Beavis and Butt-Head Do America (1996)

 

Joka ei ole ikinä kuullutkaan kotimaisessa näköradiossa hassusti Beavis & Butt-Head - iloiset teinipojat -nimellä kulkevasta edgymmille nuorille aikuisille suunnatusta sarjasta, syyttäköön vain itseään – tai vanhempiaan, jälkimmäisiä siitä etteivät ymmärtäneet tehdä lapsia ysärillä. Mike Judgen MTV:lle luoma sarja oli aikoinaan niin kohistu tapaus, että jokainen vähänkään kynnelle kykenevä lapsi ja nuori tunsi sen perusidean vaikkei koko komeutta olisi sattunut näkemäänkään. Konservatiivisemmille vanhemmille Beavis & Butt-headin kaltainen saasta edusti silkkaa tapain turmelusta ja sielunvihollisen juonia, nuoriso lähinnä rakasti sitä.

Koska MTV ymmärsi osuneensa kultasuoneen jo varhain, alettiin aiheen pohjalta suunnitella myös konseptin laajentamista Adam Sandlerin ja David Spaden tähdittämäksi näytellyksi komediaksi tai peräti kokonaiseksi elokuvasarjaksi asti. Taustavoimiensa suunnitelmista kyrpiintyneen Judgen onneksi projekti ei kuitenkaan koskaan edennyt armotonta paperisotaa pidemmälle, joten miehen palettua myöhemmin sarjansa suhteen loppuun tämä ehdottikin tuotantoportaalle sopimustensa kuittaamista omalla animoidulla elokuvallaan. Lopullinen ratkaisu kahden erilaisen näkemyksen välillä tehtiin yksinkertaisesti kolikkoa heittämällä.

Kahdesta teoreettisesta Beavis & Butt-head -filmatisoinnista parempi alkaa MTV:n musiikkivideoita sarkastisin ottein arvostelevan epäsosiaalisen sohvaperunakaksikon havaitessa jonkun murtautuneen näiden syöpäläisiä ja rottia vilisevään kämppään ja varastaneen näiden ikioman pirunsilmän. Näin ollen kaksikko päätyykin etsimään omaansa – tai vaihtoehtoisesti vain varastamaan jonkun tielleen osuvan onnekkaan piruparan töllöttimen. Jos Beavis & Butt-head tehtäisiinkin 2020-luvulla, olisi television tilalla tietysti älykännykkä sekä MTV korvattu TikTokilla, mutta vielä Do American aikaan ysärin puolivälissä pyhä kuvaputkilamautin oli viihteen kuningas ja kaikenikäisten kotialttari.

Mike Judgen Beavis & Butt-Head Do America kuvaakin MTV:n suosikkitorveloiden matkaa läpi kullan ja hunajan maan itselleen televisiota ja piparia etsien, mutta löytäen lopulta vain itsensä. Bruce Willisin esittämä punaniskapummi tulee samalla vahingossa palkanneeksi kaksikon hoitelemaan päiviltä Demi Mooren tulkitseman vaimonsa, kun taas kiero emäntä keksii sujauttaa duon kalsareihin turvallisuuspalvelun salaisuuksia. Kaksikon matkatessa eläkeläisbussin kyydissä kohti sitä jotain, näiden perässä hiihtää koko valtakunnan poliisivoimat etsimässä kaksikon kuselta ja hieltä haisevia MacGuffin-kalsonkeja.

Tuntuu tarpeettomalta erikseen varoittaa Judgen kaikenlaisille arkielämän hahmoille ja ilmiöille irvailevan kuivan ja sarkastisen huumorin ehkä menevän ohi sellaisilta, jotka eivät alkuperäisen sarjan höhlälle neroudellekaan ole koskaan lämmenneet, mutta tulipahan varoitettua. Eräässä kohtaa esimerkiksi kuullan latinankielistä messua, joka oikeasti koostuu pelkistä seksiä ja sukupuolielimiä kuvaavista ilmaisuista. Myöhemmin kuullaan myös takaperin äänitettyjä viestejä, jotka paljastuvatkin tarkemmin kuunneltuna saatanallisten säkeiden sijaan positiivisiksi ja kannustaviksi heitoiksi. Beavisin ja Butt-headin kaltaisten saamattomien tyhjäpäiden palkitseminen korkeilla valtion viroilla vastaavasti vilauttelee keskisormia avoimesti sikäläisen byrokratian sekä poliitikkojen suuntaan.

Beavis & Butt-head Do America saattaakin kalskahtaa megaluokan blockbusteria odottavalle pelkältä nopeasti kokoon kursitulta rahastukselta, mutta todellisuudessa MTV:n ja Mike Judgen aikansa henkeä huokuvan rosoisen omakustannehenkisellä elokuvalla on jopa omat historialliset meriittinsäkin. Näihin aikoihinhan valtavirran yleisö ja Hollywoodin päättäjät olivat tottuneet ajatukseen, ettei spektaakkelimaisten Disney-musikaalien ulkopuolella ollut pitkiä animoituja elokuvia kuin suoraan videolla julkaistuina kankeina ja sieluttomina halpiksina. Mike Judge onnistui kuitenkin tuottamaan omansa murto-osalla Disney-leffojen hinnasta, sarjan suosion ansiosta lopputulos päätyi kansainväliseen levitykseen ja tuotti tekijöilleen jättimäiset määrät riihikuivaa käteistä sekä yleisön ja kriitikoiden hyväksynnän, innostaen edelleen muita yrittäjiä tuottamaan televisiopohjalta omia pienemmän budjetin animoituja teatterielokuviaan.

Toisin sanoen MTV:n ja Mike Judgen pioneerityön ansiosta klassisen animaation sitkeimpänä linnoituksena pidetyn Disneyn monopoli alallaan alkoi nopeasti murentua kasvaneen kilpailun seurauksena. Animaatiotarjonnan 90-luvun lopulla nähdyn dramaattisen muutoksen onkin toisinaan spekuloitu olennaisesti vaikuttaneen suurten studioiden siirtymiseen CGI-animaation pariin käsinpiirretyn jäädessä uudella vuosituhannella lähinnä erilaisten luovien televisioproduktioiden sekä penniä venyttävien elokuvien omimmaksi taiteenlajiksi. Omasta mielestäni maailma tarvitsisikin Beavis & Buttheadin kaltaista sydänjuuriaan myöten pystyyn kuollutta showbisnestä järkyttävää kultti-ilmiötä juuri nyt enemmän kuin koskaan.


Arvio: 4/5


BEAVIS AND BUTT-HEAD DO AMERICA, 1996 USA
Ohjaus: Mike Judge, Yvette Kaplan
Käsikirjoitus: Mike Judge, Joe Stillman
Näyttelijät: Bruce Willis, Cloris Leachman, Demi Moore, Mike Judge, Robert Stack