Osteriprinsessa (1919)

Kun puhutaan saksalaisista mykkäelokuvista, ensimmäisenä mieleen jokaiselle tulee varmasti F.W. Murnaun ja Fritz Langin kaltaiset virtuoosimaiset ohjaajat, ekspressionistinen synkistely ja valtava määrä klassisia kauhuelokuvia Tohtori Caligarin kabinetista ja Nosferatusta lähtien, mikä tuskin onkaan ihme. Ernst Lubitschin vuonna 1919 ensi-iltansa saanut Osteriprinsessaeroaa muista aikalaisteoksista kuin mustikka maidosta. Kyseessä ei nimittäin ole millään muotoa synkistelevä tai edes ekspressionistinen elokuva, vaan riehakas, iloinen satiirinen komedia, jota toisinaan on leikillisesti kutsuttu myös mykäksi musikaaliksi sen sisältämän pitkän musiikki- ja tanssikohtauksen vuoksi.

Elokuvan tarina kertoo upporikkaasta poroporvarista nimeltä herra Quaker, joka elää äärettömän suuressa ökykartanossaan valtaisan palvelijoiden armeijan sekä täysin pilalle hemmotellun tyttärensä kanssa. Herra Quaker kutsuu itseään "Osterikuninkaaksi", mistä tytär onkin saanut lempinimensä "Osteriprinsessa". Tarinan alussa tytär lukee lehdestä kilpailijansa Kenkäplankkiprinsessan menneen naimisiin kreivin kanssa, mistä tyttö suuttuu ja vaatii rikasta isäänsä hankkimaan itselleen prinssin. Samaan aikaan toisaalla köyhtynyt prinssi Nucki asustaa ystävänsä Josefin kanssa pienessä huoneistossa ja elättelee toivoa päästä rikkaisiin naimisiin. Mies lähettää ystävänsä naimapuuhia suunnittelevan ökyperheen kartanolle järjestelemään asioita ja hupsun väärinkäsityksen jälkeen Josef päätyy tossun alle rikkaan raivottaren aviomieheksi. Tuore siippa on kuitenkin onnellinen, onhan hänellä rikkaassa talossa kuitenkin nautittavanaan loputtomat määrät ruokaa ja alkoholia. Samaan aikaan oikea prinssi juopottelee estotta saamillaan lainarahoilla ja päätyy erinäisten hassujen vaiheiden kautta vasta-avioituneen rikkaan raivottaren sänkyyn.

Osteriprinsessa on komedia omaan makuuni. Elokuvaa ei ole rakennettu yksinkertaisen rymistelyn tai yhden keskushahmon ympärille, vaan kyseessä on enemminkin eräänlainen oman aikansa ja maailmansa hilpeä karikatyyri, joka nauraa estotta ihmisten kevytmielisyydelle ja tyhjäpäiselle materialismille. Tarinan perusasetelma itsessään on käänteinen tuhkimotarina ja kolmiodraama, jonka hahmoista yksikään ei ole perinteinen puhtoinen ja "normaali" vaan loputtomasti ahmimisen, juopottelun ja naimisen perässä juoksenteleva tyhjäpää. Pahin materialisti kaikista on täysin kyltymätön Osteriprinsessa itse, joka täysin estotta tuhoaa ylellisyystavaroita, kantaa tuntemattomia miehiä kotiinsa sekä viettää huomattavia aikoja lähinnä muiden paijattavana ja palveltavana. Toisin kuin prinssi ja hänen ystävänsä, Osteriprinsessa itse ei näe omassa elämässään mitään humoristista tai epänormaalia. Ylensyönyt porvari-isä taas ei voisi vähempää välittää rahasta ja syömisestä kummemmista asioista.

Visuaalisesti Osteriprinsessa on erittäin tyylikästä jälkeä. Mistään myöhemmistä ekspressionistisista tyylittelyistä ei tämän elokuvan kohdalla ole jälkeäkään, vaan lavastusta hallitsee art deco, joka elokuvan tekoaikaan miellettiin porvarilliseksi taiteeksi. Ohjaajalleen tyypillisesti lähes jokainen otos on huolella toteutettu ja niistä tuntuu löytyvän jokaisella katselukerralla uusia juttuja ja visuaalisia gageja. Ohjaajalleen tyypillisesti elokuvassa nähdään myös erittäin tarkkaan toteutettuja näyttäviä joukkokohtauksia, joista se kuuluisia foxtrot-kohtaus lienee kaikkein kuuluisin. Ikäänsä nähden leffan toteutus on hyvinkin sujuvaa ja nykyaikaista eikä tunnu hetkeäkään monen muun aikalaisteoksen tavoin pölyttyneeltä teatterilta.

Keskeinen näyttelijäkolmikko tekee elokuvassa erinomaista työtä. Ossi Oswald on erittäin vakuuttava raivopäisenä ja pilalle hemmoteltuna tyttärenä, prinssi Nuckia esittävä Harry Liedtke dominoi jokaista kohtausta jossa on mukana sekä Josefia esittävä kalju, kotkannokkainen Julius Falkenstein on roolissaan erinomaisen ilmeikäs ja hauska sortumatta kertaakaan ylinäyttelemiseen. Eikä unohtaa sovi myöskään pöhöttynyttä herra Quakeria näyttelevää ja parissa kohtaa naamaansa hupaisasti vääntelevää Victor Jansonia, joka niinikään tekee erinomaista työtä roolissaan.

Henkilökohtaisesti pidän Osteriprinsessasta erittäin paljon. Harvan mykän komedian kohdalla on tullu niin paljon hirnuttua kuin tämän elokuvan tapauksessa. Ehkä hienointa siinä kuitenkin on, ettei se yritä useimpien komedioiden tavoin vääntää rautalangasta ja selittää itseään liian helpolla auki, vaan sen kohdalla on ymmärretty jättää sopivasti tulkinnanvaraa sekä avoimia kysymyksiä katsojan itsensä pähkäiltäväksi. Harva romanttinen komedia on oikeastaan katsomisensa jälkeen jäänyt mieleen pyörimään ja pakottanut syventymään itseensä samalla tavoin kuin Osteriprinsessa, mikä on ehdottomasti hyvän elokuvan merkki.

Arvio: 5/5

DIE AUSTERPRINZESSIN, 1919 Saksa

Tuotanto: Paul Davidson

Ohjaus: Ernst Lubitsch

Käsikirjoitus: Hanns Kräly, Ernst Lubitsch

Näyttelijät: Ossi Oswalda, Harry Liedtke, Julius Falkenstein, Victor Janson