Metropolis (1927)

Fritz Langin Metropolis ei ole vain elokuva, vaan käsite. Se oli aikoinaan yksi ensimmäisistä täyspitkistä tieteiselokuvista, aikakautensa kallein elokuva sekä yksi vaikutusvaltaisimmista alan teoksista koskaan, muutoinkin kuin elokuva-alalla. Se kummittelee kaikkialla ympärillämme ja törmäämme siihen lähes kaikkialla, niin vaikutusvaltainen se on. Tavallaan onkin ironista, ettei itse teos saanut ilmestyessään kovinkaan mairittelevaa vastaanottoa ja sen ohjaajakin on pitänyt teostaan hupsuna sekä epätyydyttävänä tekeleenä. Ilmestyessään megakallis elokuva floppasikin lippuluukuilla ja ajoi tuotantoyhtiönsä konkurssiin. 

Lopullisesti Metropolis katosi kansainvälisillä markkinoilla, josta siitä oli liikkeellä loputon määrä eripituisia ja eri levittäjien leikkelemiä versioita. Vuosien varrella on ollut useampiakin yrityksiä restauroida elokuva alkuperäiseen asuunsa, mutta puuttuvan materiaalin vuoksi työ on ollut varsin puutteellista. Vuonna 2008 löydettiin Buenos Airesista lähes täydellinen kopio, jonka avulla pystyttiin Metropolis viimein entisöimään lähes alkuperäiseen asuunsa. Arvosteluni perustuu juurikin tähän uusimpaan ja tarkimpaan saatavilla olevaan versioon.

Elokuvan tarina on klassista dystooppista scifiä. Eletään vuotta 2030 Metropoliksen kaupungissa, joka on jakautunut äärimmäisen rikkaisiin valtaapitäviin sekä äärimmäisen köyhiin orjamaisiin työläisiin. Tarinan alussa kaupunkia johtavan Joh Fredersenin (Alfred Abel) poika Freder (Gustav Fröhlich) rakastuu pyhimysmäiseen työläisten sankariin Mariaan (Brigitte Helm). Yksi asia johtaa toiseen ja lopulta Freder alkaa sympatisoida köyhää proletaaria, mistä pojan isä ei luonnollisesti pidä vaan palkkaa hullun tiedemiehen Rottwangin (Rudolf Klein-Rogge) kidnappaamaan Marian ja asettamaan Marian tilalle robotin, joka tuhoaa hänen maineensa pyhimyksenä sekä Frederin rakastajana. Eräissä jenkkiversioissa viittaukset luokkasotaan on poistettu ja paljastetaankin että kurjat työläiset ovat oikeasti robotteja!

Metropoliksen suhteen ei budjetissa tosiaankaan ole säästelty ja sen kyllä huomaa. Mahtipontiset lavastukset, upeat kaupunkikuvat sekä yleinen megalomaanisuus loistaa elokuvan joka huokosesta etenkin jälkimmäisen puolikkaan aikana. Kubismia, ekspressionismia sekä art decoa sekoittava design on ilo silmälle ja sitä on syystäkin matkittu elokuvan ilmestymisen jälkeen yhden jos toisenkin tekijän taholta. Jopa elokuvan erikoistehosteet ovat täysin ajattomia ja poikkeuksellisen hienoa katseltavaa edelleen. Visuaalisesti Metropolis on todennäköisesti parhaita tai jopa paras koskaan tehty elokuva. Vähän höpsöksi ja lapselliseksi moitittu tarina ei oikeastaan omalla kohdallani niinkään häirinnyt, ehkäpä ainoastaan kristilliset viittaukset tuntuivat ajoittain varsin päälle liimatuilta.

Henkilökohtaisesti ongelmallisimmaksi puoleksi elokuvassa koin sen liiankin megalomaanisen ja täyteenahdetun toteutuksen etenkin jälkimmäisen puolikkaan aikana. Fritz Langin aikaisempien pitempien eeposten aikana toiminta oli jaettu pitkin elokuvaa sopiviksi annoksiksi, mutta Metropoliksessa tykitetään lopussa täysillä ja tauotta melkein kolmen vartin, tunninkin edestä, mikä on mielestäni aivan liikaa. Liika tauoton vauhti ja toiminta aiheutti ainakin itselleni ähkyn ja söi lopun tehoa huomattavasti. Toinen pieni ongelma mielestäni on Frererin hahmo, joka periaatteessa yhdessä ainoassa kohtauksessa rakastuu tuosta vain Marian kanssa ja muuttuu silmänräpäyksessä hemmotellusta aristokraatista työläisten ystäväksi. Gustav Frölich on lisäksi mielestäni lisäksi rooliinsa ehkä hieman yli-ikäinen ja epäuskottava. Muutoin en moitittavaa elokuvasta oikeastaan keksi.

Kokonaisuutena Metropolis on kuitenkin erittäin vahva elokuva, vaikkei täydellinen olekaan. Mielestäni sen maine perustuukin ehkä enemmän sen legendaariseen pioneeristatukseen, vaikuttavaan ulkoasuun, faktaan että se oli yksi Hitlerin suosikkielokuvista sekä tosiasiaan, ettei sitä ole ollut mahdollista nähdä alkuperäisenä versiona lähes sataan vuoteen kuin sen varsinaiseen timanttisuuteen. En itse olisi valmis kutsumaan sitä varsinaisesti maailman tai edes ohjaajansa parhaaksi elokuvaksi, mutta kyllä tämä yleissivistyksen vuoksi on jokaisen joskus koettava vaikkei aihe varsinaisesti kiinnostaisikaan.



Arvio: 4/5

METROPOLIS, 1927 Saksa

Tuotanto: Erich Pommer

Ohjaus: Fritz Lang

Käsikirjoitus: Fritz Lang, Thea von Harbou

Näytteljät: Rudolf Klein-Rogge, Alfred Abel, Gustav Frölich, Birgitte Helm