The Legend of Hercules (2014)

No homo.

The Legend of Hercules on tarina Herculeksesta… tai kavereiden kesken ihan vaan Herkusta. Herkulla on kiinteät vatsalihakset ja kultaiset kiharat kuin enkelillä. Herkku on myös Zeuksen poika ja pelottavasti örisevän ison pahan ilkiökuninkaan ottopoika. Kun rasvattu ja lihaksikas Herkku rakastuu roistokuninkaan oikealle pojalle luvattuun prinsessaan, ei hyvä seuraa. Herkku lähetetään pienen osaston kanssa takuuvarmaan itsemurhatehtävään kauas pois, mutta erinäisten käänteiden jälkeen herkkupoika palaakin takaisin kutemaan ja antamaan isukille turpiin.

Sanat eivät riitä täysin kuvailemaan miten pökkelö tämä koko elokuva oikeasti on! Kaiken järjen mukaan Herkuleksesta olisi saanut viihdyttävän toiminta- ja seikkailuleffan, jossa supervoimilla varustettu sympaattinen bodibarbaari kohtaa toinen toistaan vaativampia jännittäviä haasteita ja selviytyy niistä kuin ihmeen kaupalla voittajana, mutta kun ei. Poikamme maailmalla on sen sijaan mennyt tekemään romanttisen elokuvan, jossa Twilight-leffoissa taustalla seisonut Kellan Lutz veivaa Kaunareista karanneena rakastuneena ja rasvattuna muskelitaukkina kömpelössä cgi-Kreikassa ilman järjen häivää. Keitetyn perunan karismalla siunattu Plöts ei vieläpä osaa näytellä tuon taivaallista. Jopa vastanäyttelijänä Hebesinä tai mikä Herpes se nyt oli nähtävä koomisesti ilmeilevä emäntä saa kaverin näyttämään ihan pahvista kootulta.

"I.AM.ACTING!"

Perkuleen seikkailuja tehtäessä ilmiselviä esikuvia tai tässä tapauksessa imitaation kohteita olivat selvästi sellaiset elokuvat kuin 300 ja Gladiaattori. Tässäkin siis nähdään mahdollisimman tyyliteltyjä ja rasitteeksi asti hidastettuja tappeluja pahisnilkkiarmeijoita vastaan, päätyypä Herkku vielä kreikkalaiselle (!?) gladiaattoriareenallekin! Kumpikin on toteutettu niin kömpelösti, ettei niitä oikeasti pysty katsomaan ilman kasvoille pakosti kohoavaa virnettä. Jokainen isomman armeijan kanssa kuvattu kohtaus esimerkiksi on tehty aina joko tökerösti pimeässä, metsässä tai ahtaassa luolassa ettei katsojalle vain paljastu mahtavan armeijan koostuvan enintään kymmenestä muoviasein varustautuneesta ukosta!

Sota- ja taistelukohtausten ukkojen varustusta tarkastellessa pääsi ainakin itselläni nauru useammin kuin yhden kerran. Perinteiseltä kreikkalaiselta varustukselta näyttävien ukkojen lisäksi tässä nähdään mm. ihme kojoottikypärillä varustettu armeija, jonka sotureilla on kojootin pään muotoinen kypärä kuonoineen ja korvineen päivineen. En todellakaan osaa kuvitella minkälainen ekspertti nämäkin on suunnitellut, mutta kyseessä on pakko olla maailman epäkäytännöllisin ja koomisin kypärä, jonka olen ikipäivänä nähnyt. Sitten on tietysti alun hyypiö, jolla on ilmeisesti jostain läkkipellistä väännetty poikittainen harjaton harjakypärä kuin jollain köyhän miehen roomalaisella upseerilla konsanaan. Ette tiedä, miten tyhmältä sekin näyttää ennen kuin olette itse nähneet.

"Look! Our fingers have more chemistry than us! By the way, I hate sand..."

