Dawn of the Dead (1978)

Tavallinen päivä George Romeron vaihtoehtoisessa Amerikassa. Night of the Living Deadissa yksittäisiä kalmoja nousi haudoistaan janoten ihmislihaa. Syyksi zombiepidemialle esitettiin maata kiertävän mystisen satelliitin vaikutusta, kemikaaleja tai jotain muuta salaliittoa. Dawn of the Deadissa zombiepidemia on levinnyt maailmanlaajuiseksi vitsaukseksi, eivätkä selviytyjätkään enää tahdo löytää paikkaa, jossa yönsä viettää. Uutiskanavan leivissä työskentelevä duo lyöttäytyy yhteen eläviä ja kuolleita metsästävien sotilaiden kanssa. Turvapaikakseen nämä keksivät linnoittaa vanhan ostoskeskuksen, jossa ruokaa, lääkintätarpeita ja aseita on vaikka toisenkin zombiapokalypsin tarpeisiin. Ostarin aivokuolleet asiakkaat vain jatkavat partiointiaan kauppojen käytävillä, joten sankareidemme on syytä olla varuillaan.

George Romerolta oli nerokas väläys sijoittaa zombiklassikkonsa jatko-osa ostarin kaltaiseen konsumerismin temppeliin. Dawn of the Deadissa nähtävä ostosparatiisi oli siis oikeasti olemassa ja aktiivikäytössä, ja Romeron kuvausryhmä saikin puljun omistajalta luvan käyttää tiloja öisin mielensä mukaan, kunhan nämä vain siivoaisivat jälkensä. Dawn of the Deadin veri- ja suolenpätkäkarnevaalin sekä ostarin käytävillä rullaavien moottoripyörien perusteella tuotantoryhmällä varmasti riittikin jynssättävää. Mitäköhän ostarin kaupat ja näiden myymien tuotteiden valmistajat mahtoivat tuumata omistustensa hyödyntämisestä Dawn of the Deadin kaltaisessa leffassa? Itse olisin jo melkein maksanutkin Romerolle saadakseni tuotemerkkini vilahtamaan kaikkien aikojen zombiklassikossa.

Massakulutuksen katedraali toi Dawn of the Deadin töppöjahtiin myös aimo tukun satiirista ja yhteiskunnallistakin sävyä. Romeron ostarilla vaeltavat aivokuolleet kuluttajat ja new age -hörhöt ovatkin kuin parodiaa Philip Kaufmanin Ihmispaholaisten sieluttomista ihmisenkuorista. Paljon paremmaksi eivät pistä useimmat elävät ihmisetkään, tuhlaavathan nämä suurimman osan ajastaan kiistelemiseen sekä lapselliseen ajanvietteeseen. Romero myös näyttää meille, kuinka kaiken kaaoksen keskellä väkivallasta nauttiva punaniskaisempi väestönosa ottaa zombijahdin silkan huvin ja ampumaurheilunkin kannalta. Vaikka ihmiskunta siis selviäisikin apokalypsistä, olisivat selviytyjät todennäköisesti itsekin likimain zombien veroisia matalamielisiä raakalaisia.

Muistan katsoneeni Dawn of the Deadin alkujaan 15-kesäisenä, ja hämmennyin elokuvan halvoista erikoistehosteista. Kaikenlaisiin elokuviin tottuneena en enää vanhemmalla iällä nähnyt Romeron klassikon nuhjuisuudessa mitään pahaa, pikemminkin nautin kaikesta rähmästä. Zombithan eivät näin vanhassa leffassa vastaa nykyajan laatuvaatimuksia, vaan näyttelijöiden kasvoja on vain maalattu sinertävän harmaalla maalilla – arvatenkin korostamaan punaisia veri- ja gore-efektejä. Tarinakerronnan kannalta kuitenkin vain kasvomaaleille annetulla merkityksellä on väliä, ja humoristisena selviytymiskauhuna Dawn of the Dead lukeutuukin kaikkien aikojen klassikoihin. Motoristina nähtävän viiksekkään Tom Savinin gore-efektit ovatkin innoittaneet ansaitusti valtavat määrät jäljittelijöitä, onpa yksi Dawn of Deadin tapoistakin päätynyt Cancer-nimisen death metal -bändin kansikuvaankin.

Useimmat Romeron zombikauhun ystävät varmaan tietänevätkin elokuvasta olevan liikkellä kaksi erilaista versiota. Amerikkalaisten tekijöiden ohella Dawn of the Deadin tuotantoon ja rahoittamiseen osallistui myös Dario ja Claudio Argenton johtama italialainen ryhmittymä. Vastineeksi tuestaan italialaiset saivat Euroopan levitysoikeudet Romeron leffaan, ja Argentot käyttivätkin tilaisuuden editoidakseen muutamia kohtauksia sekä lisätäkseen taustalle Goblinin musiikkia. Dawn of the Deadin amerikkalaista versiota pidetäänkin yleisesti kahdesta autenttisempana, vaikka italoversioltakin omat vahvuutensa toki löytyvät. Isojaon huvittavana seurauksena Romeron zombitrilogiasta tuli samalla ensimmäinen ja ehkä ainut kolmeen rinnakkaiseen elokuvasarjaan jakautunut franchise: yksi on tietysti Romeron oma Dead-saaga, toinen italialaisten Zombi-elokuvat sekä kolmas Night of the Living Deadin käsikirjoittaneen John Russon Return of the Living Dead.


Arvio: 5/5


DAWN OF THE DEAD, 1978 USA
Ohjaus: George A. Romero
Käsikirjoitus: George A. Romero
Näyttelijät: Ken Foree, David Emge, Scott Reiniger, Gaylon Ross