Maximum Surge (2003)

Viimeisen parin viikon aikana on tullut syystä tai toisesta katseltua ja arvosteltua enimmäkseen masentavan huonoja tai muuten vain kelvottomia töräyksiä, joista sai parhaimmillaankin lähinnä päiväkaupalla kestävän pääsäryn ja pahoinvointia. Eeppinen Mamoru Oshii -maratonkin jäi näiden vuoksi turhaan seisomaan päiväkausiksi. Tämän arvostelun yksinkertaisena ideana on puhdistaa mieli kaikesta kerääntyneestä visvasta vieläkin pahemmalla myrkyllä, eli toisin sanoen tarkoitus oli etsiä käsiin mahdollisimman kelvoton elokuva ja totaalinen rappiotaiteen merkkiteos, jota kukaan selväjärkinen ei lähtisi katsomaan edes maksusta.

Sanon jo nyt, että Maximum Surge tai kuvaavammin ”Game Over” saattaa hyvinkin olla kaikkien aikojen huonoin videopelielokuva, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt. Tällä leffalla on eri julkaisuissa käytetty useita eri nimiä todennäköisesti tekijänoikeussyistä, mutta itse uskon, että tekijät ovat tarkoituksella koettaneet hämätä katsojia eri nimillä elokuvan surkeuden takia. Tämä on käytännössä miljoonabudjetilla tehty televisioelokuva, mutta se on julkaistu myöhemmin myös DVD:llä, jota saattaa hyvällä tuurilla vielä löytää divarien ja kirppisten alelaarien pohjilta puoli-ilmaiseksi. Suomalaisen Game Over -televisiosarjan tai -elokuvan kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.

This is exactly how it feels to watch this piece of shit.

Toisin kuin esimerkiksi jo ensimmäisillä kuvillaan allekirjoittaneen raivon valtaan saaneen Ben-Hurin tapauksessa, Maximum Surge pistää ketuttamaan jo ennen elokuvan katselua pelkällä DVD-kotelollaan, jonka etukannessa komeilee vihreää koodia Matrix-tyyliin, yläosaton nainen aseen kanssa ja päätähtien Yasmine Bleethin ja Walter Koenigin nimet. Todellisuudessa kansikuvan naisella tai Matrix-koodilla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä ja elokuvan päätähdetkin ovat niin tuntemattomia, että takakanteen jouduttiin lisäämään näiden kuvat ja kertomaan mistä muualta heidät tuntee. Lisäksi kumpikaan ei varsinaisesti näyttele tässä elokuvassa, vaan he esiintyvät mukaan editoidussa arkistomateriaalissa, jossa heidän vuorosanansa on toisten näyttelijöiden dubbaamia. Toisin sanoen tässä on mennyt kaikki mahdollinen täysin pieleen. Jos Norm of the Northilla on surkein julkaisu koskaan, niin tässä sitten historian kamalimmat kotelot. Koko komeuden kruunaa takakansi, jossa julistetaan isolla fontilla: ”Grab your joystick!”

Itse elokuva on sitten vieläkin kehnompi. Maximum Surgen päähenkilö on softafirmassa työskentelevä stereotyyppiseltä valkaistuilla hampailla, treenatuilla vatsalihaksilla ja sinisillä silmillä varustetulta kokoomusnuorelta näyttävä koko maailman jahtaama superhakkeri Steve Hunter, joka osoittaa vaarallisuutensa mm. lähettämällä roskapostia poliisin sähköpostiin ja murtautumalla omalle työpaikalleen. Steve Hunterin työpaikalla softafirmassa on kehitelty uudenlaista virtuaalitodellisuuteen pohjautuvaa peliä, jossa pelaaja ottaa mittaa firman kehittämän roskapöntön, pölynimurin ja MST3K:n robotin risteytykseltä näyttävästä supertekoälystä nimeltä Dexler.

Leikkiin tietysti kuuluu, että pienen softafirman luoma tekoäly pystyy jostain syystä halutessaan laukaisemaan kaikki maailman ydinaseet, aiheuttamaan ilmastonmuutoksen, ajamaan maailmantalouden lamaan ja manipuloimaan vaalituloksia mielensä mukaan. Luonnollisesti supertekoäly kehittää oman tietoisuuden ja superhakkeri Steve Hunter joutuu pelaamaan virtuaalipeliä estääkseen maailmanlopun. Käytännössä suurin osa elokuvasta seurataan Steve Hunteria istumassa nojatuolissa aurinkolasit päässä.

