47 Ronin (2013)

Mikäli neljänkymmenen seitsemän roninin legenda ei satu olemaan ennestään tuttu, niin tarinahan menee seuraavasti:

Eletään Tokugawa-shogunaatin aikaa. Daimio Asano Takumi-no-Kami Naganori tekee karkean etikettivirheen ja joutuu Kira Kozuke-no-Suke Yoshinaka -nimisen korkea-arvoisen virkamiehen vihan kohteeksi. Kerran virkamies häpäisi Asanon julkisesti siinä määrin, että daimio menetti malttinsa ja yritti tappaa virkamiehen. Rangaistuksena virkamiehen murhan yrityksestä daimio tuomittiin kuolemaan tekemällä seppukun.

Daimio Asanon vasalleista 47 isännättömäksi jäänyttä samuraita päätti myöhemmin palauttaa isäntänsä kunnian kostamalla virkamiehelle. Salaliittolaiset odottivat vuosikausia siviileiksi naamioituneina tilaisuutta, jolloin virkamies laskisi suojauksensa ja olisi helppo saalis. Havaittuaan Kiran viimein laiminlyöneen puolustuksensa samurait iskivät ja löysivät virkamiehen linnasta vain köyhän miehen, jonka samurait tunnistivat isäntänsä aiemmin aiheuttamasta arvesta naamioituneeksi virkamieheksi.

Loppujen lopuksi virkamies tapettiin samalla miekalla, jolla daimio Asano oli hyökännyt miehen kimppuun vuosia aiemmin. Isännättömät samurait veivät virkamiehen pään isäntänsä haudalle ja ilmiantoivat itsensä viranomaisille. Shogun antoi samuraille oikeuden seppukuun, joka oli siihen aikaan kunniallisin mahdollinen tapa tehdä itsemurha. Samurait haudattiin samaan paikkaan isäntänsä daimio Asanon kanssa.

Tämä tarina on siis historiallisesti täyttä totta, kyseessä on taatusti kuuluisin ja rakastetuin samuraitarina koskaan; pelkästään japanilaisia filmatisointeja aiheesta taitaa olla vähintäänkin satoja. Näistä kaikkein kuuluisin taitaa edelleen olla Kenji Mizoguchin 47 Ronin vuodelta 1941. Tämä jenkkiversio mainostaa oikein rinta rottingilla olevansa *tirsk* remake edellisestä, historiallisesti erittäin tarkasta näkemyksestä. Te ette kuulkaas edes vielä tiedä miten naurettava kyseinen mainoslause on!

Antakaas kun kerron…

Hollywoodin 47 Ronin sijoittuu taikalohikäärmeiden ja cgi-örkkien asuttamaan ”feodaaliajan Japaniin”, jossa puhutaankin englantia. Pääosassa heiluu Keanu Reevesin esittämä puoliverinen cgi-tengujen kasvattama amurrikkalainen (fuck yeah!) päähenkilö. Tässä versiossa katalan virkamiehen palveluksessa oleva noitanainen loitsii Asanon tappamaan Kiran saadakseen tämän myöhemmin tuomittua tekemään seppukun. Amurrikalainen (fuck yeah!!1) Keanu sitten johtaa isännättömät samurait kostoon isäntänsä kunnian ja Keanun parhaita siirtomaa-ajan tarinaperinteitä kunnioittavan japanilaisen tyttöystävän puolesta.

Universalin väki ei selvästi pitänyt keskiverto massakatsojien yleissivistyksen tasoa kauhean kaksisena, sillä käytännössä kaikki yksinkertaisimmatkin japanilaiset käsitteet on tässä pyritty vääntämään paksuimmasta mahdollisesta rautalangasta, samuraista ja ronineista lähtien. Itse asiassa koko elokuvan dialogi ja tarina tuntuu niin tyhmennetyltä kuin kuvitella saattaa, vähintään puolet kaikesta tekstistä on selvästi kirjoitettu pelkästään selittämään väkisin auki kaikki mahdolliset juonenkäänteet ja vähänkään eksoottiset käsitteet. Rautalanka ei jostain syystä vain riittänyt japanilaisen mytologian ja taikalohikäärmeiden merkityksen selittämiseen, joten mikäli aihe ei ole vähänkään tuttu, tässä menee pakosti muutama tarinan pointti täysin ohi.

