Fehérlófia (1981)

Unkarilainen elokuva on ainakin henkilökohtaisesti varsin tuntematonta aluetta, saati sitten unkarilainen animaatio, jota olen toistaiseksi nähnyt vain kahden teoksen verran. Toinen näistä kahdesta on Suomessakin videolla julkaistu Kettupoika Vuk, toinen taas obskuuri taidetrippi nimeltä Fehérlófia. Riippumatta siitä minkälaisella taustalla lukija on varustettu, voin melkoisella varmuudella sanoa, ettei mitään vastaavaa ole koskaan tullut nähtyä, on tämä niin uniikki elokuva kerta kaikkiaan. Tekijöistä lienee melko turha paljon puhuakaan, sillä heidän nimensä tai muut elokuvansa tuskin sanovat meikäläisille yhtään mitään. Elokuvan ohjannut Marcell Jankovic on kuitenkin nimetty useammankin kerran maailman parhaimpien animaattoreiden joukkoon pelkästään jo Fehérlófian perusteella.

Fehérlófian tarina on yhdistelmä Euraasian paimentolaiskansojen vuosituhansia vanhoja legendoja ja tarinoita. Kauan ennen elokuvan tapahtumia maailmaa hallitsi oikeamielinen kuningas, jolla oli kolme tytärtä. Helvetin porttien päällä kasvoi tuolloin valtava tammi, jossa oli 77 oksaa, joilla istui 77 korppia sekä 77 juurta, jolla istui 77 lohikäärmettä. Jossain vaiheessa paha kuitenkin pääsi Helvetistä valloilleen ja kolme lohikäärmettä veivät prinsessat mukanaan alamaailmaan. Myöhemmin pyhä valkoinen tamma synnytti kolme poikaa: Raudanhierojan, Maanmurentajan sekä veljistä nuorimman ja vahvimman, Puunravistaja eli Fehérlófian, joka saa poikkeukselliset voimansa hevosen imetettyä häntä 21-vuotiaaksi. Äitinsä kuoleman jälkeen veljet tekevät liiton ja lähtevät pelastamaan prinsessoja Helvetistä. Matkalla törmätään mm. menninkäiseen, jonka taikaparrasta taotaan taikamiekka sekä aarnikotkaan, joka kuljettaa Fehérlófian Helvetistä 12 nautaa, 12 viinitynnyriä sekä sankarin toista jalkaa vastaan.

Tällaisilla kansantarinoihin perustuvilla elokuvilla on jotain perustavanlaatuista viehätysvoimaa, jota useimmilta nykyaikana kirjoitetuilta yksinkertaisesti puuttuu. Tässä tapauksessa tarinan perusrakenne on varmasti universaalein mahdollinen, eli prinsessanpelastuspuuhat ja lohikäärmeet jne. Kuitenkaan Fehérlófia ei suoranaisesti tuo mieleen tai muistuta yhtään toista meikäläistä tarinaa, siitä pitävät huolen sen omalaatuiset fantasiaelementit, jotka saattavat mennä länsimaisilta katsojilta yli hilseen. Fehérlófian viehätys perustuukin nimenomaan sen tapaan hylätä kaikki yleisjärjen ja nykytieteen konventiot ja keskittyä omaan omituiseen mytologiseen kontekstiinsa, jossa kaikki eriskummallisimmatkin käänteet ovat normaaleja ja järkeenkäypiä, alkaen vaikka taivasta ja universumia kannattelevasta jättiläispuusta, jonka ravisuttaminen uhkaa eräässä vaiheessa pudottaa taivaan tarinan henkilöiden niskaan.

Jos Fehérlófia jossain loistaa aivan erityisesti niin visuaalisessa toteutuksessa sittenkin. Kaikenlaisen mielikuvituksettoman disneymäisen konservatiivisen naturalismin voi tämän elokuvan kohdalla unohtaa kertaheitolla, Fehérlófia nimittäin yhdistää näyttävällä tavalla psykedeeliä avantgardea, mystiikkaa ja etnompaa kuvastoa, vähän kuin Alejandro Jodorowskyn teoksissa konsanaan. Jokainen Fehérlófian kuva on täynnä uniikkia designia sekä voimakkaita värejä, ja siirtymät kohtauksesta toiseen ovat parhaimmillaan vähintäänkin mielenkiintoisia. Visuaalista antia on vaikea sanoin kuvata, kun sitä ei oikein pysty mihinkään vertaamaan. Sanotaan vaikka että se on ainutlaatuista silmäkarkkia alusta loppuun. Suosikkikohtaukseni koko elokuvasta on pieni muutaman sekunnin pituinen siirtymä, jossa kuvataan aarnikotkaa pyörittämässä tyyliteltyä hakaristiä. Hakaristi siis symboloi tässä aurinkoa, ei natseja.

Erityisen paljon pidin elokuvan unkarilaisista ääninäyttelijöistä, jotka panivat alusta lähtien parastaan. Soundtrack muodostuu pääosin 70-lukulaisesta avaruusmusiikista ja syntikkapörinästä, josta oikeastaan itse pidän paljonkin. Vanhaa syntikkamusiikkia on harmittavan vähän ylipäänsä osattu elokuvissa hyödyntää.

Omaan makuuni Fehérlófia potkii niin vimmatusti kuin animaatio koskaan voi potkia. En ikipäivänä usko tämän olevan kaikkien makuun samalla tavoin kuin itselleni, mutta onpahan ainutlaatuinen ja piristävän erilainen elokuvaelämys. Jos valkoisen kanin seuraaminen kiinnostaa ja altaan syvä pää kutsuu, sopii ennakkoluulottoman katsojan katsastaa myös Fehérlófia.


Arvio: 5/5

FEHÉRLÓFIA, 1981 Unkari

Tuotanto: Román Kunz

Ohjaus: Marcell Jankovic

Käsikirjoitus: Laszlo Arany

Näyttelijät: Vera Pap, Mari Szemes, György Cserhalmi, Ferenc Szalma, Szabolcs Tóth,