Matrix Reloaded (2003)

Huomio. Eräässä kohtauksessa kelmit katsovat televisiosta Hammerin The Brides of Draculaa, yhtä omista suosikkielokuvistani koskaan. Jos ei muusta niin siitä ainakin pisteet Wachowskeille!

Niin siinä sitten kävi. Tom ”Neo” Andersonista (Keanu Reeves) tuli edellisen elokuvan lopussa valittu messias ja supersankari, Matrixia mielensä mukaan muovaamaan pystyvä übermies jolle kukaan, edes agentit eivät voi yhtään mitään. Vauhdikas tarina Neon itsensä ja maailman todellisen luonnon löytämisestä oli paitsi mukiinmenevä elokuva, myös aikoinaan valtaisa hitti, jota imitoitiin ja parodioitiin nopeasti kuoliaaksi ja josta kirjoitettiin kirjoja ihan kyllästymiseen asti. Neljä vuotta myöhemmin aika oli viimein kypsä koko roskan uudelleen tulemiselle peräti kahden, kolmen elokuvan voimin. Ja kyllä, näitä hekumoitiin kuin Jeesuksen toista tulemista konsanaan.

Matrix Reloaded sijoittuu muutaman kuukauden ajassa ensimmäisen osan jälkeen. Neo on nyt siis supermessias, joka elokuvan alussa näkee enneunen Trinityn (Carrie-Anne Moss) kuolemasta. Aikaa myöden katsojalle paljastuu, että suuri koneiden armada on lähestymässä ihmisten viimeistä turvapaikkaa, Siionia ja Oraakkeli (Gloria Foster) käskee Neoa etsimään käsiinsä mystisen Keymakerin (Randall Duk Kim), jonka ranskaa ja puutaheinää jauhava Merovingi (Lambert Wilson) on vanginnut. Samalla opimme, että ilkeästä Agentti Smithistä (Hugo Weaving) on edellisen elokuvan jälkeen tullut omin päin liehuva tietokonevirus, joka paitsi haastaa Neon voimissa, myös pystyy monistamaan itseään loputtomasti. Päämäärätön ja sekava tarina etenee töksähdellen kohti lopullista huipennustaan, jossa Neo joutuu tekemään valinnan ihmiskunnan ja tyttöystävänsä välillä.

Matrix Reloadedin ensimmäinen ja pahin kompastuskivi on sen kyvyttömyys jatkaa uskottavasti edellisen osan täydelliseen umpikujaan ajautuvaa lopetusta. Neo on nyt käytännössä jumala, joka pystyy muuttamaan Matrixia mielensä mukaan. Mitä tahansa jatko-osissa tapahtuukaan, voidaan aina kysyä, miksei Neo yksinkertaisesti käytä rajattomia taikavoimiaan onglemiaan ratkoessa ja esim. hoitele vihulaisia kerralla siliäksi vaan päättää kerta toisensa jälkeen antautua kymmenien minuuttien pituisiin näyttäviin, mutta täysin jännityksettömiin sekä päämäärättömiin turpajuhliin. Miksi jumala vetää pahista pataan kun voisi taikoa ilkiön niskaan vaikka kaikki Egyptin vitsaukset tai räjäyttää konnat vaikka ajatuksen voimalla muusiksi.

En muista montaakaan kertaa kiinnittäneeni erityisesti huomiota katsomani elokuvan dialogiin, mutta Matrix Reloaded on siinäkin suhteessa poikkeuksellinen. En muista kuulleeni yhtä tyhjänpäiväistä ja aivotonta tekstiä missään elokuvassa koskaan. Ilmeisesti Wachowskit kuvittelivat tätä tekelettä kirjoittaessaan, että sisällötön humpuuki, muutaman hienolta kalskahtavan sanan loputon toisteleminen tai yksinkertaistenkin asioiden lausuminen mahdollisimman epäselvästi ja pitkällä kaavalla tekee elokuvasta syvällisen tai älykkään. Noh, eipä tee. Kaikkein pahin turhauttavan pupun ja tarkoituksettoman blaablaan multihuipentuma on Neon kohtaaminen Arkkitehdin (Helmut Bakaitis) kanssa. Kymmenkunta minuuttia pitkässä kohtauksessa ukko höpäjää loputonta litaniaa sivistyssanoja miten sattuu todennäköisesti näyttelijän ja käsikirjoittajien itse ymmärtämättä niistä puoliakaan. Tiettävästi Arkkitehdin roolia tarjottiin Sean Connerylle, mutta mies kieltäytyi, koska ei löytänyt koko jutusta päätä eikä häntää.

Näyttelijöistä puhuin jo edellisen osan arvostelussani, jossa mainitsin ettei heidän eleettömyytensä varsinaisesti itseäni ole häirinnyt koskaan. Sen sijaan täydellinen kemian sekä persoonallisuuden puute syö tarinaa pahasti. Tällä kertaa paperisia hahmoja ja skitsofreeniset mittasuhteet sekavuudessa saavaa juonta on yritetty paikkailla lisäämällä tarinaan aivan liikaa uusia hahmoja, joista oikeastaan yhdelläkään ei oikeasti ole mitään järkevää sanottavaa tai persoonallisuutta. Uusista hahmoista Merovingi on ainut oikeasti tunteita herättävä, joskin nekin tunteet ovat lähinnä negatiivisia. Lambert Wilson herättää lähinnä myötähäpeää pakotetulla naamanvääntelyllään, pseudofilosofisilla höpinöillään sekä kamalalla aksentillaan. Sen sijaan Hugo Weaving on edelleen oma mahtava itsensä ja hänen pärstäänsä tässä elokuvassa nähdään kait enemmän kuin tarpeeksi.

Kun voittamattoman Neon turpasaunoissa ei ole jännityksen häivääkään eikä yhdelläkään hahmolla kiinnostavaa persoonallisuutta enempää kuin korillisella munia, ei elokuvan runsaista näyttävistä toimintakohtauksista jaksa loppujen lopuksi välittää hölkäsen pöläystä. Lopulta käteen jää lähinnä äärimmäisen epätasaisesti rytmitetty, kaoottisen skitsofreeninen, suunnilleen kaikkien tarinankerronnan perusasioiden kanssa suhmuroiva ja tunneasteikolla paperiakin ohuempi mukaälykäs humpuukielämys muutamalla tyylikkäällä kivalla kikalla höystettynä.


Arvio: 1.5/5

MATRIX RELOADED, 2003 USA, Australia

Tuotanto: Joel Silver

Ohjaus: Wachowski-veljet

Käsikirjoitus: Wachowski-veljet

Näyttelijät: Keanu Reeves, Laurence Fishburn, Carrie Anne Moss, Hugo Weaving