The Place Promised in Our Early Days (2004)

Makoto Shinkain vuotta aiemmin ilmestynyt, miehen käytännössä täysin yksin tekemä haikean kaunis ja persoonallinen Voices of a Distant Star herätti ansaitusti kehuja ja ihastusta ympäri maailmaa, tehden Shinkaista kertaheitolla pienen kuuluisuuden alan piireissä. Ansaittu maine avasi edelleen nuorelle mestarille täysin uudenlaisia mahdollisuuksia toteuttaa itseään, tällä kertaa kunnollisella rahoituksella, isoilla kansainvälisillä jakelusopimuksella sekä ikiomalla luotetuista kanssa-animaattoreista koostuvalla tiimillä. Lopputuloksena syntynyt esikoispitkä The Place Promised in Our Early Days sementoi miehen mainetta entisestään yhtenä alan suurista lupauksista.

Vuosi on 1974 vaihtoehtoisessa todellisuudessa. Neuvostoliitto on miehittänyt pohjoisen Japanin ja alkanut rakentaa salaperäistä häiriöitä materiassa aiheuttavaa tornia. Samaan aikaan etelässä nuori pari sekä näiden tuttava virittävät pudonneesta armeijan testilennokista itselleen pientä lentokonetta, jolla nuorten rakastavaisten olisi tarkoituksenaan käydä myöhemmin ihastelemassa pohjoiseen rakennettua komeaa tornia. Lentokoneprojekti jää kuitenkin sikseen, kun nuori emäntä katoaa salaperäisesti ja kaksi muuta päättävät jättää leikin sikseen. Kadonnut nuori on oikeasti sairaalassa narkolepsiaa muistuttavan unihäiriön vuoksi, kärsien mystisistä unista tyhjästä universumista ja itsestään sen yksinäisenä vankina.

On suorastaan häkellyttävää huomata, miten uskollinen Makoto Shinkai on omalle tyylilleen elokuvasta toiseen. Tälläkin kertaa koko elokuva tuntuu tekijälleen ominaisine loputtomine monologeineen kuin vanhalta Juhlamokka-mainokselta, mutta ilman sitä kahvia. Kaikki taustatkin on jälleen tehty uskomattoman hienosti ja koko elokuva voisikin periaatteessa koostua pelkästään niistä eikä aika todennäköisesti kävisi kovinkaan pitkäksi missään vaiheessa. Harmiksi tai ehkä jostain kohtaa myös onneksi suuri osa dialogista keskittyy pelkkään hempeilyyn ja siirappisuuteen elokuvan pääparin jaaritellessa miten paljon toisiaan rakastaa ja kaipaa. Varsin tuttua kamaa Shinkailta, mutta tässä siirappia on ehkä jo vähän liikaakin.

The Place Promised in Our Early Daysia voikin tavallaan ajatella eräänlaisena epätäydellisenä prototyyppinä miehen myöhempien elokuvien tyylistä. Omituinen tieteis-ja rakkaustarinan yhdistelmä toi esimerkiksi välittömästi mieleen Voices of a Distant Starin ja Your Namen sekä tässä ensikertaa tässä nähtävät junat 5 Centimeters per Secondin. Children Who Chase Lost Voicesia en toistaiseksi ole nähnyt, mutta todennäköisesti tämä sisältää joitain siinäkin jatkokehiteltyjä ideoita. Shinkai ei vielä ole julkistanut tulevaa elokuvaansa, mutta melko todennäköistä, että tämän viitoittamalla tiellä jatketaan vastakin.

Jos Makoto Shinkai on tyylilleen itsepintaisen uskollinen, sitä mies tuntuu olevan myös pahimmille puutteilleen ja virheilleen. The Place Promised in Our Early Daysin hahmoanimaatio ei edelleenkään ole erityisen hyvää, vaikka jälki on jo nyt parantunut jonkin verran Voicesista. 5 Centimeters per Secondissakin riivaavaa tökkivä leikkaus on todellinen ongelma kautta elokuvan: monessa kohtaa hahmot vain sanovat sanottavansa ja kohtaus loppuu nopeasti kuin seinään. Pahin esimerkki tästä on kohtaus, jossa rakastavaiset kohtaavat ja tunnustavat toisilleen rakkautensa; ”Minä rakastan sinua” ja naps, elokuva leikkaa välittömästi pois ilman sen ihmeempää tunnelmointia ja hiljaista hetkeä.

The Place Promised in Our Early Days on kohtuullisen hyvä, mutta kauhean epätasainen elokuva. Itse asiassa tämä taitaa olla Shinkain tuotannosta se kaikkein heikoin yksilö. Visuaalinen puoli on perinteiseen tapaan esimerkillistä jälkeä, mutta leikkaus ja tarinankerronta kaipasi tässä vaiheessa vielä perusteellista hiomista. Mutta ei vähän huonoa ellei jotain todella hyvääkin: tämän jälkeen Makoto Shinkai selvästi myös oppi virheistään ja pienistä töppäyksistä huolimatta taso on ainakin tähän päivään asti myös pysynyt äärimmäisen kovana.


Arvio: 4/5

KUMO NO MUKO, YAKUSOKU NO BASHO; 2004, Japani
Tuotanto: Makoto Shinkai
Ohjaus: Makoto Shinkai
Käsikirjoitus: Makoto Shinkai
Näyttelijät: Hidetaka Yoshioka, Kazuhiko Inoue, Masato Hagiwara, Risa Mizuno, Unshô Ishizuka, Yuka Nanri