Tarina itsessään on tylsä kuin mikä, täysin tyhjäksi prosessoitua kliseemössöä laidasta laitaan. Länsimaisen valkoisen puolijumalan johtamilla ronineilla ei tässä tunnu olevaan minkäänlaista suunnitelmaa vaan vihollisia päin vain juostaan ja pannaan silpuksi; välillä lähdetään taikamiekkaa mahtavaa etsimään, sitten annetaan viholliselle taas turpiin ja repeat. Pitemmän päälle meno tuntuu äärimmäisen monotoniselta ja liukuhihnamainen toimintarykelmä alkaa nopeasti toistamaan itseään armottomasti. Elokuvan nimessä komeilevia roninejakin tuntuu kohtauksesta riippuen 1,2,3,4,5,6 tai 47; nimeltä tunnetaan parhaimmillaankin enintään yksi tai kaksi ja lopussa nekin vähät ovat jo täysin unohtuneet.

Keanu on elokuvan pakollinen yksi-ilmeinen ylivertaisilla soturiskilleillä varustettu
amerikana (ファック ええ!!1), joka käytännössä silpoo ja murskaa jokaisen vastaan tallustelevan kömpelöillä cgi-tehosteilla loihditun taikalohikäärmeen, 300-leffasta karanneen mörrimöykyn ja kokonaisen Uruk-hai -armeijan silmääkään räpäyttämättä ja osumaa ottamatta – ainoastaan Keanun japanilaiset kaverit loukkaantuvat ja kuolevat. Oikeastaan Keanun hahmo alkaa olla jo liian täydellinen ollakseen piirunkaan vertaa kiinnostava. Käytännössä siis samaa sarjaa koko muun hahmokatraan kanssa, sillä erotuksella että Keanun hahmon nimen jopa muistaa elokuvan lopussa. Kaikki tässä on vain niin kauhean tylsää.

Aivan oma lukunsa tämän elokuvan turmion suhteen ovat kaikki sen jonninjoutavat juonenpätkät ja turhat kohtaukset, jotka tuntuvat olevan mukana vain lisäpituutta tuomassa. Alussa esimerkiksi seurataan ainakin vartin verran jotain Hollywoodin alkuperäistarinaan lisäämää random taisteluturnausta, joka ei oikeasti vaikuta loppuun elokuvaan millään tapaa. Puolivälissä roninit käyvät hakemassa taikamiekkoja vuorilla asuvilta tenguilta, mutta sen enempää tenguja kuin taikamiekkojakaan ei käytännössä lopun elokuvan aikana mainita kertaakaan. Itse asiassa taikamiekat eivät loppupeleissä näytä eroavan mitenkään perinteisistä katanoista, joten koko taikahömpän lisääminen valmiiseen tarinaan tuntuu täysin ylimääräiseltä.

Vähintään puolet 47 Roninin kohtauksista on merkitykseltään edellisen tasoa. Tästä olisi helposti saanut leikattua vähintään kymmenien minuuttien edestä kaikkea joutavaa taikaroskaa ja cgi-tykitystä, ja kasassa olisi ollut ihan menevä perus kostotarina Japani-maisemissa.

Hauskinta 47 Roninissa on, että tästä ihan oikeasti suunniteltiin Hollywood-tuottajien keskuudessa jotain idioottivarmaa suurta kesähittiä Japanissa, mutta homma menikin täysin reisille. Japanilaiset eivät oikein lämmenneet amerikkalaisten tavalle vääristellä sikäläisille rakasta samuraihistoriaa. Voi oikeasti vain kuvitella miltä tuntui japanilaisista katsoa tällaista cgi-örkeillä raiskattua, englanniksi paikallisilla näyttelijöillä teetettyä lobotomiaversiota sikäläisestä historiallisesta klassikosta. Vähän sama kuin jos Jar Jar Abrams tekisi Tuntemattomasta sotilaasta remaken, lisäisi siihen amerikkalaisen päähenkilön, panisi kaikki suomalaiset puhumaan tankeroenglantia ja korvaisi neuvostoliittolaiset sotilaat keijuilla ja yksisarvisilla.

Unknown Soldier: Soldier Awakens!!1 FUCK YEAH!!!11

Arvio: 1/5


47 RONIN, 2014 USA, Japani
Tuotanto: Pamela Abdy, Eric McLeod
Ohjaus: Carl Rinsch
Käsikirjoitus: Chris Morgan, Hossein Amini
Näyttelijät: Cary-Hiroyuki Tagawa, Hiroyuki Sanada, Jin Akanishi, Keanu Reeves, Kô Shibasaki, Rick Genest, Rinko Kikuchi, Tadanobu Asano