5 Centimeters per second (2007)

Makoto Shinkai on nimi, joka itselleni on etäisesti ollut tuttu jo vuodesta 2003, eli suunnilleen miehen ensimmäisestä lyhytelokuvasta Voices of a distant starista lähtien. Elokuva oli aikoinaan pienoinen sensaatio, sillä koko puolituntinen näyttävä tieteisanime oli alusta loppuun vain yhden ihmisen tekemä. Itse en sitä kuitenkaan katsonut kuin vasta hiljattain, törmättyäni Makoto Shinkaihin toistamiseen tämän 5 centimeters per secondin kautta. Kolmessatoista vuodessa ohjaajasta on tullut yksi alan suurista nimistä, suunnilleen jokainen hänen työnsä on putsannut palkintopöydät toisensa jälkeen ja onpa miekkosta jo kehuttu itsensä Hayao Miyazakin työn jatkajaksi. Mikään ihan turha kaveri tuskin on siis asialla. 5 centimeters per second on yksi tekijänsä kiitetyimmistä ja tunnetuimmista töistä ehkäpä Garden of Wordsin ohella. Henkilökohtaisesti en tiedä näiden saatavuudesta Suomessa, mutta epäilen ettei tällaista tavaraa ihan helpolla mistään kotoisista lähimarketeista löydä.

5 centimeters per secondin tarina on jaettu kolmeen osaan, joista kukin kuvaa kahden nuoren suhdetta. Ensimmäinen osa kuvaa pojan ja tytön ystävyyttä alakoulussa, toinen nuorta romanssia lukiossa ja kolmas kuvaa nuorten aikuisuutta ja väistämätöntä eroamista toisistaan. Mitään suurta seikkailua tai jännittävää juonta ei elokuvassa nähdä, vaan pääpaino on henkilökohtaisessa tunteessa ja ihmissuhteissa. Myöskään vähän imelästä aiheestaan huolimatta elokuva ei sorru joutavaan siirappiin ja sentimentaalisuuteen niin kuin moni muu vastaava teos.

Tyyliltään leffa ei oikeastaan voisi juuri yhtään enempää erottua perinteisistä japanilaisista anime-elokuvista, etenkin Miyazakin ja Ghiblin teoksista. Shinkain elokuvissa ei yleensä ole ollenkaan perinteistä toimintaa, fanserviceä tai huumoria vaan pääpaino -kuten sanottua- on tunteessa ja tunnelmassa. Suuri osa elokuvasta kerrotaan sisäisenä monologina, hiljaisuutta ja ympäristön ääniä kuullaan lähes jokaisessa kohtauksessa kun taas varsinaista musiikkia vain toisinaan. Tyylillisesti lähtisin vertaamaan tätä elokuvaa johonkin 70-luvun neuvostoliittolaisiin teoksiin, erityisesti Yuri Norsteinin vastaavanlaisiin rauhallisiin animaatioihin, ehkä Andrei Tarkovskin mietiskeleviin teoksiin sekä Yasujiro Ozun yksinkertaisiin draamoihin, joista tämäkin teos lienee saanut vaikutteita.

Aivan erityisen ansiokasta Shinkain elokuvissa on tyypillisesti niiden visuaalinen, suorastaan silmiä hivelevä teräväpiirtoanimaatio sekä huolellinen väritys, jotka eivät tälläkään kertaa jätä kylmäksi. Ohjaaja on erityisen taitava visuaalinen kertoja, joka painottaa töissään huomattavasti yksityiskohdiltaan rikasta ja realistista ympäristöä ja luontokuvastoa. Animaation taso yleensäkin on erittäin korkea, hahmot ja ympäristö liikkuvat sulavasti kohtauksesta toiseen ja jokainen kuva tuntuu tulvivan loputtomasti pieniä yksityiskohtia. Erityisesti elokuvassa kiinnitti huomioni ohjaajan poikkeuksellinen tapa käyttää tarkkaa varjostusta. Verrattuna esim. juuri katsomaani Batman: The Killing Jokeen tai moniin muihin näkemiini nykyanimaatioihin ero on huomattava, positiivisella tavalla. Garden of Wordsissa varjojen käyttö on vieläkin tasokkaampaa.

Loppujen lopuksi ei elokuvasta oikeastaan voi kovinkaan helpolla mitään kaksista nipotettavaa. Ehkä tämä on suurelle osalle ihmisistä vähän turhankin taiteellinen ja simppeli, mene ja tiedä. Jos sattuu pitämään vähän hidastempoisemmasta kerronnasta, yksinkertaisesta juonesta ja vahvasta tunnelmasta, luulisi tämänkin elokuvan iskevän kuin tuhat volttia. Itse pidin kyllä kovasti tästä samoin kuin ohjaajan muistakin töistä. Ei tämä nyt uutta Miyazakia ole, mutta melkein ainakin.

秒速5センチメートル Byosoko Go Senchimetoru, 2007 Japani

Tuotanto: Makoto Shinkai

Ohjaus: Makoto Shinkai

Käsikirjoitus: Makoto Shinkai

Näyttelijät: Ayaka Onoue, Kenji Mizuhashi, Satomi Hanamura, Yoshimi Kondou