perjantai 7. helmikuuta 2020

The Aryan (1916)


William S. Hart
 strikes back, bitches! Tällä kertaa yrmy äijämies seikkailee villissä lännessä uransa ehkä synkimmässä roolissa pahansisuisena kullankaivajana, jonka omaisuuden keljut peräjunttilan asukkaat huijaavat tämän ollessa matkalla tapaamaan kuolevaa äitiään. Siitäkös Hartin sydänverellään tulkitsema äijä yrmistyy vielä entisestäänkin, ja lopulta äijien kuninkaan tie vie aina latinoryöväreiden muodostaman jengin johtoon terrorisoimaan etelärajan kulkijoita ja kauppamiehiä. Jostain kuitenkin saapuu jälleen se kuuluisa kaunis nainen, joka saa vihaisen pyssymiehenkin taipumaan takaisin kaidalle tielle hyvisten joukkoon.
The Aryanin rankka ja väkivaltainen antisankari edustaa päätähteään armottomimmillaan. William S. Hart kommentoi itse myöhemmin eräässä haastattelussa roolia uransa vaikeimpiin lukeutuvaksi, sillä eläytyessään elämän murjoman ja läpeensä demoralisoituneen miehen hengenelämään tämä joutui itse kuvittelemaan omalle kohdalleen kaiken sen pahan ja onnettomuuden, johon kuvitteellinen roolihahmo itse oli ollut myös osallisena ja syyllisenä. Miehen työ kuitenkin kannatti, sillä kyseessä lienee samalla yksi tähden uran komeimmista suorituksista ja parhaista yksittäisistä leffoista ylipäänsä – tällä kertaa tosin Hell's Hingesiä vähemmän toiminnallisemmassa, mutta draamana kertaluokkaa sitäkin hiotummassa muodossa.

Epäilyttävä nimi todennäköisesti herättää katsojan uteliaisuuden itse teoksen suhteesta aikansa rotuteorioihin, joita vähemmän yllättäen myös löytyy ainakin viitteellisellä tasolla. Viime vuosisadan alussa Etelä-Amerikassa käytiin kokonainen sarja verisiä sotia ja vallankumouksia, eikä kaoottisissa oloissa valtoimenaan naisia ja lapsia ryösteleviltä ja raiskaavilta rosvolaumoilta säästynyt edes tapahtumista ulkopuolisena pysytellyt Yhdysvallat. Yksistään jo tästä syystä latinot perinteisesti kuvattiin tällaisissa vanhoissa leffoissa roistoina, ja tarinan ”arjalaisuus” viittaa suhteellisen neutraalissa mielessä nimenomaan pohjoisamerikkalaiseen valkoiseen väestöön erotuksena edellisestä. Onko tämä nyt sitä rasismia? Mene ja tiedä.
The Aryan edustaa ensisijaisesti hyvässä mielessä perinteikkäintä mahdollista William S. Hart -laatua, jota kelpaa nauttia koska tahansa. Itse leffahan on säilynyt meidän päiviimme lähinnä osittain, ja sekin iäksi tuhoutuneeksi luultu mokoma löydettiin vasta 2008 argentiinalaisesta varastosta Fritz Langin Metropoliksen kadonneiden kohtausten ja muutaman muun historian kätköihin hukkuneen klassikon mukana. Puutteellisuus ei kuitenkaan ratkaisevasti syö itse leffan muikeaa laatua, vaan kyseessä on jälleen tekijöidensä herkullinen taidonnäyte ja tekoaikansa terävämpään kärkeen kuuluvaa tyylipuhdasta Hollywood-länkkäriviihdettä.


Arvio: 4.5/5


THE ARYAN, 1916 USA
Ohjaus: 
Clifford Smith, Reginald Barker, William S. Hart
Käsikirjoitus: 
C. Gardner Sullivan
Näyttelijät: 
Bessie Love, Charles K. French, Ernest Swallow, Gertrude Claire, Herschel Mayall, Louise Glaum, William S. Hart

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.