinaisesti sytyttänyt meikäläisen päänupissa täysin mihinkään suuntaan. Ehkä kertomus villin lännen valloituksesta vetosi aikansa yleisöön ja kriitikoihin, mutta universaalina tarinana sekään ei oikein ole mistään kotoisin. Taatusti elokuvan hämmentävimpänä yksityiskohtana ilmeettömänä kivikasvona tunnettu Hartkin yrittää vihdoin muutamissa kohdin siipiään dramaattisemman tulkinnan parissa, mutta jäyhän maestron teatraaliseen huitomiseen hajoava elehdintä tuntui ainakin omalla kohdallani vain vääntävän suupielet tahattomasti nauruasentoon.


Arvio: 2.5/5


WAGON TRACKS, 1919 USA
Ohjaus: Lambert Hillyer
Käsikirjoitus: C. Gardner Sullivan
Näyttelijät: Bert Sprotte, Charles Arling, Jane Novak, Leo Pierson, Lloyd Bacon, Robert McKim, William S. Hart