Power Rangers (1995)

Power Rangers on yksi tämän maailman hupsuista ysäri-ilmiöistä, jonka jokainen vanha jäärä taatusti muistaa. Franchisen perusideahan kuuluu siten, että kokovartalosukkahousuihin pukeutuneet ninjateinit taistelevat intergalaktisesta roskapöntöstä noussutta Rita Repulsaa ja kumipukuisia monsterimiehiä vastaan. Sarjahan oli toteutettu siten, että kaikki överiksi vedetyt toimintakohtaukset leikattiin japanilaisesta Super Sentai -sarjasta ja niihin vain lisättiin länsimaiset juoniosuudet. Lopputulos oli sen verran herkullisen älyvapaa camp-henkinen yhdistelmä länsimaista ja japanilaista hullua neroutta, että siitä puhutaan vieläkin. Koska uusi remakekin on tulossa meikäläisiin teattereihin tulevana perjantaina, taitaa tämän aidon ja alkuperäisen arvostelu olla juuri nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan.

Tämän elokuvan juoni kuuluu seuraavasti: Power Rangers -teinien rullaluistellellessa ja hypellessä laskuvarjoilla Rita Repulsa hassuine kumiukkoineen vapauttaa pahan Ivan Oozen vankilastaan. Ensi töikseen uusi pahis tuhoaa Power Rangereiden tukikohdan ja antaa kuolettavan iskun Zordonille, mikä tietää loppua ninjateinien ninjavoimille. Teinininjojen yrittäessä saada käsiinsä mystisen voimanlähteen paha Ivan Ooze limaukkoineen ottaa ihmisten maailman haltuunsa.

Täytyy sanoa, että tässä elokuvassa on parasta ensimmäiset puoli tuntia, jossa kaikki alkuperäisen sarjan parhaat ominaisuudet lyödään pöytään heti kättelyssä: kamala dialogi ja käsikirjoitus, puiset näyttelijät, kammottavat, mutta viehättävät käytännölliset erikoistehosteet sekä maskeeraukset ja täysin sattumanvaraiset pieruvitsit. Heti kärkeen nähdään jopa pitkä ja järkijättöinen tappelukohtaus, jossa huiskitaan, hypitään ja heilutaan ilmaan sekä välillä mätkitään ja potkiaan kuminaamalimaukkeleita lättyyn oikein kunnolla klassisen tunnarin soidessa taustalla. Tätä on Power Rangers parhaimmillaan!

Harmittavasti tätä nerokkuutta on vain ensimmäiset kolmisenkymmentä minuuttia, minkä jälkeen ihmeninjat menettävät voimansa ja koko homma alkaa maistumaan nopeasti puulta. Power Rangersien hullu energia ja itseironinen huumori katoaa täydellisesti pitkäksi aikaa, eikä tilalle ole oikeastaan keksitty mitään kovin kaksista; edes sympaattisen höpsöistä maskeerauksista, sympaattisista muovi/paperimassalavastuksista tai vähäpukeisesta soturibeibestä ei ole tämän keskivaiheen pelastajiksi. Voi voi.

Harmittavasti huonouden suosta ei varsinaisesti nousta enää lopussakaan. Elokuvantekijät menivät kajoamaan siihen kaikkein pyhimpään, nimittäin Power Rangereiden superrobottiin. Alkuperäissarjassahan robotti- ja jättihirviötehosteet tehtiin söpösti pienoismalleilla ja muovisilla leluilla, mutta tässä tekijöillä on selvästi ollut millä mällätä ja tilalle on saatu minuuttikaupalla nyt jo äärimmäisen kulahtaneilta ja kamalilta näyttäviä 90-luvun puolivälin cgi-tehosteita. Tämä oli itselleni valtava pettymys. Lopussa oli ainesta vähintäänkin loisteliaaseen ja keskikohdan tylsyyden paikkaavaan ajattoman viihdyttävään hullun nerouden multihuipentumaan, mutta tekijät ryssivät mahdollisuutensa yrittämällä tehdä tästä jotain oikeasti hyvää elokuvaa. Campia sen olla pitää!

Olen lukenut Leffatykkiä muistaakseni jo vuodesta 2007-2008 lähtien ja niin kauan kuin muistan, nämä vanhat Power Rangers -leffat ovat olleet täällä todella huonossa huudossa. Omasta mielestäni kumpikaan vanhoista sarjan leffoista ei varsinaisesti kuulu maailman huonoimpiin, mutta mitenkään erityisen onnistuneita nämä eivät kyllä nykymaailmassa ole, edes camp-viihteenä. Joskus 90-luvun puolivälissä tälle olisi voinut antaa jopa kolme tähteä, nyt vanhentuneet cgi-erikoistehosteet syövät sen parhaan terän armottomasti. Puolikas tähti? Nääh. Yksi tähti? Nääh. Olkoot puolitoista.


Arvio: 1.5/5

MIGHTY MORPHIN POWER RANGERS: THE MOVIE, 1995 USA, Japani
Tuotanto: Haim Saban, Shuki Levy, Suzanne Todd
Ohjaus: Bryan Spicer
Käsikirjoitus: Arne Olsen, John Kamps
Näyttelijät: Amy Jo Johnson, David Yost, Gabrielle Fitzpatrick, Jason David Frank, Jason Narvy, Johnny Yong Bosch, Karan Ashley, Paul Freeman, Paul Schrier, Steve Cardenas