”Olen elokuvasilmä, olen mekaaninen silmä. Minä, kone, näytän sinulle maailman sellaisena kuin vain minä sen näen. Nyt ja ikuisesti vapautan itseni inhimillisestä liikkumattomuudesta. Olen jatkuvassa liikkeessä, lähestyn esineitä ja loittonen niistä, ryömin niiden alle, kiipeän niiden päälle. Riennän laukkaavan hevosen kanssa, syöksyn väkijoukkoon, voitan juoksevat sotilaat, kaadun selälleni, kohoan ilmaan lentokoneen kanssa […] Vapaana ajasta ja tilasta yhdistän mitkä tahansa kaksi pistettä maailmassa riippumatta siitä missä olen ne tallentanut. Määränpääni on luoda tuore havainto maailmasta. Tutkin uudella tavalla maailmaa, joka sinulle on tuntematon.”
Elokuvasilmän teon aikaan uuden uljaan Neuvostoliiton rakentaminen tehtaiden ja maatalouden kollektivisoimisineen oli jo päässyt täyteen vauhtiin. Maaseudun köyhät massat eivät kuitenkaan olleet kaikesta hypetyksestä huolimatta kovinkaan halukkaita luopumaan vuosisataisesta omaisuudestaan ja uskonnostaan jonkin uuden ja tekaistun oppijärjestelmän vuoksi. Uutta järjestelmää ja bolshevikkien tarjoamia etuisuuksia nuiville maalaisille mainostamaan tarvittiin koko joukko propagandamateriaalia ja -elokuvia, joista Dziga Vertovin Elokuvasilmä taitaa olla se kaikkein kuuluisin.
Mitään varsinaista tarinaa tässä ei luonnollisesti ole, vaan Vertov on työryhmineen kiertänyt kuvaamassa propagandamateriaaliksi kelpaavaa kamaa Lenin-sedän kotimaan syrjäkyliltä ilman näyttelijöitä. Alussa nähdään pikku pioneereja auttamassa vanhoja ja sairaita, myöhemmin nähdään lääkintämiehiä auttamasssa kohtauksen saanutta miestä, joka kuitenkin kuolee lopulta. Sitten käydään hullujenhuoneella ja tavataan mies, joka usko olevansa Jeesus. Lopussa maalaiset kuulevat ensimmäistä kertaa elämässään radiota, jonka kommunistinen puolue hyvää hyvyyttään kansalle rakentaa. Kommunismi tuo toisin sanoen edistystä ja terveyttä maaseudulle, joten vanhat instituutiot ja kirkko voidaan huoletta heittää menemään.
Mutta mikä pahus sitten on jo elokuvan nimessäkin komeileva ”elokuvasilmä”? Termillä tarkoitetaan Dziga Vertovin kehittämää lähestymistapaa itse elokuvantekoon. Elokuvasilmän ideana on kameran ja leikkauksen tekniikoiden keinoin kaivaa arkisista ja todellisista tapahtumista esiin muutoin ihmissilmälle näkymättömiä merkityksiä. Kinosilmä-tekniikkaa käyttävissä elokuvissa nähdään toisin sanoen dokumentaarista kuvaa editoituna tyypilliseen neukkutyyliin käyttäen runsaasti montaasi- ja limittäinleikkausta, liikkuvia kameroita ym. Vertovin koko myöhempi tuotanto käytännössä perustuu juurikin elokuvasilmän käsitteelle.
Massojen ei tähän aikansa eläneeseen propagandapätkään kannata koskea pitkällä tikullakaan, sillä tässä ei ole oikeasti enää nykysilmään mitään erityisen kiinnostavaa tai viihdyttävää - jopa Vertovin legendaarinen kikkailu on vielä tässä vaiheessa alkutekijöissään. Mikäli satunnaista keskivertokatsojaa kiinnostaa Dziga Vertov ja elokuvasilmän idea voin suositella saman tekijän Mies ja elokuvakameraa, joka edustaa samaa filosofiaa kuin tämä, mutta on huomattavasti viihdyttävämpi. Elokuvasilmä itse sopinee vain kovimmille hc-harrastajille sekä neukkulaisista elokuvista ja elokuvatekniikasta kiinnostuneille.
Arvio: 4/5
KINO GLATZ, 1924 Neuvostoliitto
Tuotanto: Dziga Vertov
Ohjaus: Dziga Vertov
Arvio: 4/5
KINO GLATZ, 1924 Neuvostoliitto
Tuotanto: Dziga Vertov
Ohjaus: Dziga Vertov
