Bodi on vuorilla asuvia lampaita susilta suojelevan tiibetinmastiffisuvun vähemmän lahjakas kuopus, joka päättää ryhtyä rockmuusikoksi löydettyään lentokoneesta pudonneen radion. Suunnattuaan pois vuorilta kokonaiseen eläinten kaupunkiin (todella originaalia) Bodi päättää etsiä ensitöikseen käsiinsä julkkistransu Eddie Izzardin esittämän rocktähden ja… noh, ryhtyä itse rocktähdeksi. Bodin tiellä tähteyteen seisoo susien mafia, jonka päämääränä on… ööh… kaapata kaikki Bodin kotikylän lampaat?
En kyllä totta tosiaan ole vuosikausiin nähnyt toista yhtä tyhjänpäiväistä ja mielikuvituksetonta elokuvaa kuin Rock Dog. Pelkästään tämän elokuvan nimi, mainosjuliste, hahmojen latteus ja kaiken kuviteltavissa olevan muovisuus on jo sitä luokkaa, ettei kaikkea pysty täysin sanoin kuvailemaankaan. Koko elokuvassa ei taida olla minkäänlaista kunnollista draamankaarta, jännitystä tai komediaa vaan viime vuosituhannella animoidulta vaikuttava elokuva etenee tasaisen tylsästi ilman huippukohtia tai järkeviä hyvin rakennettuja yllättäviä käänteitä kohti äärimmäisen ennalta-arvattavaa loppuaan.
Pahimpia kaikista ovat tämän hahmot. Bodilla itsellään ei esimerkiksi ole minkäänlaista persoonallisuutta saati kasvua tarinan aikana, vähät twistit ja käänteetkin tulevat täysin töksähtäen ja puskista ilman kunnollista selitystä. Vähintään yhtä vähän syvyyttä on Bodin kiinnostuksen kohteella ja tarinan ainoalla naishahmolla, joka vain rakastuu edelliseen ensimmäisen yhteisen kohtauksen jälkeen. Hameheikki Eddie Izzardin esittämä brittiläinen rocktähti vihaa ensin Bodia, mutta yhtäkkiä sitten pitääkin tästä ilman selityksiä, kliseinen paha kilpakumppani vain vihaa Bodia ja sudet ovat ilkeitä, koska sudet ovat ilkeitä. Yhdessä kohtaa nähdään lisäksi vesisadetta, mutta hahmojen animaatio on tehty niin huolimattomasti, ettei siinä ole ollenkaan huomioitu turkin kastumista!
Ja sitten on se musiikki… Sitä varmaan luulisi, että rockmusiikista ja rohkeasta itsensä toteuttamisesta kertovan elokuvan musiikki olisi esim. rohkeaa ja etäisesti rockmusiikilta kalskahtavaa, mutta ei. Rock Dogin musiikki on niin lällyä ja prosessoitua lillua, ettei laiskinkaan länsimainen autotune-artisti ole todennäköisesti kyennyt tuottamaan mitään vastaavaa. En edes tiedä mihin tätä voisi enää edes verrata, niin platkua kamaa tämä vaan on. Kai Rock Dogin vaisut veisut ihan musiikilta vielä kuulostavat, mutta niin uskomattoman hajuttomalta ja mauttomalta, että jos ne olisivat edes tuhannesosan valjumpia ja mielikuvituksettomampia ne varmaan lakkaisivatkin kokonaan olemasta. Olen täysin vakavissani.
Rock Dog on helposti yksi kuluneen vuoden kehnoimmista ja mitäänsanomattomimmista animaatioleffoista. Tämän ainut positiivisempi puoli taitaa piillä siinä, ettei tämä ainakaan ärsytä tai loukkaa ketään samaan tapaan kuin joku Norm of the North eikä tämä sentään ole Emoji-elokuvan kaltainen häikäilemätön maksullinen mainos. Furryt on aina kivoja ja toisinaan oivaltava slapstick todennäköisesti jaksaa huvittaa ainakin pienimpiä lapsia, joten ei tätä täydellisestä hengettömyydestä ja latteudesta huolimatta voi täysin epäonnistuneenakaan kai pitää.
Squirrel and Hedgehog on parempi.
Arvio: 1.5/5
Arvio: 1.5/5
ROCK DOG, 2017 USA, Kiina
Tuotanto: Amber Wang, David B. Miller, Rob Feng, Joyce Lou, Zheng Jung
Käsikirjoitus: Ash Brannon, Kurt Voelker, Zheng Jung
Näyttelijät: Eddie Izzard, J. K. Simmons, Jorge Garcia, Kenan Thompson, Lewis Black, Luke Wilson, Mae Whitman, Matt Dillon, Sam Elliott
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tässä blogissa minä olen herra ja hidalgo. Älä pidä muita jumalia, äläkä myöskään roskasta kommenttiosiota.