Eikäs siinäkään vielä kaikki. Kun tätä katsoo oikein tarkkaan ja käy läpi vaikka kuva kuvalta, huomaa helposti etteivät juosiampujat todellisuudessa ammu mitään vaan nuolet on lisätty kömpelösti jälkikäteen tietokoneella. Tarkka katsoja voi lisäksi huomata suurimman osan yöllä tapahtuvista kohtauksista olevan oikeasti päivällä valoisaan aikaan pienen värillisen filtterin läpi kuvattuja. Yhdessä harvoista oikeista yökohtauksista voi nähdä taustalla pistemäisenä lentävän tekokuun. Suurin osa Perkuleksen seikkailuista on joka tapauksessa tehty blue/green screenin edessä ja tietokoneilla.

Ja sitten on ne näyttelijät… hahaha! Kaikki täysin pihalla! Plötsin ja tämän Herpeksen lisäksi parastaan panee Gerard Butler -wannabe Scott Adkins miehisen spartalaisesti örisevänä pahana isukkikuninkaana. Kun korostan ukkelin jatkuvasti örisevän, niin ihan syystäkin. Jokainen kohtaus, jossa Adkins nähdään, ukko ärjyy ja murisee hampaidensa välistä niin koomisesti, ettei miehen riehumista voi enää vakavalla naamalla katsoakaan. Koettakaa esimerkiksi pitää naama pokerina kohtauksessa, jossa Zeus hedelmöitää Perkuleksen äidin ja Adkins alkaa ärjyä ja riehua ja öristä ilman mitään järkevää syytä. Adkinsin häröily taitaakin sitten olla ainut oikeasti hauska juttu koko elokuvassa.

"This is bullllssssshiiiit!"

Seuraavassa kappaleessa tulee spoileri, joten kannattaa hypätä yli, jos ei halua tietää.

Herkkupojan seikkailujen loppu hakeekin sitten vertaistaan täydellisessä kädettömyydessä. Ilmeisesti Renny tiimeineen ajatteli tehdä tästä uutta Orfeusta, jossa rakkaus voittaa lopulta kuoleman, mutta sekin on niin uskomattoman pöhkösti toteutettu, että jouduin oikeasti kelaamaan ja katsomaan sen muutamaan kertaan uudestaan, jotta edes uskoin sen todeksi. Menee näin: tikarin sydämeensä työntänyt Hebes tai Herpes tai mikäsenytoli kuolee Herkun käsivarsille… mistä leikataan suoraan tulevaisuuteen ja kohtaukseen, jossa neitokainen synnyttää Herkulle lapsen. Ei eeppisyyttä, ei selityksiä, ei magiaa, ei sankaruutta, ei mitään. Herpeksen kuolemasta vain leikataan tulevaisuuteen ja siinä se ”rakkaus voittaa kuoleman” sitten oli.

Olen täysin tosissani. Näin se menee.

Voi perkules, minkä menit Renny tekemään! The Legend of Hercules uhmaa supisurkeudessaan kaikkia mahdollisia järjen ja taiteen tunnettuja lainalaisuuksia. Näin huonon ja tylsän elokuvan tekeminen on jo omanlaisensa saavutus itsessään; ihan kuka tahansa ei näin tiheää schaibaa pysty tekemäänkään. Viimeisen vuoden aikana on tullut arvosteltua ja parjattua jos jonkinlaista mielipiteitä suuntaan ja toiseen jakavaa elokuvaa, mutta tämän kohdalla homma on lähtenyt jo siinä määrin lapasesta etten usko kenenkään tästä oikeasti tykkäävän. Pitkään uransa krapulapuolesta kärsinyt Renny on tainnut vihdoin saavuttaa todellisen aallonpohjansa, jota alemmaksi tuskin enää pääsekään. The Legend of Perkules on yksinkertaisesti täysin luokaton esitys, jolle puoli tähteä tulee vain siksi ettei nollaakaan voi antaa.


Arvio: 0.5/5


THE LEGEND OF HERCULES, 2014 USA, Bulgaria
Tuotanto: Renny Harlin, Les Weldon, Boaz Davidson, Danny Lerner
Ohjaus: Renny Harlin
Käsikirjoitus: Daniel Giat, Giulio Steve, Renny Harlin, Sean Hood
Näyttelijät: Gaia Weiss, Johnathon Schaech, Kellan Lutz, Liam Garrigan, Liam McIntyre, Luke Newberry, Rade Serbedzija, Richard Reid, Roxanne McKee, Scott Adkins