Yllä latelemani lyhyt juonireferaatti varmaan saa tämän elokuvan kuulostamaan jopa ihan järkevähköltä ja siedettävältä, mutta oikeasti asia ei ole näin. Käytännössä kaikki tämän elokuvan näyttelijät ovat kuin puusta veistettyjä toteemeja ja kaikki mahdollinen dialogi on niin tyhjänpäiväistä, ettei siinä parhaimmillaankaan tunnu olevan mitään päätä eikä häntää. Jostain kumman syystä jokainen kohtaus on tungettu mahdollisimman täyteen irtonaisia tietokoneen näyttöjä, joista kaikki valmistajien nimet ja logot on peitetty nerokkaan huomaamattomasti keltaisilla muistilapuilla. Maximum Surgen softafirma näyttää siltä kuin se olisi kuvattu isossa autotallissa ja näyttelijöiden rooliasuihin kuului pelkästään arkivaatteiden päälle laitettu valkoinen labratakki. Mihinköhän tietokoneohjelmointiin erikoistuneessa firmassa mahdetaan tarvitaan labratakkia? Tässä ei ole mitään järkeä.

Maximum Surgen tarina ja hahmot ovat luonnollisesti paperisen ohuita ja täysin unohdettavia – yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Kyseessä on yksi elokuvan naisnäyttelijöistä, joka jostain syystä pitää silmälaseja ja minihametta. Tämä hahmo näyttää siltä kuin olisi joutunut jonkinlaiseen meikkaus- ja hiusgeelionnettomuuteen. Ehkä näyttelijä käveli kuvauspaikalle meikit toisessa kädessään ja ämpärillinen hiusgeeliä toisessa, kompastui omiin jalkoihinsa ja hups. Tämä on oikeasti ensimmäinen ajatus, joka tulee tästä parturin painajaisesta mieleen.

Kaikki edellä kuvattu on kamaluudestaan huolimatta ollut pelkkää esimakua varsinaiselle limboamiselle. En tiedä moniko muistaa vielä 90-luvun alussa kun CD-levyt olivat uusia ja markkinoille tungettin läjäpäin Full Motion Video eli FMV-pelejä, jotka koostuivat enimmäkseen näytellystä materiaalista sekä lisätyistä tehosteista ja jotka pääsääntöisesti olivat jotain Wing Commanderia, Tex Murphyä ja Gabriel Knightia lukuun ottamatta niin surkeita, että se kama sai alkuperäisen Mighty Morphin Power Rangersinkin näyttämään oikeasti tosi hyvältä. Maximum Surgen materiaalista melkein puolet on leikattu suoraan noista peleistä! Osa tämän leffan FMV-kamasta oli jopa niin huonoa, ettei se päätynyt edes peliin asti. Käytännössä tämä on siis kuin Uwe Bollin House of the Deadin peliä ja näyteltyä elokuvaa sekoittavat kohtaukset vedettynä seuraavaan potenssiin ja meno on juurikin niin kädetöntä menoa kuin miltä se kuulostaa. Ja tätä on siis melkein puolet koko elokuvan kestosta.

Tämän on pakko olla surkeimpia koskaan näkemiäni videopelielokuvia. Kyseessä on täydellinen audiovisuaalinen syöpä, joka kykenee haastamaan helposti tasaväkisesti maestro Bollin vastaavat taide-elämykset. Maximum Surge on vain niin mahdottoman uniikilla ja hölmöllä tavalla ryssitty läjä, ettei se edes jaksanut irrottaa Ben-Hurin kaltaisia raivon ja tuskan ulvahduksia. Tämä on oikeastaan kaikessa visvaisessa kuppaisuudessaan melkein jo ihan hupaisa tekele, jossa kuvauskin on hoidettu joten kuten kotiin ja leikkaus tuntuu kehnoimmillaankin erittäin johdonmukaiselta, eikä fyysinen pahoinvointikaan varsinaisesti yltänyt missään kohtaa Ben-Hurin tasolle vaikka tämä vähintään miljardi kertaa tylsempi onkin. Ei tämä ehkä maailman huonoin elokuva ole, mutta ei tätä kehtaisi kyllä kenellekään mennä suosittelemaan edes läpällä.

GAME OVER, 2003 Kanada, USA
Tuotanto: Maryvonne Miacle
Ohjaus: Jason Mourque
Käsikirjoitus: Keith Shaw
Näyttelijät: Alvin Sanders, Craig McNair, Dominika Juillet, Doug Abrahams, Marek Wiedman, Walter Koenig, Woody Jeffreys, Yasmine Bleeth