Nosferatu (1922)

Henkilökohtaisesti Nosferatu on enemmän kuin lähes mikä tahansa muu elokuva, enemmänkin myytti tai legenda, johon aikoinaan muistettiin kaikissa alan julkaisuissa jatkuvasti viittailla ja näyttää viekoittelevia kuvia, mutta jota minulla ei henkilökohtaisesti ollut ennen uutta vuosituhatta mahdollista koskaan nähdä kunnollisten videojulkaisujen puuttumisen vuoksi. Nykyisin olen sen nähnyt kaksikin kertaa, toisen kammottavilla digitaalimusiikeilla ja toisen asiallisemmalla raidalla. Elokuva itsessään oli ilmestyessään ohjaajansa F.W. Murnaun eräänlainen läpimurtoteos ja kaikkien aikojen tärkeimmistä kauhuelokuvista sekä ensimmäinen Dracula-filmatisointi, joka vieläpä kuvattiin ajan hengen mukaisesti enempiä lupia kyselemättä.

Tarinahan on taatusti kaikille tuttu. Jonathan Hutter (Gustav van Wangenheim) matkustaa Transilvaniaan tapaamaan salaperäistä kreivi Orlokia (Max Schreck) asunnonvälitysmielessä. Alusta lähtien tuhon merkit ovat ilmassa, kun miehen matkalla tapaamat paikalliset kavahtavat kreivin nimeä ja varoittavat Hutteria menemästä ”aaveiden maahan”. Salaperäinen kreivi on luonnollisesti vampyyri ja verenimijä, joka päättää tehdä Hutterin kotikaupungista uuden asuinsijansa. Alkaa kilpajuoksu siitä, kumpi ehtii pahaa-aavistamattomaan kaupunkiin ensin, ruttoa ja kuolemaa kylvävä vampyyri Orlok vaiko lähenevästä tuhosta varoittava Hutter.

Varmaan sanomattakin selvää, että elokuvan ikonisin hahmo on vampyyrikreivi itse. Raskaasti maskeeratun Max Schreckin esittämä siankorvainen, rotanhampainen ja luiseva kreivi Orlok on äärimmäisen kaukana myöhemmistä gigolomaisista Dracula-tulkinnoista; todella vastenmielinen ja uhkaava ilmestys, jonka veroista harvoin on kauhuelokuvissa nähty. Kaikenlainen väkivalta ja vähäisinkin erotiikka loistaa elokuvasta täydellisesti poissaolollaan, samoin kaikki nykykauhun temput ja kliseet. Nosferatu ei edes ole pelottava tai puistattava nykymielessä vaan ennen kaikkea karmiva ja ahdistava, painajaismaisen painostava, selkäpiitä pitkin ihon alle pikkuhiljaa hiipivä ja tunnelmallisen hiljainen. Aikansa saksalaisille elokuville poikkeuksellisesti Nosferatua ei ole kuvattu mielikuvituksellisissa lavasteissa vaan oikeassa elävässä ympäristössä, mikä antaa teokselle poikkeuksellista uskottavuutta ja syvyyttä. Uhkaavien varjojen käyttö kerronnassa on erityisen hyvin toteutettu.

Hahmoista toinen suosikkini on klassinen Renfield, joka tässä teoksessa tunnetaan myös nimellä Knock (Alexander Granach). Hahmo on vampyyrikreivin laskuun työskentelevä klassinen kikattava hyönteisiä ja rottia syövä hullu ja takkutukkainen kääpiö. Pienenä harmina vampyyrinmetsästäjä van Helsingistä on tässä versiossa tehty vain vähäinen sivuhahmo ja pääpaino on enemmän Hutterissa ja tämän vaimossa, joista en kummastakaan oikeastaan pidä ollenkaan. Hutteria esittävän Gustav von Wangenheimin näyttely on varsinkin elokuvan alussa todella yliampuvaa ja häiritsevää.

Nykyaikana Dracula lienee kaikista maailman romaaneista eniten filmatuimpia sadoilla ja tuhansilla erilaisilla versioilla. En aio enkä varmaan tulekaan katsomaan niitä kaikkia koskaan, mutta voin jo lähes varmasti sanoa tämän version olevan niistä todennäköisesti kaikkein parhain. Bela Lugosin tähdittämään näkemykseen verrattuna Nosferatu ei ole läheskään yhtä pökkelä ja pölyttynyt, Hammerin erinomainen jännittävämpi versio taas ei saavuta samanlaista synkän karmivaa tunnelmaa kuin Nosferatu ja Francis Ford Coppolan versiota en henkilökohtaisesti pidä edes Bela Lugosin vastaavan veroisena. Nosferatu onkin jäänyt vampyyrielokuvien keskuudessa suureksi yksinäiseksi, jota ei oikeastaan ole edes yritetty suoraan matkia. Nosferatun itsensä pohjalta tosin on tehty kaksikin erinomaista teosta: Werner Herzogin ohjaama sekä Klaus Kinskin tähdittämä hieno ja vähän erilainen uusversio 70-luvulta sekä 2000-luvulla ensi-iltansa saanut Shadow of the Vampire, joka kertoo fiktiivisen ja persoonallisen tarinan alkuperäisen Nosferatun tekemisestä.



Arvio: 4.5/5

NOSFERATU, EINE SYMPHONIE DES GRAUENS, 1922 Saksa

Tuotanto: Enrico Dieckmann, Albin Grau

Ohjaus: F.W. Murnau

Käsikirjoitus: Henrik Galeen Bram Stokerin romaanin pohjalta.

Näyttelijät: Gustav von Wangenheim, Max Schreck, Henrik Galeen, Alexander Granach