Imperiumin sirpale (1929)

Itselleni ennestään täysin tuntemattoman neukkuohjaaja Fridrih Ermlerin Imperiumin sirpale on yksi niistä monista elokuvista, joita olin jo ensimmäisistä minuuteista lähtien valmis vihaamaan täysin rinnoin. Ensimmäiset kymmenisen minuuttiahan tässä on lähes täydellisessä pimeydessä kuvattua sotaa ilman selventäviä välitekstejä. Vihdoin alun hämärän prologin jälkeen tuleva tekstitys esittelee tarinan päähenkilön ja kertoo tämän menettäneen sodassa täydellisesti muistinsa.

Varsinainen tarinahan alkaa, kun muistinsa menettänyt mies herää 10 vuotta myöhemmin Leningradissa ja alkaa pikkuhiljaa saada kadonnutta identiteettiään takaisin. Ensitöikseen mies yrittää ottaa yhteyden vaimoonsa ja entiseen työnantajaansa, mutta huomaakin lopulta saapuneensa täysin erilaiseen maailmaan, jossa vanhat slummit ovat korvautuneet upouusilla kerrostaloilla, pääkaupunki on siirretty Moskovaan ja jossa ei enää ole sen enempää johtajia kuin alamaisiakaan vaan kaikki ovat tasavertaisia.

Nyt kun tuota vielä ajattelee, muistinsa menettänyt mies taitaa tässä yhteydessä toimia jonkinlaisena löyhänä metaforana koko sosialistiselle yhteiskunnalle; kommaritkin aikoinaan yrittivät pyyhkiä juurineen pois vanhaa kapitalistista yhteiskuntaa ja sortavaa maailmankuvaa uuden työväenparatiisin tieltä ja senkin menneisyydettömillä kannattajilla oli vain aatteen suoma loistava tulevaisuus edessään. En tiedä onko ohjaaja varsinaisesti elokuvaansa näin ajatellut, mutta voisi hyvinkin olla.

Kuten sanoin, olin alussa jo valmistautunut inhoamaan tätä elokuvaa ja kirjoittamaan tästä ehkä enintään kahden tähden arvostelun, mutta yllättäen tykkäsinkin tästä kovasti. Kohtaus, joka toden teolla sai rakastamaan tätä elokuvaa, oli prologin jälkeen tuleva minuuttikaupalla kestävä nopeita leikkauksia ja erilaisia linsseja hyödyntävä takauma- ja harhajakso, jossa muistinsa menettänyt mies käy läpi sekalaisen sirpaleista mieltään. Tuo kohtaus yksistään riittää nostamaan tätä pienestä alkunikottelusta huolimatta kunnon elokuvaksi.

Suurin osa Imperiumin sirpaleesta on käytännössä taidolla tehtyä melodraamaa, jossa seurataan kaikkensa menettäneen epätoivoisen miehen taivallusta itselleen täysin tuntemattomassa maailmassa. Mies kohtaakin lopulta vaimonsa, mutta kaikki ei menekään lopulta menneisyydettömän miehen itsensä suunnittelemalla tavalla vaan muistinsa menettänyt löytääkin vaimonsa uudelleen naineena toisen miehen asunnosta.

Henkilökohtaisesti pidin paljon tästä elokuvasta; Imperiumin sirpale on kauttaaltaan puhdasta aikansa neukkulaista laatutyöä. Harmittavasti tähänkin vain on eksynyt muutama kunnon isompi fiba, jotka syövät lopulta tämän parhaan terän. Neuvostoliittolaisena elokuvana tähän oli aivan pakko lisätä loppuun uutta järjestelmää täysin estotta ylistävää sanomaa ja kokonainen montaasivideo sosialistisen järjestelmän ylivertaisuudesta. Yleensä en näistä ei jaksa niinkään napista, mutta tässä koko touhu on liimattu niin tökerösti muun tarinan päälle, ettei siitä voi olla häiriintymättä. Olkoonkin, että montaasi on jälleen harvinaisen tyylikkäästi tehty.

Imperiumin sirpale on toisin sanoen hyvä elokuva. Loppua kohden erittäin viallinen, mutta hyvä silti. Tökeröä propagandaa kun olisi tungettu vähän vähemmän niin tämä voisikin olla ajaton klassikko. Ermler oli selvästi osaavia tekijämiehiä. Tätä täytyy saada lisää.



Arvio: 4.5/5



OBLOMOK IMPERII, 1929 Neuvostoliitto
Ohjaus: Fridrih Ermler
Käsikirjoitus: Fridrih Ermler, Katerina Vinogradskaja
Näyttelijät: Fjodor Nikitin, Jakov Tudkin, Ljudmila Semjonova, Sergei Gerasimov, Valeri Solovtsov